lauantai 28. joulukuuta 2013

Tässä elämä on!

 PMMP:n laulunsanoin tämän päivän ja viimeaikojen tunnelmiin.
 

Naamio päälle ja kestohymy huulille. Ehkä sittenkin jään kotiin, nukun ja saan olla oma itseni. Nauramalla iloisesti kukaan ei kysele sinulta mitään.
Tyhjyys ja värittömyys. Haluan olla aito, en halua tai jaksakaan teeskennellä. Kenenkään elämä ei ole loputtomiin prinsessasatua ja vaahtokarkkien täyttämää onnensuitsutusta.
Pahinta on ettei ole tietoakaan siitä milloin asiat helpottavat.
Tasaisen hyvä elämä on arvokas asia.
Pelko, epävarmuus ja unettomuus ovat kamalia kavereita. Ne varastavat lopulta koko elämän. Kiitän elämästä ja toivon parempaa huomista! Hartiani ja sydämeni ratkeaa tästä huolitaakasta, en ole niin vahva kuin luullaan. Jokaisella meillä on akilleen kantapäämme. Päiväkään ei valkene, maassa mustia niljakkaisia lehtiä, ainainen pimeys ympäröi lähitienoon ja sielumme.

Moni ajattelee, että voisivathan asiat olla huonomminkin, mutta aina ei voi verrata omaa elämäänsä toisten elämään ja kurjuuteen. Ei ole itsekästä ajatella omia murheitaan omassa lokerossaan muista. Jokaisella meillä on kuitenkin oma täydellisen sirpaleinen elämämme, jota ei pidäkään verrata toisten ihmisten elämään.



 Palaan matkatunnelmiin ehkä huomenna tai alkuviikosta.



On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan. 
Hyvää yötä ja laiskaa viikonloppua!


5 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Lämmin ajatus täältä sinne <3.

    VastaaPoista
  2. AINIIN, saaks toivoo? Ota salasanavahvistukset pois näistä kommenteista, vaikka uuden vuoden kunniaksi? :) Pliis? ♥

    VastaaPoista
  3. Ihanan näköisiä tunnelmakuvia. Upea tuo ylimmäisen kuvan koriste. Tervetuloa takaisin.

    VastaaPoista
  4. Voi että.. Jos minun murheeni olisivatkin ainoita maailmassa, eikä kukaan toinen koskaan tuntisi murheita, kantaisin ilomielin kaikkien taakat! Mutta se on ihan totta, että jokaisella meillä on taakkamme kannettavana. Jokaisella meistä on niin omat sietorajamme, kipukynnyksemme kuin taakkammekin. Kuinka selvitään, kuinka jaksetaan, kuinka niistä päästään yli, vai päästäänkö. Ei monikaan kerro suoraan kaikille, että hei, mulla on paha olla! Eihän niin edes saa tehdä! Jos sanon että mulla on vaikeaa, sitä vähätellään ja tuhahdetaan, että kaikilla on vaikeita aikoja! EI! Ei se niin toimi! Se paha olo on tässä hetkessä! NYT! Ja se tekee PAHAA! Ei sillä ole mitään merkitystä, onko toisillakin vaikeaa tai meneekö se joskus ohi. -Viltsu.-

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥