keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Me onnekkaan onnettomat



Yhteisöllisyys, uuden oppiminen, unelmien tavoittelu ja välillä soutaminen ja huopaaminen kuuluvat elämään. Uskalla tarttua omaan elämääsi ja luoda sille luotettava suunta. Sinun näköisesi. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Sinä osaat, jos yrität. Olethan oppinut lukemaan ja kirjoittamaankin :) Katso peilistä, sieltä kurkkaa loistotyyppi!



Nämä yllä olevat kuvat muistuttavat tärkeällä tavalla siitä, kuinka onnekkaita me länsimaissa olemme ja kuinka asiat voisivat olla paljon paljon huonommin. Yritän pitää tämän mielessä aina, kun tekee mieli urputtaa turhasta. Minulla on ruokaa, vaatteita, lämmin koti, pankkitili ja muutama satanen rahaakin. Pystyn käymään töissä lyhyitä sairaslomia lukuunottamatta, en ole koskaan kokenut sotaa, kidutusta enkä nälkää (paitsi laihiksella ollessa). Taidan kuulua siihen onnekkaaseen 10 prosenttiin, vaikken ehkä ihan kirkkaimpaan kärkeen pääsekään. Vaikka elämänpolku on välillä kivikkoinen ja elämä on p*rseestä, niin silti on toivoa niin kauan kuin on elämää. Olen opetannut aikanaan muun muassa ammattikoululaisia, avovankeja ja pitkäaikaistyöttömiä. Mulla on näkemystä asioihin, elämä ei ole mustavalkoista. Se voi muuttua sekunnissa, tulee yllättäviä takaiskuja mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Itsesäälillä ei pitkälle pötkitä ja itku ei auta markkinoillakaan!



Sitten tämä kauhea materian tavoittelu. Siis mitäänhän ei ole koskaan tullut ostettua kaupasta :D Kaapit pursuu vielä hintalaput täynnä olevia vaatekappaleita ja astioita. Tätä ylitsepursuavaa materiaa ja sen hallitsemista sitä voisi keskittyä vaan siihen kaikkein tärkeimpään, olennaiseen. Olen opetellut viime aikoina keksittymään siihen olennaiseen. Kaikkea voi haluta, mutta kaikkea en osta. Urheilu on varsin ilmaista, kun hankkii ensin kunnon treenikamppeet. Juoksemisessa ja lenkkeilyssä näin kesäaikaan on ihanaa se, kun tien päällä saa olla ihan yksin tai kamun kanssa. Joko omien ajatustensa kanssa tai sitten reippaan musiikin säestämänä. Juoksulenkki on ihan omaa aikaa, jolloin saan rauhassa keskittyä vain itseeni tai jakaa kuulumisiamme tärkeän ystävän kera. Sitä saa yllättävän hyviä ideoita kun keskustelee itsensä kanssa. Edullista vaihtelua elämään ja samalla saa hyvänmielen. Kun sieltä sohvanperukoilta vaan viitsii vetää luunsa ylös niin wau, sitä fiilistä. Ei tartte tähdätä maratoonariksi, se riittää kun itselle tulee hyvä mieli ja olo. On turha miettiä mitä muut ajattelevat ja miltä näytän. Mitä enemmän liikut, sen paremmalta näytät ja sitä paremman fiiliksen saat elämääsi :) Tai, jos et tykkää paljoakaan liikunnasta tai et voi tereydellissitä syistä liikkua niin harrasta jotain sellaista, josta saat hyvän olon.




Niin, ja ehkä pidätte mua ihan höynähtäneenä, kun tämmöisiä ohjeita täällä blogissani jakelen, mutta viime vuosina olen huomannut, että niin itse, kuin moni lähipiiristänikin on toisinaan aika tyytymätön elämäänsä. Tyytymätön ei tarvitse olla kaikkiin elämänalueisiin, mutta riittää, että jo yksi alue, kuten vaikka työ, ei tunnu enää mielekkäältä ja tätä kautta koko arki tuntuu olevan stressaavaa tai epätäydellistä. Tai jos on ollut kauan työtön tai joutuu yhtäkkiä irtisanotuksi, siinä kärsii itetunto ja elämänhalu. Silloin tasapaino tuntuu olevan kadoksissa. Kaikilla muilla menee paremmin kuin itsellä. Sitä haluaa linnottautua kotiin kaikkien murheiden ja huonon itsetunnon kanssa. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Ei se Beckhamkaan syntynyt huippujalkapalloilijaksi vaan kovan harjoittelun kautta hänestä kasvoi stara. Usko unelmiisi, etene hitaasti mutta varmasti, hanki vertaistukea ja haaveile uudesta etapista. Itsekin pyrin yliopistoon pari kertaa ja sitten aukesivat ovet. Ei pidä luovuttaa.


Itse pohdin toisinaan syitä sille, jos en tunne olevani onnellinen. Tyytymättömyys voi johtua vaikka siitä, että tunnen olevani huonossa kunnossa, johon auttaisi liikunta, mutta en saa itseäni sohvalta ylös ja tilanne vaan pyörii mielessäni kuukaudesta toiseen. Tai se voi olla harmistusta siitä, että rahaa ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Nykyään olenkin yrittänyt laittaa enemmän tuumasta toimeen, jotta samoja asioita ei tarvisi surra liian kauan. Toisaalta olen myös huomannut sen, että elämässä ei ikinä ole sellaista hetkeä, että
kaikki olisi aivan siirappisen täydellistä. Aina tulee joku flunssa, joka pilaa urheilusuunnitelmat tai työvuoroja, joiden takia ei ehdi näkemään ystäviä pitkään aikaan. Pitäisikin oppia nauttimaan enemmän pienistä asioista, koska niistä se onni lopulta tulee. Ei ole olemassakaan "sitku-elämää" vaan elämä on nyt! Isotkin asiat voivat kyllä puolestani mennä hyvin sillä ei siitä ainakaan haittaa ole ;) mutta toisaalta mitä pienemmistä asioista olisi onnellinen, sitä onnellisempi sitä varmaan olisi aina.

 



Sitäpaitsi koko tämä järkyttävä suoritushysteria, joka maapallolla nykyään jyllää, voi helposti uuvuttaa, vaikka pitäisi itseään yleisesti vahvana ja aikaansaavana ihmisenä. Meidän pitäisi olla hyviä tehokkaita työntekijöitä, opiskelijoita, superäitejä, kauniita,
varakkaita ja ties mitä. Onkohan sitä loppujen lopuksi pakko olla mitään mitä ei itse halua? Tai miksi sitä haluaa ylipäätään olla aina niin kamalan täydellinen. Mielestäni tasapainoinen ja onnellinen olo sen sijaan kuulostavat juuri sopivilta tavoitteilta elämässä. Toki toiset voivat saada onnellisuutta juuri siitä, että pärjäävät erityisen hyvin työssään ja etenevät kokoajan ylöspäin kymmenen rautaa tulessa, mutta siinä se onkin, että tekisi juuri niinkuin itselle on parasta. Tekisi juuri niin kuin parhaalta tuntuu eikä niinkuin on järkevintä tai
niinkuin sinun odotetaan tekevän. Tyytyväisyys on parasta lääkettä. Meillä on vain yksi elämä. Jos haaveilet jostain tietystä ammatista, tee sen eteen töitä ja hae kouluun, jos unelmoit timmimmästä kropasta, ylös ja ulos sohvalta. Pieniä tekoja pitkällä aikavälillä mutta niin saat varmasti kiinni tavoitteestasi. Ei pidä kahmaista liian suurta palaa kerralla, siihen tukehtuu.




ps. Tarvitseeko mun muuten erikseen mainita miten onnellinen voikaan
ihminen olla, kun puissa on viimein lehdet ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta :))


Välillä sitä seilataan selvemmillä vesillä ja tiedostetaan suunta mutta sitten tulee taas eteen uusia pyörteitä, joista selviää kun uskoo tavoitteisiinsa. Jokaisella ihmiselle on joskus vaikeaa ja jokaiselle tulee joskus yllättävän ikäviä asioita eteen elämässä. Näiden kautta täytyy vaan kasvaa, koska elämä on kasvamista.


Tiibetiläisen lääketieteen mukaan terve ihminen on henkilö, joka
pystyy tasapainottamaan arkisen elämän miellyttävät ja epämiellyttävät
tapahtumat tavalla, jolla hyvä energia tulee itsestään käyttöömme.


Tässä viisi vinkkiä.
1. Kuuntele aina, mitä sisäinen äänesi eli intuitiosi kertoo
tilanteista ja ihmisistä.
2. Kun olet terve, syö ja juo aina sitä, minkä intuitiivisesti tiedät
olevan sinulle hyväksi.
Kuntoile juuri sen verran kuin haluat: vähän tai paljon.
3. Kunnioita toisia ihmisiä ja elämänmuotoja.
4. Ole niin hyvä kuin voit, äläkä tee mitään, minkä uskot olevan väärin.
5. Tee sellaista työtä, jota todella haluat tehdä ja TARVITSET.
Tyytyväisyys on parasta lääkettä.

Helpommin sanottu kuin tehty? ;)


Innostuksen kiljahduksia ja iloa päivääsi :)

5 kommenttia:

  1. Nautin todella tästä kirjoituksesta!
    Todella hyviä pointteja, Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
  2. Viisaita juttuja taas pohdit! Tuli tunne, että olet löytänyt onnellisuuden avaimen ja osaat myös käsitellä pettymyksiä ym. kielteisiä tuntemuksia. Terve itsetunto sinulla :).

    VastaaPoista
  3. Viisaita ajtuksia ja niin totta! Itsekin ajattelen niin, että moneen asiaan voi itse vaikuttaa.. Joko tekemällä asian korjaamiseksi jotain tai sitten korjaamalla omaa asennettaan asiaa kohtaan. Itse en ole ollenkaan luovuttajatyyppiä ja samaa mieltä siis todellakin siitä, että koskaan ei pidä luovuttaa!

    VastaaPoista
  4. Aika moni niistä asioista, jotka ovat tuoneet murhetta ja surua elämääni, en ole voinut itse vaikuttaa mitenkään. Mutta se, miten niistä pääsee yli ja eteenpäin, siihen on avaimet minulla itselläni. Tämä oli hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥