Kaksi viikkoa sairaslomalla ovat tehneet tehtävänsä. Lonkan bursiitti ja iskias ovat jo aikalailla parantuneet. Olo on paljon parempi. Haaveilen jo kuntoilusta salilla ja lenkkipoluilla. Sairaslomalla oli aikaa pohtia elämää, mennyttä ja tulevaa. Koin burn outin kolme ja puoli vuotta sitten tehden kolmea työtä ja vielä opiskelut siihen päälle. Aikailla arvattava lopputulos, mutta sitä ei itse huomaa vauhdin huumassa, että pitäisi pyhittää aikaa myös itselleen ja hyvinvoinnilleen. Mutta elämä on oppimista. Tunnistan nykyään heti, jos alan luisua loppuunpalamisen suuntaan. On osattava priorisoida elämäänsä, karsia pois turhat kissanristiäiset. Aina ei tarvitse olla tehokas ja tavoitettavissa. Se on sitä viisautta, että osaa valikoida juuri ne oikeat asiat elämäänsä.
Joskus emme pysty valitsemaan ulkoisia tekijöitä, joten silloin omalla asenteellamme on suuri merkitys. Sillähän ei ole merkitystä kuinka paljon touhuamme vaan sillä sisällöllä mitä ja miksi teemme asioita. Välillä siunattu tylsyys ja rauha ovat välttämättömyyksiä ainakin omassa elämässäni. Enää ei tule mieleeni ensimmäisenä lähteä pitkän ja rankan työviikon jälkeen notkumaan baariin. Niin tyhjää ja kallista elämää (vaikka viihteellä onkin joskus kiva piipahtaa, mutta vain joskus eli pari kolme kertaa vuodessa). Mieluummin kutsun ystäviä kotiini viettämään iltaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä, Aika aikaansa kutakin. Nautin viikonloppuisin enemmän kodin rauhasta ja siitä, ettei minulla ole minnekään kiire. Voin vain olla ja nauttia tilkan viiniä kera hyvien juustojen. Voin nukahtaa tv:n ääreen ja nauttia tekemättömyyden ilmapiiristä. Viikonlopun jälkeen tulisi olla rento ja rauhallinen fiilis, silloin jaksaa taas nauttia työviikon tuomista haasteista. Joskus täytyy vaan pysähtyä ja miettiä mihin voimamme riittävät. Kukaan ei ole supermies/nainen, on tärkeää olla sovussa itsensä ja elämänsä kanssa. Asiat ja mahdollisuudet tulevat aikanaan, kunhan ei hoputa elämää.
Talvikin tulee ajallaan. Yhtenä aamuna aurinko paistaa, tuhannet lumihiutaleet tanssivat auringon kultaamalla hangella. Tästä tulee aivan mahtava talvi!
Jos emme pidä itsestämme huolta, niin lopputuloksena voi olla kalvakka olomuoto, johon edes Diorin huulipuna ei tee eläväistä lookkia :D
Päätän postauksen Victor Hugon sanoin, jopa synkimmät illat päättyvät ja aurinko nousee.
Olen iloinen, että voit paremmin. <3
VastaaPoistaOmien voimavarojen ymmärtäminen ja hyväksymeinen on iso askel. Virheistä tulisikin oppia. Kaikille se ei vaan ole yhtä helppoa. Toiset taas pistävät överiksi senkin. Keskitie tässä, kuten kaikessa elämän varrella olevissa asioissa on tärkeää.
Burn out on koettu täälläkin ja sen jälkeen tajusin, että MINÄ olen tärkeä. Emme me voi toisille olla hyviä, jollemme ole kunnossa itsekin.
Valoisaa alkanutta viikkoa sinulle kamusein. <3 Olet viisas nainen
-Viltsu
Minä olen miettinyt, että kivojakin juttuja voi olla liikaa. Silloin vaan on vaikeampi karsia, kun ihan oikeasti haluaisi tehdä ja mennä ja järjestää. Olen tietoisesti jättänyt mahdollisuuksia käyttämättä, että jäisi aikaa olla vaan. Sama pätee lasten elämään. Heilläkin pitää olla mahdollisuus tylsistyä oikein kunnolla :). Iloa viikkoosi!
VastaaPoistaVoi Victor Hugo oikein kouraisi tuo teksti. Käytän itse lausetta "onhan päivä vielä huomennakin" kun oikein mättää..
VastaaPoistaUpeaa että voit paremmin. <3
Kiva kuulla, että vaivat alkavat helpottaa. Ja kyllä me välillä saamme kovaa koulua käydä, että oppisimme noita rajojamme pitämään. Ja välillä sen koulun joutuu käymään uudelleenkin - ihmisen muisti kun on niin lyhyt;)
VastaaPoistaIloa arkeen, kivutonta viikkoa ja uutta kuukautta. Vain tämä hetki on varma, muusta emme tiedä♥