sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lempeän viisas lauantai.

Muutamia kuvia ja ajatuksia lauantailta. Täällä ovat jo lumet sulaneet ja odotellaan kovasti kevään lämpöisiä säitä, tosin saamme vielä odottaa tovin hellettä. Eilen illalla nautin ystävättäreni kanssa ilta-auringosta ja kävimme melkein kahden tunnin iltalenkin. Ihailimme maisemia ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Sitä huomaa yhtäkkiä olevansa kaukana kotoa, jalat ovat kulkeneet kuin itsestään, kun juttua on riittänyt vaikka kuinka paljon. Puhuimme muun muassa työstä. Paikkakunta, jolla nyt asun ei ole mahdollisuutta vakituiseen työpaikkaan. Kauniit maisemat jäävät vielä taakse, kun joutuu työn perässä muuttamaan muille maille vierahille, mutta olen kovin optimistinen. Joskus muutos on vain hyvästä. Aika aikaansa kutakin, kaikki tekeytyy aikanaan. Kun aika on oikea, niin minäkin olen valmis muutokseen. Suomessa välimatkat ovat kumminkin aika lyhyet, elämme kaikki samalla aikavyöhykkeellä, eri tavoin kuin Amerikassa. Päästyäni kotiin aurinkokin alkoi painua mailleen. Olen huomannut, että ulkoilulla on suora yhteys hyviin yöuniin. Mitä enemmän liikun ja ulkoilen, sitä paremmin pystyn keskittymään tärkeisiin asioihin ja unenlaatukin paranee ratkaisevasti.

Kävin ostamassa parvekkeelle sään kestävän kukkasen, orvokin. Tein iltapalaksi mustaherukka-vuohenjuusto- ilmakuivattukinkkuleipiä ja nautin rennosta lauantaista. Olen monesti sopinut viikonlopuksi menoja,  mutta nyt olen opetellut siihen ettei aina tarvitse olla menossa ja tavoitettavissa. Oma-aika on tärkeää, sitä kerkeää kelata viikon tapahtumat ja mieltä askarruttavat asiat. Rauhoittumista ja hyvää oloa.

Viikonloppuisin monet sanovat "kyllä" alkoholille, koheltamiselle ja roskaruualle. Seuraavana päivänä tämä kolmiyhteys on joillekin luultavasti jälleen kerran se, "ei enää koskaan". Olen sellainen, että varsin spontaanisti kyllä lähden mukaan juttuihin, ja sanon kyllä monellekin asialle, mutta osaan myös sanoa ei. Sanon "ei" humalahakuiselle juomiselle, koska ajatus krapulapäivästä ei vaan innosta. Tykkään tavata ystäviäni viinilasin äärellä ja pitää hauskaa. Ehkä olen tylsä, mutta ainakin tänään heräsin nauttimaan kevätauringosta ja sanomaan kyllä lenkkeilylle kera ystävän, toipumispäivän sijaan. Olen oppinut ennakoimaan asioita, mietin usein asioiden seurauksia. En halua menettää muistiani ja tietyllä tavalla kontrolliani. Sammuneelle naiselle, kun voidaan tehdä mitä tahansa. Tulisi muistaa, että meillä jokaisella on yksi, oma elämä, jota ei tule hukata siihen, että joutuu jatkuvasti murehtimaan ja katumaan tekojaan/tekemättä jääneitä asioita. Olen sanonut monet kerrat uudelle/vanhalle harrastukselle, kuntosalille. Siellä tulee aina hyvä fiilis, päälle reipas juoksulenkki, ah ihanuutta!







Tähän päivään sopii hyvin What a wonderful world-biisi.

"I see skies of blue and clouds of white
The bright blessed day, the dark sacred night
And I think to myself what a wonderful world."







 Hyvänolon sunnuntaita Sinulle :)
 

5 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus :) Ehkä ikä tuo tullessaan sitä viisautta olla hellä itselle. Mielestäni työelämä on nykyisin niin kiireistä, että viikonloput on parasta ladata akkuja ja siihen kuuluu ehdottomasti sali ja lenkkeily.

    Suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyväksymisestä blogisi lukijaksi Satuseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Bloggerissa ei ole samanlaista nappia kuin facebookissa, jossa voi hyväksyä tai hylätä lukijat. Kaikki, joilla on google-tilejä voi rekisteröityä blogini lukijaksi :)

      Poista
  3. Täällä on toinen tylsä (tai vanha)... vai ollaanko vaan mukavuudenhaluisia? Kyllä, kyllä se on tuo viimeinen, ei siis tylsä, eikä vanha :)) Nautin niin rauhallisista viikonlopuista, ulkoilusta kera kameran... ystävän tai oman kullan kanssa!
    Ihanaa sunnuntaita ♥

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥