maanantai 8. joulukuuta 2014

Harsomaisen tarmokkaita ajatuksia

Eilen aamulla uni kaikkosi harsomaisesti ja raahasin luuni salille. Aamupäivä vierähti töissä, antoisia keskusteluja ja joulutorttujen tuoksua. Tultiin siihen päätelmään, ettei tutuissakaan mitään vikaa ole, päinvastoin mutta ehkä sanonnan on tarkoitus osoittaa, ettei elämänpiirin ihmisiä ja heidän arvoaan kannata mitata määrässä. Joulusuunnitelmia. Jouluaattona vien haudoille valoa, mutta muuten pysyttelen sen oikeassa sanomassa ja totean, että kotini on linnani. En mene edes jouluaaton ruokakutsuille, olen ja nautin olostani. Itsetehtyjä herkkuja, sukkahousupäiviä ja rauhoittumista. Mietin, josko siivoaisin perinpohjaisesti jouluksi, mutta miksi siivoamaan jos kotona vallitsee hallittukaaos? Töihin kävellessäni bongasin tienvarressa kuivuneita koiranputkia. Sopivat hyvin tähän lonkeronvärisen taivaan harmauteen. Kesä kasvaa tällä hetkellä koiranputkea! Haluaisin elää armasta suvenaikaa, vihertävää kesän sireenienaikaa.


Välillä tarmo on ollut kateissa. Huokailuttaa. Tarmo tuli kuitenkin heti aamusta kylään. Äijä on käynyt täällä aivan liian harvoin! Eilen illalla pyöri päässäni monta asiaa, joista kirjoittaa. Tuli oikein luovuuden vimma, valtava tarve laittaa sanoja peräkkäin paperille. Sanoja oikeasta elämästä, ei korulauseita tai ylistyssanoja. Totuutta eletystä elämästä vaikka harvoin totuuden puhujaa kukaan rakastaa. Mutta kuuntele sisäelimiäsi, sydän kertoo totuuden. Välillä tuntuu ettei kuule omia ajatuksiaan, saati saa niitä sanoiksi tänne. Mietin kisujani katsoessa, selvittäisinkö tulevan viikon hankalat ja kiireiset tilanteet kehräämällä, kuten tekee kisu-kis-kisimme ?

Tein kirppikseltä löydön, löytöjen löytö ja vieläpä kolmella kympillä. Suomalaista designia.
Esittelen löytöni huomenna. Unelmat toteutuvat kirppiksen kautta. Niiden ei tarvitse olla varustettu kalliilla hintalapulla.
Onneksi aamulla ennen töihin lähtöä tarmo oli kylässä ja laitoin uuniin hautumaan lohimedaljongit, päälle hieman konjakki-kokismarinadilla maustettua kastiketta kera valkosipulisen smetanatahnan, kermaperunakakkuja ja hunajainen aurajuusto-punajuurivuoka sekä jälkkäriksi Pariisin kermaa mustikoilla. Kuviahan en muistanut, mutta hyvää oli. Herkullista. Erilaista sunnuntai safkaa. Sitä voi kuvitella olevansa makumatkalla Keski-Euroopassa. Matkata hetkeksi kohta täyttyviin unelmiin. Unelmiin, joita olen haudutellut sydämessäni jo kauan aikaa. On aika edetä ennen kuin itse kasvaa koiranputkea tai tarmo on tavoittamattomissa.

Nämä ovat juuri niitä päiviä, jotka palmikoituvat kauniin kuulaan valkoisena elämän lankaani. Näin on hyvä. Toivottavasti sinullakin!










1 kommentti:

  1. Kivannäköinen kisuliini. Tarmoa minäkin kaipailen tässä kaamoksessa, jossa kaikki välillä maistuu pelkältä harmaalta. Onneksi tulee joulu!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥