perjantai 12. joulukuuta 2014

Toivepostaus: Kirjoja ♥

Rakastan kirjoja ja toivon, että jonain päivänä minulla olisi oikea kirjastohuone, jonne mentäisiin sisään kahdesta vierekkäin olevasta leveästä ovesta. Sinne mahtuisivat kaikki omistamani kirjat. Kirjat majailevat tällä hetkellä lasivitriinissä, kaapeissa ja varastossa. Kirjat, ne vaan ovat niin viehättäviä, täynnä tietoa ja kohtaloita. Tykkään lukea hyvinkin eri tyyppisiä kirjoja, mutta etenkin realistiset ja henkilökohtaiset tarinat kiinnostavat minua kaikkein eniten. Olen kiinnostunut rajatiedosta ja luenkin kirjallisuutta oikein ahmien. Olen viime vuosina kiinnostunut etenkin Pohjois-Korean diktatuurista kertovista kirjoista. Siellä elämä on niin erilaista, vastakohtien maa. Sitä saa kirjallisuuden kautta perspektiiviä omaan elämään. Äitini luki minulle jo lapsena hyvin paljon kirjoja ja vierailimmekin usein perheeni kanssa kirjastossa. Lukemaan oppiminen ei ollut helpointa, mutta opin silti ja sen jälkeen lukuinnostustani ei olekaan saanut sammumaan. On aikoja, jolloin luen enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta luen kumminkin aina jotain kirjaa.

Olen ajatellut päivittää koulutustani vielä joskus, kun aika on oikea. Opiskeluitani onkin tukenut lukuharrastukseni, koska kirjoihin tarttuminen ei ole ollut koskaan vastanmielistä. Paitsi muutamaan tenttikirjaan opiskeluaikana ;)

Kevyttä hömppäkirjallisuutta lukiessani suosin Sophie Kinsellan tuotoksia. Ensi vuonna ilmestyykin Kinsellalta jatko-osa Himoshoppaaja-sarjaan. Välillä tulee aikoja jolloin tykkään lukea Tove Janssonin kirjoja, ne vievät realismin ja fantasiamaailman syövereihin. Myös matkakirjallisuus on osa minua ja kiinnostuksen kohteita. Käytän ahkerasti kirjastopalveluita, koska aina ei tee mieli ostaa teoksia omaksi. Opettajana pidän oppilaiden lukuharrastusta tärkeänä ja luemmekin joka viikko oppilaiden kanssa kirjoja. Edith Södergran on yksi lempparirunoilijoista. Hänen elämässään on paljon traagisuutta ja hänen kirjoittamansa runot ovatkin hyvin melankolisen synkkiä, joka taas johtui hänen sairaudestaan.

Erityisopettajana toimineen Marja Korhosen sairastuminen locked-in lukkosairauteen ja hänen kirjoittamansa Häivähdyksiä -erityinen elämäni-teos kirja ehdoton hankinta.

Häivähdyksiä – erityinen elämäni -teoksessa Korhonen käy läpi kamppailua, jonka ansiosta hän voi nyt asua kotonaan. Tästä linkistä klikkaamalla pääset tutustumaan Marjan tarinaan.


Ostan usein kirjoja ja pidän siitä, että voin palata kirjoihin uudelleen ja tehdä niihin muistiinpanoja. Kirjallinen maailma on omanlaisensa, avartava ja opettava. Tänäkin jouluna saan lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan, sille on aina käyttöä. Tiedän jo pari kirjaa, johon lahjakortin aion tuhlata. Joskus on vaan kiva mennä kirjakauppaan ja katsella kirjoja, usein lähdenkin kirjakaupasta ostosten kera. Niinä harvoina kertoina, kun en löydä mitään ostettavaa, niin jätän mieleeni hautumaan kohtaamiani teoksia.

Jos et ole lukenut Myrskyluodon Maija -kirjaa, niin suosittelen tarttumaan kirjaan. Torey Haydenin realistisen raaát kirjat ovat myös puhuttelevia. Hayden on yhdysvaltalainen psykologi ja erityisopettaja. Hayden on työskennellyt laitoksissa, sairaaloissa ja kouluissa erityistarpeita omaavien lasten parissa.









Aino Kontula on biologian ja maantiedon opettaja ja kaikki hänen kirjoittamansa kirjat ovat todellakin lukemisen arvoisia!



Shinin leiri, numero 14, on täydellisen valvonnan alue. Vartijoilla on käytännössä vapaat kädet pahoinpidellä, raiskata, kiduttaa ja surmata vankeja. Vangit pysyvät nipin napin hengissä äärimmäisen niukalla ruokavaliolla. Heille jaetaan kerran pari vuodessa uusi vaatekerta, heillä ei ole saippuaa, sukkia, alusvaatteita tai wc-paperia.
Leirillä eläessään Shin uskoi siihen, mitä vartijat olivat hänelle opettaneet syntymästään lähtien: hän ei pääsisi ikinä pakoon. Sääntö numero 1 kuului: ”Joka saadaan kiinni paosta, ammutaan heti.” Säännön numero 1 toinen kohta kuului: ”Joka tietää pakoyrityksestä, muttei kerro siitä, ammutaan heti.”Shin oppii pyydystämään rottia, sammakoita, käärmeitä ja hyönteisiä ja valmistamaan ne ruoaksi nuotiolla. 

  Asukkaat eiivät saa liikkua  kaupungista toiseen, saatikka poistua maasta. Lahjonta ja varastelu ovat asioita joilla pääsee pitkälle. Pohjois-Korea huijaa rahaa vakuutuspetoksilla muilta valtiolta ja kavaltaa omiin taskuihinsa saamansa hätä- ja ruoka-avun eliitin käyttöön tai myytäväksi. Amnestyn keväällä 2011 julkaisemat satelliittikuvat Pohjois-Korean vankileireistä ja vertailut näiden kuvien ja vuosia aiemmin samoista paikoista otettujen kuvien välillä kertovat laajenevista leireistä, joissa arviolta 200 000 ihmistä elää helvetillisissä olosuhteissa.

Elämää Pohjois- Koreassa-kirja on myös erittäin puhutteleva. Suosittelen! Todella surullista, kuinka tällaista voi olla vielä 2013 maailmassa, jossa elämme. Vallan väärinkäyttöä ja luokkayhteiskunta.




Viikonloppu arvotaan!


4 kommenttia:

  1. Pohjois-Korea on niin mielenkiintoinen, olet varmaan huomannut, että tänä syksynä ilmestyi peräti kolme asiaa käsittelevää kirjaa suomeksi, kun edelliset oli ollut niin suosittuja? Itse pistin kaikki lahjatoivelistalleni. ;)

    VastaaPoista
  2. Kirjat ovat kyllä ihania, minulla on kesken Helena Petäistön matkakirja sekä Marsalkka Mannerheimista kertova Marskin ryyppy.

    VastaaPoista
  3. Ihanat kirjakasat. <3 Rakastan kirjoja myös ja kirjat ovat niin kauniitakin ja ainoa tapa elää monta elämää ja käydä jokaisessa maailman kolkassa. <3

    VastaaPoista
  4. Taidan olla samanlainen lukutoukka kuin Sinäkin! Pohjois-Koreaa käsitteleviä kirjoja olen lukenut pari, mutta en tuota Leiri 14. Nykyisin luovun pikku hiljaa kirjoistani, kun niitä ei saa enää mahtumaan minnekään. Kirjablogini on täällä
    Marja-Leenan kirjahylly vaikka kirjoitankin nykyisin enemmän täällä
    Arkea, juhlaa ja unelmia

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥