sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Palmikoin eilen aamusta päiviä toistensa lomaan. Tiesin heti aamusta millä asenteella haluan sen viettää. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa itsenäisyyspäivä kuin vuodattamalla hikikarpaloita kuntosalilla itsenäisesti ja omasta vapaasta tahdostani. Lumiräntää, ehkä huomenna on puolipilvistä tai kokonaan toinen moodi. Aamuhämärässä kohti salia koin sinivalkoisen hämäränhetken. Nyt päässäni pyörii lähinnä vain silmä. Toinen, kun on tulehtunut. Auttelin vanhusta, kuuntelin tarinoita eletystä elämästä, sodan kauhukuvista kauneuteen. Suomi-neidon pelastustarinoita. Tarinoita on aina kiva kuunnella, haltioidun kuulemastani. Millaista olisikaan jättää nyt yhtäkkiä taakseen kaikki ja lähteä evakkoon? En voi kuvitellakaan. En halua lähteä tästä huoneesta mihinkään. Talvi voisi ottaa kotini panttivangikseen ja voisin herätä kevät purojen solinaan.
Tuntematon sotilas ja kohta on hyvä hetki nauttia kolmen ruokalajin menu kotikeittiössä (pääruokana jouluruoka), vetää villasukat jalkaan ja silmäillä maailman menoa sohvan mutkasta. Suomalaista ruokaa ja suomalaista suklaata. Alleviivattuja otteita Täällä Pohjantähden alla-kirjasta. Suomalaista runollisuutta. Pimeys on sytytetty tuleen hautausmaalla ja illalla ihmeteltiin kauniita asuja ja lamassa pyörivän Suomen Linnan juhlia - silmää tekeviä ja herkkuja notkuvia pöytiä. Mutta loisto, se kuuluu jokaiselle itsenäisyyspäivänä(kin). Se on sisäistä laatua. Samanlaisia haaveita kuin pienellä tulitikkutytöllä oli eläessään. Sellainen on kohta kotimaamme, kun lama ja vaikeudet syvenevät. Haavekuvia paremmasta arjesta. Mutta toivottavasti Suomi sinun päiväsi koittaa vielä valoisampana. Ihan tavallinen puolipilvinen arki on parempi kuin ainainen hämärä. Nauti sisulla saavutetuista saavutuksistasi, koska kuoleman kanssa jokainen meistä on samalla viivalla. Sen osoitti talvisotakin, kunnioitetaan ja kiitetään näitä rohkean sisukkaita suomalaisia sotilaita ja lottia  Vahvoja muistoja!

Sunnuntai menee töissä ja lepäillessä. Enää 2 viikkoa joululomaan ja kohta uusi vuosikin kopistelee nurkan takana. Odotan ensi vuotta innolla.








Kynttilän liekki on ovi
salattuun maailmaan.
Vaatimus ei sinne sovi,
kiire ei ollenkaan.
Tässä ja nyt on hyvä.
Ovi on raollaan.
Tässä on lohdutus syvä.
Sinua kuunnellaan.
 Kirjasta Anna-Mari Kaskinen: Kynttilän lämpöä (Kirjapaja 2008)

Linnan juhlat ovat aina mielenkiintoinen tapahtuma.
Alla Iltalehden sivuilta löytyneet mielestäni illan kauneimmat puvut vuonna 2014.
Myös presidentin puolisolla Jenni Haukiolla ja Hanna Koivulla olivat kauniitit puvut.
Sirpa Selänteen pukukin oli kaunis, mutta sen malli ei imarrellut Sirpan vartaloa.










Kuka oli sinun suosikkisi?


5 kommenttia:

  1. Minä en ehtinyt oikein katsomaan näitä pukuja, joten suosikkia ei ole vielä muodostunut. Taidanpa lähteä Iltalehden sivuille etsimään :)

    VastaaPoista
  2. Jaana Pelkosen ja Elina Kiikon asut Olivat suosikkejani, mutta olihan tuolla vaikka ja kuinka muitakin ihanuuksia. ja nämä nuoret miehet! WAU!
    Viltsu

    VastaaPoista
  3. Itse en katsellut linnan juhlia, kun olin itse juhlissa toisaalla. Näistä puvuista kaunein on tuo punaine. Ihania värejä kyllä kaikki.

    VastaaPoista
  4. Sirpa Selänteen puku oli kaunis ja glamouria täynnä!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥