lauantai 31. elokuuta 2013

Terveiset laivalta!


Täällä ollaan, Tallinnan laivalla ja nautimme makoisia ruokia kera hyvän viinin.



 Kuva on hyttimme ikkunasta. Tuonne suuntaamme aamulla, jollei sada vettä.


Ihanaa iltaa ihanaiset :)
 PS. Muistakaa osallistua Muumimuki-arvontaan!



Kohti Tallinnaa!

Automatka kohti Helsinkiä odottaa ja istumalihakset ovat koetuksella. Onneksi matkaseura on hyvää ja matkaa taitetaan yhden pysähdyksen (toivottavasti ei välähdyksen ;D) taktiikalla. Matkaamme Silja Europalla Tallinnaan ja sunnuntaiaamuna nautimme Tallinnan tunnelmasta, jollei sada vettä. Pieni irtiotto arjesta tekee välillä hyvää. Vaikka ajomatkaa on reilu 500 kilometriä suuntaansa, niin kesäkelissä se ei ole matka eikä mikään. Laiva lähtee illalla klo 18.30 ja saapuu Tallinnan satamaan ilta kymmenen aikoja. Takaisin Helsingissä olemme sunnuntaina puoli viiden aikaan iltapäivällä. Siitä viisi ja puolituntia ja olemme kotona. Kisulle täytyy ainakin hankkia tuliaisia ja itselle jotain kivaa kosmetiikkaosastolta.


Tallinna on kaunis kaupunki ja etenkin vanhakaupunki on se kaunein kaupunginosa.





Laivalla esiintyy Marion Rung ja Krista Siegrieds. Jälkimmäisen keikkaa odotan innolla.


Olin eilen mieheni liikkeellä hieman auttelemassa ja se täytyy myöntää, että kausi vaihtuu. Jääkiekkomailat ja talviurheilulajit tekevät nyt tuloaan liikkeeseen. Mutta ennen sitä on myytävä pois kesän ja syksyn tuotteita todella edullisin nurkkien tyhjennyshinnoin!


Kahvakuulailu on todella tehokas ja hyvä liikuntamuoto. Kuulan kilomäärää voi kasvattaa sen mukaan, kun voimaa karttuu.


Haltin tuotteet ovat todella laadukkaita ja kestäviä.



Mieheni liikkeellä on monenlaisia tarjouksia!


Alla oleva "röllipuku" on hauskannäköinen maastoutumispuku!




 Alennuksessa on paljon erilaisia kenkiä!



Kisu tarkasti kirppikselle menevät tavarat, ylimmäinen kirppistavaran tarkastaja ;D Hän on niin avulias, oma pieni rakkaani.


Eilen oli sellainen olo, että kunpa joku olisi huutanut: Lepo! Olen oppinut loistavaksi  laiskottelijaksi. Olen myös taitava nukkuja, siitä olen kiitollinen. Ja kotona on ihana laiskotella, siis koti on kyllä maailman paras paikka, se on selvä! Erityisen ihanalta koti tuntuu mm. silloin, kun kotiutuu töistä hieman väsyneenä.  Ja varsinkin jos töissä on ollut hässäkkää, on ihana tulla kotiin, sulkea kotiovi takanaan ja olla hetki rauhassa. Vetäytyä sohvalle kotivaatteissa & kynttilänvalossa. Kietoutua hetkeksi superpehmeään pumpulitorkkupeittoon, ja antaa mielen levätä kynttilänvalossa. Minua inspiroivat syksyiset ja talviset, viileät ja puuterimaiset sävyt. On se sitten ihanaa, että silloin tällöin on sellaisia joutilaita hetkiä, että ehtii huomata kodinkin muuttuvan päivän edetessä ja valon määrän vaihtuessa. Tämä syksy tuntuu nyt hyvältä. Olen aina pitänyt etenkin syksyn auringonvalosta, se saa ruskanvärit hehkumaan. Illan hämärä, kauniin sininenhetki on täynnä ihanaa tunnelmaa. Tänään nautin merellisestä ilmastosta, etelän tuulia keskellä itämerta.


Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

PS.
Huomenna alkaa uuden yhteistyökumppanini kanssa toteutettu arvonta!


perjantai 30. elokuuta 2013

Muumimuki -arvonta!

Nyt muutetaan kiireen villkkaa uudessa Muumien Seikkailun Muutto- astiastossa.
Olen armoton Muumi-fani ja kotoani löytyykin kaikenlaista muumitavaraa, posliinisista figuureista aina muumimukeihin saakka. Uudesta Muutto-astiastosta aion hankkia ainakin kaatimen.





Päätin arpoa kaikkien osallistuneiden kesken yhden kappaleen uutta Muutto Muumimukia. Muki on vetoisuudeltaan 0,3l.

Muumien seikkailut jatkuvat nyt graafisessa ja tyylikkäässä Muutto -kuosissa. Astioiden takaa löytyy Muumipeikko ja pyrstötähti -tarina, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät lähteä selvittämään miksi kaikki pakenevat Muumilaaksosta. Selviää, että taivaalla leijuu päivä päivältä kasvava pyrstötähti, joka iskee maahan aivan pian. Jopa muumiperhe päättää paeta ja ottaa tietysti tärkeimmät tavarat, eli kakun ja vähän muuta, mukaansa. Luonnonvoimat yhdessä kuitenkin korjaavat tilanteen ja pyrstötähden isku maahan väistyy.



Arvonta alkaa N-Y-T ja päättyy 31.8.2013!

Arpaonnea kaikille :)

PS. Kannattaa käydä Iittalan verkkokaupassa, siellä on posliiniastiat -25%, Iittalan verkkokauppa.


Aarteeni 1950-luvulta!

Sain noin kymmenen vuotta sitten mummoltani nämä Pertti Palmrothin suunnittelemat kengät. Kengät ovat 1950-luvulta ja mummoni onkin käyttänyt kenkiä vain juhlissa. Kengät ovat todella hyväkuntoiset ja löysin ne varastoa siivotessani. Näistä kengistä tuleekin käyttökengät, jotka menevät niin farkkujen kuin suorienkinhousujen kanssa. Kaikkea sitä löytää, kun alkaa siivoamaan varastoa ja kaappejaan, unohdettuja aarteita!



 Onko teillä jotkut kengät, jotka ovat oikein silmäteränne?




 Viikonloppu menee Tallinnassa. Toivottavasti säät suosivat! Syksyn ruska-aika on kaunista, mutta paljaat puut ovat synkän näköinen näky. Elämä pakenee lehtipuista, muuttolinnut palaavat lämpimään. Ja minä jään tänne, tulevan pitkän talven keskelle, odottamaan uutta kevättä. Mutta onneksi minulla on koti, johon linnottaudun ja kutsun ystäviäni viettämään valoisia iltoja :)


Viikonloppuun sisältää hyvää seuraa, kiireetöntä aikaa, makoisaa ruokaa ja pikarillinen skumppaa.


Rentouttavaa ja leppoisaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle :)


torstai 29. elokuuta 2013

Viikonlopun odotusta!

Täällä on kärsitty vatsakivuista tai siis tarkemmin paikannettuna ylävatsakivuista. En tiedä, johtuuko se siitä, että minulla voisi olla imeytymishäiriö, joka johtuu taas siitä, että söin kantarellimunakasta ja sienet eivät vaan sula elimistössäni toivotulla tavalla. Tai sitten minulla on pienoinen vatsatauti.

Olen tehnyt blogiini joitakin muutoksia ja lisää on tulossa. Olen suurentanut kuvien kokoa. Kertokaa mielipiteenne, onko tämä koko liian suuri vai juuri hyvä? Kunnioitan Teitä lukijoina hyvin paljon ja haluan, että jatkossakin tykkäätte lukea blogiani. Kertokaa vapaasti mielipiteenne, kiitos :)


Minulle tuli mahdollisuus lähteä lauantaina Tallinnaan ja tartuinkin tuumasta toimeen ja varasin matkat. Laivalla on Euroviisushow ja siellä esiintyy lauantai-iltana mm. Marion Rung ja Krista Siegfrids. Sunnuntaiaamuna suuntaamme Tallinnan vanhaan kaupunkiin ja nautimme meri-ilmastosta. Iltapäivällä laiva on jo Helsingissä ja sieltä alkaakin pitkä kotimatka. Mutta mukavan erilainen viikonloppu on siis tuloillaan. Raskas pitkän ajomatkan takia, mutta varmasti mukava!



Olin viimeksi Tallinnassa kesäkuun alussa ystävieni kanssa. Matkasimme Silja Europan sviitissä ja matkanteko olikin mukavaa, kun sai olla oman sviittiinsä poreissa ja saunassa. Hyvin todennäköisesti menen Tallinnaan myös syyslomallani, koska minulla on Eckerö Linelle lahjakortti. Kävin Tallinnassa ensimmäistä kertaa vasta kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen olenkin käynyt kaupungissa jo kolme kertaa. Olen mennyt Tallinnaan kerran lentämällä ja kaksi kertaa laivalla. Olin aina aiemmin matkustanut merta edemmäs matkailemaan ja Tallinna osoittautui jo ensimmäisellä kerralla mukavaksi kaupungiksi. Eli lähempääkin voi löytyä kivoja kaupunkeja, kuten Tallinna. Matkailu on minulle rakkainharrastus ja matkailun kautta olenkin oppinut paljon uusista kulttuureista ja ihmisten elinoloista. Sitä osaa arvostaa omaa elintasoaan aivan eri tavalla, kun nähnyt oikeasti köyhyyttä ja kurjuutta.


Ja asiasta miljardinteen...Ostin viikonloppuna Cittarista Suomenlinnan panimon Tin soldiers-omenasiideriä, joka ihastutti minut aidolla omenan maullaan ja pullon ulkonäöllä. Suomenlinna on paikkana sellainen, joka olisi aivan unelmapaikka asumiselle.




Oletteko maistelleet jo tätä siideriä?


 Minulla on ihana päikkärikamu. Mutta tänä aamuna nukumme pitkään, koska minulla alkaa työt vasta kymmeneltä. Vain neljän tunnin työpäivä, jonka jälkeen alankin siivomaan kotiamme ja etsimään tavaraa vietäväksi kirppikselle. Minulla on varattu kirppispaikka paikalliselle kirppikselle viikoksi ja tavarat täytyy viedä sinne huomenna. Hinnoittelussa ja tavaroiden etsiskelyssä on oma hommansa, mutta lopputulos on palkitseva.
Minun kirpputorikasassani on vaatteita, jotka liittyvät onnellisiin ja uniikkeihin asioihin elämässäni. Tosin yleensä olen säilyttänyt vaatteita siltä varalta jos vielä joskus sattuisin mahtumaan niihin :D Eivät ne mihinkään katoa,vaikka itse vaatteista luopuukin. Kerrankin minulla mahtuu vaatehuoneenovet kiinni. Tunne on kerrassaan vapauttava. 



 Kevennyksenä loppuun pieleen mennyt kosinta. En olisi itsekään 3 kk tuntemisen jälkeen lähtenyt naimakauppoja tekemään. Naisella on ainakin asennetta! :D

 Iloa ja valoa päiväänne muruset ♥


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Klik, klik!

Käykääs kurkkimassa yhteistyökumppanini blogia, Maata näkyvissä, ohoi!
Siellä on rahanarvoisia vinkkejä :)



Muistakaa osallistua Muumimuki-arvontaan!


Mitä kaikkea meikki peittääkään!

Mieletön video siitä, mitä kaikkea meikki voikaan peittää taaksensa – Katso video!


Löysin taas Vivas.fi -sivustolta hienon videon!
28-vuotias Rick Genest on Kanadalainen taiteilija sekä malli. Hänet tunnetaan myös Zombie Boyna, sillä hänen kehoaan peittää luustoa muistuttavat tatuoinnit. Rick tekee hyvää mainosta Vichyn Dermablend nimiselle kosmetiikkatuotteelle, sillä hänen avullaan nähdään mahtava esimerkki siitä miten tehokkaasti kyseiset meikit käytännössä peittää.


270813

Ajattelin tehdä jo monessa blogissa näkyneen postauksen bloggarin omasta päivästä. Arkiaamuina herään seitsemän aikaan ja neljänä päivänä viidestä  menen töihin kello kahdeksaan ja yhtenä päivänä viikossa kello kymmeneen. Pääsen yleensä töistä kotiin kello kahdentoista ja iltapäivä kahden aikoja. Näin syksyisin minua työllistävät työpäivän jälkeen vanhempien kanssa palaveeraaminen ja Henkilökohtaisten opetussuunnitelmien valmistelu.

 Käynnistyn aamuisin hitaasti ja jos takana on huonosti nukuttu yö, niin tuntuu ettei päässäni pyöri mikään muu kuin silmät. Sitten on se vaatedilemma, jos en ole kerinnyt katsoa jo edellisenä iltana seuraavan päivän työvaatteita. Pikainen aamupala, hiukset ponnarille, ripsaria silmiin ja menoksi! Minulla on nykyään työmatka, kävellen menee noin 10 minuuttia.

Yleensä iltaa kohden piristyn ja saatan vielä puolenyön aikaan touhottaa kodin sisustusta täysin uuteen uskoon. Mutta nöin keski-iän hiipiessä olen aikalailla kuitti jo kympin aikoja illalla.  Viikonloput ovat rentoutumista varten ja vietetty viikonloppu olikin lempeä. On pohdittu, millainen on täysin stressitön viikko. Istuttu lukemassa kirjaa auringossa ja lueskeltu lehtiä. Saunottu. Nautittu luonnosta. Syöty äärimmäisen herkullisia ruokia. Poltettu lukuisia kynttilöitä. Naurettu kippurassa. Rentouttavan viikonlopun avulla jaksaa painaa innolla  loppuun kiireisen ja työntäyteisen loppuvuoden.

Elämäni on aktiivista (ja toisinaan melkoisen kiireistä ja joskus turhan hektistä). Jaksaakseni sen tarvitsen aikaa hiljaisuuteen, rentoutumiseen ja mietiskelyyn. Päivän mittaan pyrin aina pysähtymään pari kertaa hengittääkseni muutaman kerran syvään ja olemaan kiitollinen. Minulla on vahva usko yläkertaan.

Vaikka aamuisin väsyttää, niin silti avaan oven innokkaana näkemään mitä uutta sen takaa löytyy. Otan aamuisin kupposen kuumaa ja nautin syksyn viimeisistä aurinkoisista aamuista parvekkeella. Olen myös hieman suorittajaluonne. Vaadin itseltäni välillä todella paljon, liikaakin. Mulla on mukamas aina kiire. Juoksen suihkuun, ja kadehdin miestäni, joka lotraa aamuisin lämpimässä suihkussa(juu, meillä on kiinteä vesimaksu kuukausittain). Ärsyttäväkin tämä luonteenpiirre on, vaikka saan paljon aikaiseksi vuorokaudessa jos niikseen katsotaan. Olen opetellut hidastamaan, koska olen saanut oman jaksamiseni suhteen opetuksen pari vuotta sitten! Terveyden kanssa ei pidä leikkiä. Olen opetellut nauttimaan elämästä  suorittamisen sijasta, ja antanut itselleni enemmän aikaa. Mutta vielä on opittavaa. Aamuissa on vaan jotain sellaista satumaista. Silloin kun on levännyt yön ja saa herätä virkeänä. Jos vaan tajuaisi aina mennä ajoissa nukkumaan! :) Vanhemmiten oppii kävelemään kuulema hiljaa. Siihen sisältyy paljon viisautta. Kun etenee hitaasti ja näkee enemmän. Tunnistaako kukaan muu itsessään samanlaista ihmistyyppiä?



 Aamulla puin päälleni Marimekon uutukaisen neuletakin ja Vero Modan pitsitopin.


Töissä vierähti kuusi tuntia, jonka jälkeen suunnistin äitini luo kera kisun. Kisu rakastaa olla äitini pihalla, siellä on niin rauhallista. Pienellä pihalla koetaan suuria ja jännittäviä kissamaisia seikkailuja.









Paistoin keräämistäni puolukoista puolukkapiirakkaa, joka oli taivaallisen hyvää!



Pohja

  • 150 g Arla Ingman Meijerivoita
  • 1 14 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 12 dl vehnäjauhoja
  • 1 12 dl grahamjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 12 dl Arla Ingman Vanhanajan luomutäysmaitoa

Täyte

  • 200 g Arla Keittiö kermaviiliä
  • 1 kananmuna
  • 12 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • dl tuoreita puolukoita
  •  
    Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmuna ja vatkaa. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, ja lisää muna-sokeriseokseen muutamassa erässä. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele päälle noin 1,5 dl puolukoista.
    Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi. Kaada täyte pohjan ja puolukoiden päälle. Ripottele loput puolukoista piirakan päälle. Paista puolukkapiirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia (kunnes täyte on hyytynyt). Tarjoile piirakka vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.

Vein kummitytölleni Marintyttärestä ostamani mekon! Mekkoja voi ostaa kivijalkaliikkeestä tai nettikaupasta.


 
Piipahdin mieheni liikkeellä samalla kun käytin tuttavan koiruutta ulkona. Eilen oli aivan upea sää, joka jatkuu vielä tänäänkin. Ihana aurinko!







Kävin keräämässä metsästä 20 kiloa superfoodia. Nyt ei puolukkapiirakka ja puolukkahillo tarpeet lopu kesken! Viime syksynä keräsin puolukkaa myyntiin yli 200 kiloa. Metsässä samoillessa saa hyötyliikunta ja raitistailmaa sekä hyvän mielen.


Illalla suunnittelin seuraavan päivän oppitunteja ja luin Sophie Kinsellan kirjaa. Uuden kodin lukunurkkaus on SE juttu, jota olen kaivannut aiemmissa kodeissani.




 Minulle lukeminen on hyvä keino paeta arkea ja rentoutua.

  
Näkymää olohuoneestamme parvekkeelle.


Tein kantarellimunakasta, joka olikin huippuhyvää.



Otettiin kisun kanssa loppuilta rennosti.



Vuoristorata kuvaa elämääni,
elämä on rajua, mieletöntä peliä, elämä on kuin laskuvarjohyppy, elämässä otetaan riskejä, kaadutaan ja noustaan uudestaan,
se on vuorikiipeilyä, se on halua kiivetä itsensä huipulle ja olla tyytymätön ja ahdistunut kun ei kykene.
-Paulo Coelho/ Yksitoista minuuttia