maanantai 25. maaliskuuta 2013

Painavaa asiaa!

Mietin eilen illalla sitä mikä on kenellekin juuri sopivasti? Se mikä on toiselle tosi vähän, voi olal toiselle liikaa. Ihmisillä on erilainen sietokyky ja katsontakanta eri asioihin. Olen miettinyt paino-ja ulkonäköasioita, koska nykyään tulee niin paljon ulkonäköön liittyviä erilaisia reality-ohjelmia. Ja tällä viikolla taitaa olla Rakkaani sinusta on tullut pullukka-realitysarja. Painoahan voi tarkastella terveydellisistä ja pinnallisista näkökulmista. Kauneus on katsojan silmissä. Olin nuoruudessa alipainoinen, mutta nykyään hieman ylipainoinen. Tosin en sairaanloisesti. Pitkä sairastaminen ja sairasloma näkyvät heti painossani. Tiedän, että vähentämällä iltanapostelujani ja herkkuja saisin painoni juuri sellaiseksi kuin haluaisinkin. Mutta olen aika tyytyvöinen itseeni, pelkkä vaa án lukema ei saa minua onnellikseksi. En käy useinkaan vaa´alla, koska huomaan heti vaatteista jos ne alkavat puristaa, silloin syödään hieman kevyemmin. Mutta syömättömyydellä ei pitkälle pääse, ne kilot tulevat tuplaten takaisin. Kun seisot vakaana omana itsenäsi, luot valoa ympärillesi. Olet kuin auringonsäde kanssaihmisillesi.
 

                                                               kuva Weheartit

En mässäile järjettömästi. En paljoa kontrolloikaan syömisiäni enkä ole liikkunut nyt sairaslomalla paljoakaan. Terveenä ollessa olen liikkunut monipuolisesti 4-6 kertaa viikossa. Ja sitten kun saan suuren innon päälle niin sitten myös liikutaan. Kevään koittaessa alkaa taas juoksuharrastukseni. Tykkään siitä, kun hiki on pinnassa ja adrenaliini virtaa :) Päätän aika usein että nyt riittää, otan itseäni niskasta kiinni, alan syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Kevään aurinko houkuttaa ulos ja olenkin jo käynyt pari puolentunnin lenkkiä. Tänään leikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja leikkausarpi on alkanut parantumaan tosi hyvin. Olen aina rakastanut leipomista ja ruuanlaittoa, se on yhtä riemua. On rentouttavan mukavaa leipoa ja tehdä hyvää ruokaa.Tykkään käyttää ruuanlaitossa ja leivonnaisissa kermaa ja voita, mutta koetan sitten syödä näitä herkutuksia hieman vähemmän, koska jos söisin kaiken mitä teen niin olisin varsinainen syöttöporsas :D röh, röh ja röyh! Älä tyydy keskinkertaiseen ja rajoittuneeseen itseesi, vaan elä sellaista elämää kuin haluat.Uskalla olla oma itsesi, niin silloin sinua myös kunnioitetaan.

 Kaunis kauttaus on puoli ruokaa ;)

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen voi olla vaikeaa lapsiperhe arjen pyörityksessä, koska usein aika on kortilla. On tärkeää muistaa hemmotella itseään silloin tällöin vaikka vartiosikin painoaan. Olen huomannut sen, että painonhallinnassa on tärkeää pitää huolta itsestään kokonaisvaltaisesti. Ihon kuorintaa ja rasvausta sekä rentouttava jalkakylpy sekä hemmottelva mansikkainennaamio. Itselleen kannattaa asettaa pieniä tavoitteita ettei tulisi turhautumista. Itselleen tulee antaa pieniä palkintoja, kun on saavuttanut yhden tavoitteen matkalla suurempaan tavoitteeseen. Naisella kuuluu olla muotoja, ei voi olettaa, että aina mahtuu koon 34 vaatteisiin ja vartalo on kuin teinillä, vaan elämä muuttaa meitä jokaista, sairaudet, lääkitys, raskaudet jne. On kasvamista hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ne vaatekauppojen mallinuket eivät ole niitä naisia, joita suurinosa meistä on, tavallisia ja normaalin tervepainoisia. Itse odotan sitä, kun saan taas mennä kuntosalille ja laitan juoksulengät jalkaan ja hölkkäilen aamuauringossa. Se on upea tunne se :))


                                                                    kuva Weheartit

Nuorena itsetunto voi olla heikko, eikä ylipaino ainakaan auta asiassa. Vanhemmiten sitä oppii hyväksymään itsensä. Itse uin nuoruudessa SM-tasolla ja söin kuin hevonen, joten ylipaino ongelmaa ei ollut. Olen huomannut, että minulla on isänigeenit ja olen hyvin herkästi taipuvainen ylipainoon mutta senkin kanssa oppii elämään. Mistään en ole jäänyt paitsi, saa herkutella kunhan muistaa ettei vedä övereitä. Silloin kun alkaa tuntua siltä, että nyt ei näytä hyvältä niin kiristän liikkumista ja syömisiäni. Toki, jos paino on balanssissa niin jaksaakin paljon paremmin ja kyllähän se on kiva kun tietyt sairaudetkin pysyvät poissa kun huolehtii itsestään. Itsestään huoltapitävä ihminen on kanssaihmisilleenkin kaunista katsottavaa ja hyvä esimerkki. Ei meidän kaikkien tartte olla fittness-mimmejä ;)

  
Minulle aamupala on tärkeä asia. päivä alkaa paremmin ja aivot toimivat paremmin kun ne saavat ravintoa. Syön yleensä aamuisin puuroa kera marjojen ja näin saikulla ollessa paistoin muna-juustocroissanteja ja munakkaan.

                                                              kuva Weheartit
 
Miksi me naiset emme sallisi itsemme olevan tyytyväisiä kokoomme? Tuoko laihuus onnen tunteen?  Onko elämäsi yhtä painonhallintaa? Kaikki lähtee elämänmuutoksesta, ei mikään välivaihe tyyliin, rakkaani sinusta on tullut pullukka ja nyt hoikistut viikossa. Kun muuttaa päättäväisesti yhden asian kerrallaan, ei koko elämäntapamuutoksesta tule niin ylitsepääsemätöntä. Sairaanloisesta ylipainostahan seuraa niveloireet ja ne vaan pahenevat painon noustessa. Kakkostyypin diabeteksenkin riski on suurempi. Mutta elämäntapa laihduttaminen ja kaikesta makoisasta kieltäytyminen, siinä ei ole järkeä, koska se sepelvaltimotauti voi piillä himourheilijallakin. Yksi sukumme mies kuoli hiihtoladulle sydänkohtaukseen vähän päälle nelikymppisenä, vaikkei polttanut tupakkaa, oli absolutisti ja kieltäytyi aina juhlissakin kaikista herkuista joita siellä tarjottiin. Sitäkö elämä on, yhtä painonvartiointia ja jojoilua. Miten olette saavuttaneet balanssinne, siis ihan kaikessa? Koetan itse mennä kultaista keskitietä vaikka välillä tulee renttuiltua ruokailun suhteen, mutta annettakoon anteeksi, kunhan siitä ei tule tapa.

 Millaisia dieettejä olette kokeilleet?
Hyväksymällä itsemme ja kanssa ihmiset sellaisina kuin he ovat, on  suurin rakkauden palvelus, mitä voimme itsellemme, toisillemme ja tälle planeetalle tehdä.
Kevyen kivaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni. Tervetuloa uudet ja vanhat lukijani :)







9 kommenttia:

  1. Täällä on kokeiltu varmaan kaikkia mahdollisia diettejä ja todettu, että on parempi olla vain tyytyväinen itseensä ja suoda itselleen herkkupala silloin tällöin. Muutoin koetan mennä isoäidin ohjeella "kohtuudella" eteenpäin. Toimiihan tuo, vaikka painoa on toki vielä olemassakin, niin itseeni olen tyytyväinen silti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti ja hyvä sinä, tuolla ajatusmallilla on hyvä jatkaa! :) Mukavaa maanantaina <3

      Poista
  2. Kiitos erittäin hyvästä postauksesta! :-) Todella hienosti kirjoitit! :-)

    Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus <3
      Mukavaa maanantaita sinullekin Seija :)

      Poista
  3. Minulla paino pysyi kurissa nelikymppiseksi saakka - sain syödä mitä tahansa, ei vaikuttaneet edes raskaudet. Olin ns. mallin mitoissa ja joku sanoikin, että mulla on varmaan lapamato, kun söin kuin hevonen eikä näkynyt missään.
    Mutta neljänkympin jälkeen alkoi alamäki - eikä loppua näy;) Kun ei ollut koskaan tarvinnut mitään syömisiään rajoittaa, niin se oli tosi vaikeaa. Ja vaikea oli katsoa omia valokuviaan, kun oli tottunut koko ikänsä olemaan hoikka. Muutama vuosi sitten ryhdistäydyin ja laihdutin Painonvartijoiden pistesysteemillä 10 kiloa. Ne ovat tulleet takaisin. Ylipainoinen en liene vieläkään, mutta minulla kilot tuppaavat asettumaan ikävästi tuohon mahan kohdalle. Tiedän, että minun iässäni hormoonimuutoksetkin vaikuttavat ja pehmytkudosreuma turvottaa ja estää välillä liikkumisen, joten olen yrittänyt opetella olemaan itselleni armollisempi. Ja minun luonteellani kun ei muutenkaan olla kovin ehdottomia;). Terveellistä syömistä ja ruokarytmiä olen yrittänyt opetella ihan jo tuon reumanikin takia - lisäksi minulla on sukurasitteena sellaiset geenit, että koletroli- ja sokeriarvot olisi syytä pitää kunnossa.
    Minusta parempi pieni ylipaino kuin sairaalloinen laihuus! Ja tästä nykyisestä trendistä, että kaikki ruoka on mietittävä tarkkaan ja jokapaikkaan pitää lisätä kaikenmaailman superfoodeja olen yrittänyt pysytellä erossa. En ihan ole onnistunut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös suvussa sydän-ja verisuonisairaudet,isäni kuoli 61-vuotiaana sepelvaltimotautiin ja mummit ja ukit ovat myös sydänsairaita eli loistava tulevaisuus odottaa. Ikä tuo erilaisia vaivoja mutta onneksi sinulla ei ole mtn kuolemanvakavaa :) Itsekin laihdutin aikanaan tuon 10 kiloa Painonvartijoiden pistesysteemillä ja lopulta elämä oli yhtä pistettä. Sairaanloinen laihuus on todella rumaa ja ikävää katsottavaa. Ihana kommentti, ja mukavaa maanantaita <3

      Poista
  4. Ajatuksia herättelevä postaus :)

    Noh, ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että olen juuri nyt vichy-dieetillä. On muuten ensimmäinen kerta, kun jollekin dieetille ryhdyn. Tämän jälkeen yritän lisätyn liikunnan kautta palailla takaisin normaaliin ruokavaliooni. Mutta se on fakta, etten mitenkään pystyisi paljoakaan tätä kahta viikkoa kauempaa vahtaa syömisiäni ja kiusata itseäni. Minä ainakin haluan, että elämässäni on nautintoja ja ruoka on yksi suuri osa sitä. En halua kärvistellä päivästä toiseen jollakin rasvattomalla maitorahkalla, koska mielestäni se ei ole niin hyvää, että sillä jaksaisi itseään päivästä toiseen elättää.

    Olen käynyt tämän keskustelun monen monta kertaa työkavereitteni kanssa ja tulen aina siihen tulokseen, että kun vetää kohtuudella kaikkea, niin mitään ei tarvitse itseltään kokonaan kieltää.

    Oon monesti miettinyt näitä tv:n painonpudotusohjelmia. Jos ihminen, joka on koko elämänsä syönyt roskaruokaa, herkkuja ja mitä milloinkin, ihan vain fiilispohjalta, niin kuinka kauan tuollainen ihminen todella jaksaa painia uuden, supistetun ruokavalionsa kanssa, jossa kaikki herkut ovat kiellettyjä? Varmasti heitä kyllä motivoi mahdollisten tulosten saaminen, mutta ihan oikeasti, kun tv-kamerat sammuvat ja arki koittaa, niin kuinka moni voi jatkaa sitä uutta ruokavaliotaan, joka on TÄYSIN erilainen kuin se, mihin ko. henkilöt ovat tottuneet? Voisin uskoa, että tällöin toimisi totaalikieltäytymistä paremmin, että syödään monipuolisesti ja kohtuudella kaikkea.

    VastaaPoista
  5. olen pudottanut tammikuusta lähtien 12 kg. Minä olin jo sairaloisesti ylipainoinen, selkärankareumaa, nikamansiirtymiä, verenpainetta ja astmaa sairastava yli viiskympinen. Ikäni, tai siis neljänkympin jälkeen olen laihduttnut ties mi´llä konstilla ja aina ne on tullut takaisin.
    Nyt olen ollut liikkumatta melkein vuoden, mitä nyt hyvin pieni hitaita kävelylenkkejä. Nykyinen pudotus tyyli on oivallinen minulle. Täysnutrauksella sain hyvän alun ja nyt syön kaikkea, jonkun aterian saatan korvata nutrilett tuotteella ja paino on vaan laskusuunnassa. Ehkä aineenvaihdunta on vilkastunut ja ruoka-annokset pienentyneet, niin tulosta näkyy. Näillä on hyvä jatkaa, mistään en ole luopunut.
    -päivi-

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus! Kohtuudella yritetään mennä eteenpäin. Nyt on selkeästi hankalaa, kun en pääse rakastamalleni zumba-tunnille varpaanmurtuman takia. Zumba antaa minulle iloa ja energiaa.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥