tiistai 27. marraskuuta 2012

 "Eitehdämi​tään"- loppuviikko


Tämä aamu oli valkeudella kuorrutettu. Vihdoinkin satoi lunta, tosin vain sen verran, että heti päivällä olikin taas harmaata. Kova tuuli ja vesisade ovat saaneet ilman tuntumaan tosi kylmälle täällä susirajalla. Tuttavuutta on pitänyt hieroa jo useampana aamuna villatakinkin kanssa.Onneksi voi mennä töiden jälkeen saunaan ja heti lämpiää kolottavat vanhat luut. Mutta tässä aamussa oli lupaus valkeasta joulusta ja ihanista aamun rapeista kuurankukista, niistä, jotka puraisevat nurmen nukkaa ja rapsahtelevat askeleen alla. Ne nostattavat poskille pakkasen punan ja saavat teen kupissa maistumaan keveämmältä. Pimenevän tähtitaivaan alla viipyilevät illat saavat ylleni hyvän olon.

Se päivän huono juttu, jouduin jäämään tänään sairaslomalle olkavarren kiertäjäkalvon tulehduksen takia. Että osaakin olla kivulias tulehdus %&#"¤%%!! Loppuviikko kipuilua kotosalla, ei tule olemaan helppoa. Kisu-kis-kis tykkää kuitenkin siitä, että mami on kotosalla :)

Eilen laittaessani juustoa kuvun alle mietin, että elämäkin on kuin suuri lasikupu, joka kätkee sisälleen valtavan määrän kaikkea kaunista, turvallista ja rakastettavaa.Joskus on aika nostaa kupu hellin tai rajuinkin ottein, elämä on arvoituksellinen, eikä aina omistajansa omissa käsissä. Toisaalta.Kaikki on mahdollista!Elämä on kaunis arvoitus, joka on taistelemisen arvoinen! Valoisassa sydämessä kasvaa siemen uuteen hyvää tekevään taimeen <3
Sohvan halauksesta ja peittojen mutkasta mukavaa iltaa kaikille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥