perjantai 19. joulukuuta 2014

Toivepostaus: Kisuset ♥

Kuten blogini lukijat ovat varmaan huomanneet, niin kotonani asustaa kaksi ihanaa karvakamua. Puhun kissoista hän-muodossa, koska he ovat minulle hyvin rakkaita, tärkeitä ja perheenjäseniä. Herra V. on 3,5-vuotias ja Maija on 1,5-vuotias. Molemmat kissat ovat tulleet minulle pieninä palleroisina. Maijan alkutaival oli varsin kova, hän oli ollut jo yhdessä kodissa ennen meille tuloa. Maija saapui meille 15 viikkoisena. Hänet oli vieroitettu emostaan jo 10 viikon ikäisenä eli liian aikaisin. Hän piti vanhempaa kisuamme emonaan ja etsikin nisiä ahkerasti, josta imeä maitoa. Maija myös oksenteli paljon, joka johtui madoista hänen elimistössään. Saatuaan matokuurin oksentelu ja ripulointi loppuivat. Vanhempi kisumme Herra V. saapui meille 2,5 kuukautta vanhana. Hän kotiutui heti ja valloitti sydämemme. Kisut ovat kovia puhumaan omalla kisakielellään ja etenkin Maijalla riittää juttua pidemmäksikin aikaa. Maijalle sanottaessa "Kuinka kissa sanoo?", hän vastaa pitkään naukumalla, joka muistuuttaa hieman oravan ääntä. Maijahan ei osaa maukua, kuten kissat yleensä. Hänellä on oma persoonallinen tapansa jutella 

Koti on kodin näköinen. Kisut eivät ole koskaan hajottaneet mitään kotonamme *koputtaa puuta*. He eivät ole roikkuneet verhoissa, pöytäliinoissa saatikka raapineet muuta kuin raapimispuutaan. Parvekkeella on raapimis- ja kiipeilypuu, josta on hyvä tarkkailla pihan elämää ja lintusia. Olemme olleet kolme edellistä joulua ulkomailla ja nyt olemme kotona. Ihanaa viettää joulu kotosalla kisujen kanssa  ja lähteä matkalle vasta joulun jälkeen.

Kisut, joilla on omat mieltymyksensä ja kummallakin oma temperamenttinsa. Kisut ovat sisäkissoja, mutta ulkoilemme valjaissa aina, kun ystävykset ulos tahtovat. Kotonamme on lasitettuparveke, jossa ei tarvitse talvisin palelluttaa tassujaan. Aamuisin etenkin Herra V. haluaisi mennä parvekkeelle, mutta oven auettua hän toteaakin, että ilma on vielä liian kylmä ulkoilulle ja painuu takaisin unille. Ihastuttavan rakastettavat karvapalleroni.

Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme aloimme ihmetellä sitä, kuinka Herra V. alkoi tehdä kakat kylpyhuoneen lattialle. Veimme hänet eläinlääkärille, jossa selvisi, että hänellä oli virtsatietulehdus, joka johtui muuttostressistä. Kissa on erittäin herkkä stressille. Eli jos kissasi alkaa yhtäkkiä kakkimaan toilettinsa viereen voi syynä olla virtsatietulehdus. Stressiä voi hieman lievittää apteekista ostettavalla Feliway-pistorasia suihkeella ja toki pahempi tulehdus vaatii aina antibioottikuurin.

Herra V. ei myöskään siedä nukutusaineita, koska hän menee siitä aivan sekaisin. Jos lääkärin toimenpide vaatii nukutusta, on aina annettava myös herääväpiikki ja mentävä seuraavana päivänä nesteytykseen, koska pieni keho menee nukutusaineesta niin huonoon kuntoon. Molemmat kisut ovat rohkeita eläinlääkärissä. He eivät esimerkiksi koskaan kynsi lääkäriä tai hoitajaa, vaan ovat rentoja kuin rautakanget.

Aamuisin nukutaan sängyssä pitkään ja siitä kömmitään aamupalalle. Siis etenkin Maija kömpii viereen jo heti nukkumaan mentäessä ja vanhempi kisu seuraa perässä jonkin ajan kuluttua. Kuinka ihanaa onkaan viileänä yönä, kun karvakamut ovat jalkaa vasten nukkumassa, se ihana lämpö.  Iltapäikkärit nukutaan sitten saunassa, jossa on aina lämmintä. Hieman kisaillaan ja leikitään. Mutta päikkäreitä ei unohdeta. Lemppariherkkua ovat katkarapuset ja raakakala. Joka vuosi käymme kisujen kanssa eläinlääkärin luona vuositarkastuksessa, pari kertaa madotuksessa ja kissaflunssarokotteella. Olen sairastellut sisäilman takia paljon kuluvana syksynä ja kisuista olenkin saanut rentouttavaa voimaa. Olemme käpertyneet peiton alle ja olleet tassu tassua vasten. Tai jos jokin ärsyttää, niin murheet unohtuvat nopeasti kisun lähellä. On hauskaa seurata kisujen tempauksia ja hymyillä. Olla hetkessä, koska kissat osaavat sen taidon.

Jos sinulla heräsi kysyttävää kisuista tai haluat jättää toivepostaus toiveen, niin sana on vapaa :)


Kuvia vuosien varrella ihanista ystävistäni. Kuvia, jotka eivät aina kaipaa selityksiä.


Meidän Lucia neito!  Santa´s Little Helper!

Kerrostalo kyttääjä!









Lääkärin vastaanotolle meno on aina yhtä jännittävää. Silloin täytyy toimia kuin pupu ja laittaa pää piiloon :D






Kirppiskissa 
Lähdetäänx nojailee? :D 




Päikkäriasento ♥ Masu kohti kattoa.


Sisko ja sen veli 

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä 




Pienen kissan rakkaus on suuri asia 


SHARE:

3 kommenttia

  1. Ihana postaus, kiitos ♥ Minunkin neljästä kissasta nuorimmainen on Maija nimeltään, Nauku-Maija =)

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana postaus, kyllä kelpasi ihastella sinun ihania kissoja. <3 Meidän Onni pesee stressistä itsensä kaljuksi kun talvi koittaa, kaljuja kaikki kohdat mihin kielellä pääsee. Kissat tosiaan herkästi stressaantuvat.

    Tein tänään blogipostauksen kisuista, kun kirjoitit eilen blogiin, että sellainen olisi kiva. Sinun toiveesta. <3

    Ihanaa viikonloppua ja terkkuja kisukamuille. <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig