lauantai 5. tammikuuta 2013

On niin helppoo olla onnellinen...

                                             
                                                      Tässäpä päivän tärkein ajatus!

                                                                     kuva lainattu täältä.

                                                                      

Ah, viikonloppu ja mustavalkoinen postaus. Rakastan eri värejä, mutta jotenkin eilen illalla tuli mieleen tehdä mustavalkoinen postaus, joka mielestäni liittyy hyvin seuraavaan asiaani. Nukuin kymmenen tunnin yöunet, nautiskelin aamusta ja aamiaisesta kera Hesarin pitkän kaavan mukaan. Seuraavaksi pienelle happihyppelylle ja mieheni firman jokavuotiseen inventaarioon kirjuriksi. Niin ja illalla tulee sitten uutta postausta, hieman iloisempaa ja vähemmän asiaa. En aio alkaa elämäntapa-angstaajaksi :D Saatte kuulla ystävistäni Chanelista ja Diorista ;)



Aika painavaa tekstiä näin lauantaiksi, mutta jokin aika sitten pohdiskeltiin ystävän kanssa meidän suomalaisten mentaliteettia yleensäkin elämään. Me suomalaisethan harvemmin kilpailemme siitä kuka on onnellisin. Ihmisillä on pikemminkin taipumus havitella itselleen "mulla menee kaikkein huonoiten" -sulkaa. Ja sanoa, että "enhän mä osaa" vaikka olisi koulut käynyt ja kaikki papukaija-merkit plakkarissa. Kummallista itsensä suohon polkemista sanon minä! Vaikka liika itsensä esille tuominenkaan ei ole hyvä juttu.

                                                              kuva lainattu täältä.

                                                                 
Kuten Notting Hillissä, jossa säälittävimmällä tarinalla sai viimeisen kakunpalan.
Me suomalaiset ollaan -onnekkaita länsimaalaisia, vaikkakin uutisista tulvii joka viikko irtisanomisia. Jos vertailukohdaksi otetaan ihminen melkein mistä vain muualta, koko ajatus romahtaa. Meidän paskamme ei pääsisi onnettomassa maailmankolkassa edes asteikolle. Ei siis vertailla. Tanssahdellaan ja näytetään pahalle maailmalle pitkää kieltä ;) Jokaisella on oikeus onneensa ja onnettomuutensa, jos niin haluaa!


                                                    
                                                                                     kuva lainattu täältä.
                                                     
                                                      kuva lainattu täältä.
                                                       

Melankoliset biisit uppoavat meihin suomalaisiin paremmin kuin yltiöonnelliset rallatukset. Melankoliahan taitaa ruokkialuovuutta ja haastaa meitä tekemään tutkimusmatkoja pintaa syvemmälle. Näin sanovat myös suuret taitelijatkin. Varmaan myös pienet...
Olen pohdiskellut sitäkin, että kenellä on oikeus määrittää mikä on hyvää ja mikä huonoa. Tai kuinka kauan saa surra läheisen kuoleman jälkeen? Törkeintä mitä olen kuullut, että mulle on sanottu kaksi kuukautta läheisen kuoleman jälkeen, että vieläkö sä itket sitä? :/ 




Voiko olotiloja ja tunteita mitenkään verrata ihmisten välillä? Jokainen tuntee asiat niin eri tavoin. Aikuisen mielestä lapsen paha olo tulee usein kärpäsenkakan kokoisesta asiasta,
vaikka lapselle kadonnut superpallo on sillä hetkellä elämän tärkein asia.
Nainen itkee aamukiireessä revennyttä sukkahousuaan, ja mies pui raivoissaan nyrkkiään, kun tulosvedossa menee yksi väärin. Onko kummallakaan oikeutta mitätöidä toisen pahaa?

Eletään vaan, hyvää ja huonoa. Muuta vaihtoehtoa ei kai ole?! Onnellinen joka päivä, jonkun aikaa! Ja vaikka emme pysty aina vaikuttamaan tapahtumien kulkuun niin voimme ilostuttaa itseämme ja läheisiämme useamman kerran viikossa aivan pienillä suurilla jutuilla. Ja täytyy myöntää, että silloin tällöin materialistiset hankinnat saavat minut oikein iloiseksi :D 

Ette usko kuinka onnelliseksi teette minut joka päivä. Sillä että olette, luette ja jätätte joskus merkin käynnistänne.



Juu, tällaisen materialistisen onnenpalan Paul Smithin suunnitteleman paidan toi posti mukanaan Harrodsilta, eikä ollut edes kallis, alennuksen kanssa maksoi 50e. Normaalihintaisena  oli mielestä erittäin kallis, 150e, huh! Paul Smithin paidoissa on yleensä aina jokin kiva juju, printit ovat niin "elävännäköisiä".  Oon aika tarkka nykyään ostoksissani ja ostan mielelläni laatua. Paketti tuli kotiin kannettuna ja kauniisti paketoituna. Harrods on todella hieno tavaratalo ja olenkin käynyt kaksi kertaa siellä käydessäni Lontoossa. Siellä on eri paksuisille lompakoille jokaiselle jotakin :)







                                      Kiitos ja onnellista lauantaita jok´ikiselle ♥





PS. Jos joskus harmittaa oikein paljon, rakentakaa maja. Ihan mikä vaan käy. Peitto vaikka pöydän päälle ja tyynyt sinne sisään. Tai käy vaikka ikkunaostoksilla tulee kummallisesta parempimieli.Maailman murheet unohtuvat tai menevät ainakin oikeisiin mittasuhteiseen. Säännöt on tehty rikottaviksi, meret ylitettäviksi ja päivät elettäviksi. Jos sanoja ei ole, musiikki kuljettaa ne luokseni.
SHARE:

2 kommenttia

  1. Ihana postaus ja kiva paita! :) En tiennytkään, että Harrodsilta voi tilata paketteja kotiin. :D Siellähän minäkin olin toissavuonna syksyllä. Käytiin Lontoossa ja samalla Harrodsissa ja se oli niin kiva reissu kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Olen tilannut useamman vuoden ajan Harrodsilta jos jotain kivaa ja huokeaa löytyy. Keksit ja ne peltipurkit joihin keksit ovat pakettuina ovat niin ihania. Kivoja sisustuspurnukoita.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig