tiistai 5. elokuuta 2014

Life is too short...


 Kuva

Kuinkas sinun viikkosi on alkanut?

Täällä on ollut aurinkoa, hiekkarantaa, piknikiä, uintia Pielisessä, lomaa ja paljon mansikkasorbettia.
Ensi viikolla alkaakin arkeen palaaminen, työt ja kuntosalitreenit :)
Odotan jo niin innolla töiden alkua ja oppilaiden näkemistä.
Vaikka työ onkin tärkeää, niin tärkeää on myös vapaa-ajan tuomat hetket.
Elämä ei saa olla liian aikataulutettua ja suunniteltua.
Oi hetkiä, kun nauttii kylmää maitoa ja kotitekoisia keksejä, arkista iloa.
Mutta elämää on elettävä nyt, sain siitä eilen taas muistutuksen.
Sain kuulla, että kaksi tuttavaa sairastaa pahanlaatuista kuolemaan johtavaa sairautta.
Mutta näistä ihmisistä huokuu silti positiivisuuden pilkahdus.
Monilla on näiden ihmisten asenteesta paljon oppimista.
Enkeleitä heidän ja myös teidän lukijoiden päiväänne.


 Kuva

Niin, elämä on liian lyhyt, että käyttäisin aikaani keskustelupalstoihin, etenkään vauva.fi-sivustoon. Naureskelin eilen ystävättäreni kanssa, kun vauva.fi-sivustolla on jälleen kerran elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä kirjoittelemassa turhanpäiväisyyksiä tavallisten ihmisten blogeista! Niin, mistäkö huomasin sellaisen? Näen mitä kautta blogiini on tultu, jännää :D Viettäisivät mieluummin tätä kaunista kesäpäivää ulkona ilman sosiaalistamediaa eivätkä istuksisi pilaten omaa elämäänsä enempää. Kyllä ne masentavan kylmät säät ja hämärän loskaiset päivät taas saapuvat ihan varmasti tuota pikaa, jotta voi sitten keskittyä taas vaihteeksi valittamaan niistä - toki tämän kaiken muun ohella. Kai se on sitä masokismia ja mielen köyhyyttä! Itse laitan vauva.fi-sivuston ja muut kyseiset keskustelupalstojen viestit pöntöstä alas kohti viemäriverkostoa muun sinne kuuluvan jätöksen mukana.

Ei kannata ryhtyä elämäntapavalittajaksi, koska kenenkään meidän elämä ei ole täydellistä, ainakaan koko ajan. Jos oma elämä tuntuu olevan jo kivikolla kävelemistä, niin miksi tehdä siitä vaikeampaa? En pidä blogiani kenenkään kiusaksi, enkä aio muuttua marionetiksi ja vetäytyä sisälle loppuiäksesi, muuttua entistä rumemmaksi ja kärttyisemmäksi :D

Mieti kaksi ihanaa asiaa OMASTA  elämästäsi ja kaksi korjausta kaipaavaa asiaa OMASTA  elämästäsi. Mitä sinun tulisi tehdä, että nämä kaksi korjausta vaativaa asiaa olisivat tuolla ihanuuksien listalla? Kenenkään toisen elämää ei tulisi kadehtia ja arvostella, koska emme tiedä mitä tämä ihminen on joutunut kokemaan ja näkemään. Kenenkään elämä ei ole aukottoman onnellista. Joillekin blogin kirjoittaminen voi olla terapeuttista ja harrastuksenomaista kun taas toinen saa siitä elantonsa. Itse pidän blogin kirjoittamista harrastuksena ja pyrin pitämään blogini realistisen positiivisena, enkä vuodata tänne kaikkein ikäiämpiä asioita.

Näillä mietinnöillä pääsee jo pitkälle. Sitä osaa ottaa oikean suunnan elämälleen tai sitten ei. Elämässä on tehtävä valintoja. Toiset osaavat jättää välillä sataman löytääkseen uusia asioita ja etsiä uusia ulottuvuuksia, kun taas toiset jumivat satamassa ainiaasti haaveillen. Kontrollin liiallisesta tarpeesta luopuminen on vapauttavaa.  Välillä voi ajelehtia elämänvirrassa ja heittäytyä oleilemisenaaltoihin täysillä. Aallonpohjalle ei pidä kuitenkaan jäädä hukkumaan. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Kun seuraa sydäntään ja antaa itselleen ja ajatuksilleen aikaa niin ei voi mennä metsähallituksen puolelle, ainakaan kovin syvälle. Seuraa omia polkujasi ja intohimojasi. Elämä on joillekin vaan niin kuoleman vakava asia. Niin vakava, että oman elämänliekki meinaa hiipua kaiken negatiivisuussateen alle. Vihaaminen on vahingollinen prosessi ihmiselle itselleen. Rakkaus ja positiiviset ajatukset muuttavat ihmistä parempaan suuntaan kuin ainainen negaatio ja viha. Ihminen, jonka äänessä ei ole koskaan lainkaan myötätuntoa, ei ole minulle mitään tärkeää sanottavaa.



Olet oman elämäsi herra/herratar, joten jos elämäsi tökkii niin muuta elämäsi suuntaa. Älä tyydy vain valittamaan saatikka katkeroitumaan. Toisten ihmisten haukkuminen vieläpä anonyymisti on raukkamaista. Mutta jotkut eivät vaan kasva henkiseltä älyltään esikoulun jälkeen, valitettavaa.Kuten eräs bloggari toteaa viisaasti, "ihmiset puuttuvat helpommin asioihin, joilla ei ole mitään suurta merkitystä, mutta eivät tartu oikeasti tärkeisiin epäkohtiin".
Kontrollin tarpeesta ja suorittamisesta luopuminen on vapauttavaa. Sen kun ajelehtii elämän virrassa ja joskus heittäytyy ihan täysillä mukaan. Seuraa intohimojaan ja omia polkujaan.
Elämä on liian monille kuoleman vakava asia.
- See more at: http://elaparemmin.fi/blogi/4-syyta-miksi-et-tarvitse-elamaasi-lisaa-tasapainoa/#sthash.Jfhj4R1m.dpuf
Elä niin kuin se tuntuu hyvältä, ei niin kuin täysin tuulesta tempaistu supersuorittaja muka eläisi. Se, että otat välillä rennommin ei elämääsi pilaa, päinvastoin, saatat jopa huomata sen muuttuneen paremmaksi :) - See more at: http://elaparemmin.fi/blogi/4-syyta-miksi-et-tarvitse-elamaasi-lisaa-tasapainoa/#sthash.7jKRnhDu.dpuf
Elä niin kuin se tuntuu hyvältä, ei niin kuin täysin tuulesta tempaistu supersuorittaja muka eläisi. Se, että otat välillä rennommin ei elämääsi pilaa, päinvastoin, saatat jopa huomata sen muuttuneen paremmaksi :) - See more at: http://elaparemmin.fi/blogi/4-syyta-miksi-et-tarvitse-elamaasi-lisaa-tasapainoa/#sthash.7jKRnhDu.dpuf

Elämäsi on turhan hienoa asia hukattavaksi siihen, että mietit alituisesti toisten ihmisten elämää. Elämän tasapaino on tärkeä asia, rehellisyys itseään ja toisiaan kohtaan sekä sosiaalinen äly ja empatia. Me blogin kirjoittajatkin olemme vain tavallisia ihmisiä. Jos jokin asia ei miellytä, niin siitä voi laittaa kehittävänpalauttavan tai mikä parasta siitä voi tulla sanomaan henkilökohtaisesti. Itselläni ei vaan ole kiinnostusta ja aikaa roikkua netissä haukkumassa ihmisiä päivästä ja tunnista toiseen. Muuten hukkaisin tämän kauniin kesän ja elämäni turhuuteen.  Turhuuteen, josta minulle ei jäisi kuin entistä negativiisempi fiilis. Lopulta hukkaisin itseni negatiivisuuden oravanpyörään. Jospa levittäisimme ympärillemme hyvää ja alettaisiin juoruamaan toisistamme hyviä juttuja?
Toivottavasti viikkosi on alkanut aurinkoisesti tai viimeistään tänään olisi se päivä, kun voit nauttia elämästäsi suht onnellisena. Sellaista arkionnea, pieniä asioita. 



Kuinkas sinun päiväsi on mennyt?

Loistavaa tiistaita! ;)

5 kommenttia:

  1. Joo, mä näin kans noi hapatukset ja BLÄÄH, suomalaiset on kyllä tosi kovia nillittämään :D Toivon (salaa), että me eläisimme jonkunlaisessa 'murroksessa' tämän asian suhteen ja suomalaiset oppisivat hieman vaikka amerikkalaistumaan, että osattaisiin enemmän kannustaa kuin rutkuttaa :)

    Sun blogi on edelleen ihana, SÄ olet ihana ja älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin oot... ♥

    VastaaPoista
  2. Juurikin näin, Satu.

    En ole nähnyt kommentteja, enkä ala niitä etsimäänkään, sillä maailma pursuaa negatiivista ihan etsimättäkin. Jokainen saa osansa, vaikkei haluaisi. Negatiivisuutta ei tarvitse alkaa etsimällä etsiä, ei hakea toisten elämästä tai osoitella sormella, että tossa on nyt sellainen kärpäsen kakka! Hohhoijaa!

    Jokainen on yksilö, jokaisella on hyvät ja huonot puolet ja jokaisen ilon taakse kätkeytyy huoli, suru ja vaikeudet. Toivottavasti jokaisen surevan, huolien ja vaikeuksien kanssa rypevän elämään liittyisi myös iloa ja positiivisuutta.

    Se oravanpyörä on todellakin pelottava, jossa ammattivalittajat juoksevat. Siihen kun joutuu, on vaikeaa päästä pois. Virheitä ja sanottavaa etsitään kaikkialta, väkisinkin, ja sitten se vielä peitetään jonkin luvallisen sanan taakse. "minä vain kerron totuuden, epäkohtia!": Hmm..

    Totuutta on monenlaista. Jos se on jollekin sitä, että etsitään vaan virheitä, osoitellaan epäkohtia ja puhutaan kaikesta vain valittamalla, voisi katsoa peiliin ja kysyä; "Olenko itse se epäkohta?! "
    Entä mikä on normaalia epäkohtien esille tuomista, mikä menee yli rajan valittamiseksi kaikesta?!

    Suomessa puidaan ikäviä asioita, valitetaan yhteiskunnan epäkohdista ja etsitään pahaa sanottavaa kaikesta. Miksi emme saisi kertoa hyvistä asioista? Iloista ja positiivisista kokemuksista? Miksi se on muilta pois, jos olet onnellinen? Jos olisit onneton, toisiko se sitten jollekin enemmän hyvää? Jos jäisit kotiisi märehtimään, avaisiko se jollekulle toiselle oven maailmaan? Jos olisit ruma ja katkera, toisiko se muille kauneutta? Epäilenpä...

    Ovet on itse avattava. askeleet itse otettava. Päätös, että nousen netistä pois ja lähden ulos, vaikka edes pihalle. Kotiportaille istumaan! askel kerrallaan... Tervehdin naapuria, hymyilen tänään... Laitan hiukseni kiinni, sipaisen huulikiiltoa.
    Suuria asioita, mutta yllättävän hyvältä tuntuvaa! ;)

    Sitäpaitsi moni ei tajua, että nettikiusaaminen on myös vakava asia ja että jokainen lause, mitä kirjoitetaan, kirjoitetaan ihmiseltä ihmiselle. SE SATUTTAA!

    -Viltsu

    VastaaPoista
  3. Kylläpä kirjoitit asiaa - kiitos!
    Anonyymeihin kommentoijiin tai nurkan takaa laukoviin keskustelijoihin päin ei kannata edes pyllistää. Kateellisten kalkatusta - antaa vain ihmisten lillua omassa liemessään. Jos ei elämässä muuta tekemistä ole kuin arvostella muita, on asiat todella surkeasti.
    Aurinkoisia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  4. Huoh. Ei sanat taas riitä siihen kiukun määrään. Eikö ne nyt vaan osaa elää omaa elämäänsä... Eivät kaiketi.

    Sinulla on oikea asenne! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Sinä se osaat ilmaista asiat niin ihastuttavalla tavalla. Kirjoituksestasi saa tsemppiä <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥