Huolestunut äiti, osa 894226.
Äitini tokaisi minulle taannoin: " Satu, voisit olla hieman naisellisempi. ( olin siis lähdössä tässä Luojan hylkäämässä kylässä Adidaksen collegehousut, tennarit ja untsikka päällä kauppaan. Mun mielestä, kun aina ei tartte olla niin viimeisen päälle laitettu ja etenkin näin pakkasella ) Minua huolestuttaa myös sinun kuntosali-innostuksesi. Kamalaa, jos sinulle kasvaa suuret lihakset. Isäsi oli ihana, ja muistutat niin paljon isääsi. Sinusta tulee kohta niin äijä". Lopuksi nauroimme molemmat koko jutulle.
Mutta pitäisikö tästä poimia jutun pointti ja ottaa jotenkin onkeensa? :D
En kyllä edelleenkään aio hankkia tämän "kasvatuskeskustelun" jälkeen garderobiini pinkkiä mekkoa, 12cm stilettikorkkareita, napapaitaa, epämukavia vaatteita, lopettaa rakasta harrastustani tai istuttaa päähäni tyypillisimpiä stereotypioita naisellisempaakin naisellisemmasta elämästä. Ja ei ne lihakset itsestään kasva, tavoitteenani ei muutenkaan ole Bull Mentulan tyyppinen keho :D
Mutta saliharjoittelu kylläkin kasvattaa lihasta, tuo kehoon kiinteyttä ja parempaa oloa. Aivan kuin jos uimahalliin menee uimaan, niin siellähän kastuu. Tykkään pukeutua rennon tyylikkäästi ja siististi, mutta aina en jaksa laittautua jokaista hiussuortuvaa myöten. Töihin laitan ripsaria ja huulipunaa, vedän hiukset pikaponnarille/nutturalle sekä sujautan jotkin kivat vaatteet päälleni. Koetan näyttää siltä etten pelottaisi oppilaita tieheni. Viime keväältä on jäänyt hauska muisto, eräs päivä menin töihin collareissa, tennareissa, löysässä paidassa sekä hupparissa. Työkaveri kysyi, että "onko teillä kenties liikuntapäivä, kun hänelle ei ole kerrottu sellaisesta?" Purskahdin nauramaan, että "ei ole, on vaan tällainen lazy-wear-day"
Tietynlainen karskius helpottaa elämää. Jos minun täytyisi olla supernaisellinen jatkuvasti, niin tukehtuisin hiuslisukkeisiin :D
Hento karskius kuuluu luonteenpiirteeseeni, se on muokkautunut elämän varrella. Ennen kipsuttelin lähes päivittäin korkkareissa ja ulkokuori viimeisen päälle laitettuna, mutta olin sisältä epävarma. Harvoin kysyn enää mielipidettä pukeutumiseeni, koska luotan nykyään itsekontrolliin ja hyvään makuun. Kuten monessa muussakin asiassa. Koska minussa asuu monta maisemaa, kuten luonnossa vaihtuvat vuodenajat - minusta elämä äijämäisenä naisena on välillä oikein kivaa. Illalla nautin äijämäisen naisellisesti puolisoni tekemää ruokaa (röyh) ja itseleipomaani leipää, lenkkeilytän tuttavan koiraa turpa huurussa, luukutan Within Temptationia ja vietämme lukuiltaa. Ihana, että minulla on valinnanvapaus, mutta liian monessa muussa valtiossa naiset on tungettu tiettyyn muottiin.
Come As You Are!
Come As You Are!
Eilen aamulla pukiessani paitaa päälleni kuului rasahdus, paidasta hauiksen kohdalla olevasta saumasta. Sauma ratkesi. Jospa äitini kauhuskenaario on nyt toteutumassa :D En tiedä johtuneeko paidan kovasta käyttöasteesta vai siitä, että hauis on alkanut kasvaa "kohisemalla"? Mahdun kumminkin vielä kävelemään ovista, en kävele karmit kaulassa. Enkä näytä vielä siltä kuin kävelisin koripallot kainaloissa :D Ristin sormeni toistensa lomaan kertomaan, että rakkaus näkyy aidossa läsnäolossa, halauksissa, kyynelhelmissä, teoissa ja taivaalla tuikkivissa tähtösissä!
Hykerryttävän hauskaa torstaita!
Hauska teksti!
VastaaPoistaTäällä kans yks "verkkari" tyyppi. Usein, mieheni tultua töistä lähdemme heti kauppaan , hänellä on siistit työkamppeet päällä ja minulla ns lenkkikamppeet. Koen kyllä hänen rinnalla olevan alipukeutunut, mutta so what.
En meikkaa viikolla, jos en ole menossa minnekään ja kauppaan menoa varten varsinkaan. Viikonloppuna tai jos menen kavereiden kanssa syömään, elokuviin tms , laitan ripsiväriä, huulipunaa, poskipunaa ja mineraalipuuteria.
Nyt päivät kotona ollessa pukeudun pääosin legginseihin/collareihin, rentoon puseroon/ tunikaan ja villasukkiin tai sitten urheilukerrastoon. Tänäänkin puen urheilukerraston ja meinasin ensin imuroida ja pyyhkiä mattojen välit sekä siivoilla muuten. Sen jälkeen lähden sauvakävelylenkille ja suihkuun.
Kivahan se on joskus oikein laittautua, mutta en edes viikottain tee sitä. Töissä ollessa meikkini oli juuri ripsiväri ja huulipuna.
Minä jumppaan kotona painojen avulla, mutta vielä ei ole hauikset kasvanut, koetan saada alleja pienemmäksi ja muutenkin kiinteytymistä.
Ihanaa torstaita, kohta on viikonloppu!
-päivi-
Upea rasahdusääni hauiksen kohdalla, upeeta Satu! <3
VastaaPoistaNyt kyl hieman hymyilyttää.. ;) Äijämäinen hempukka. ;) :D Ei sinusta äijää saa tekemälläkään.
VastaaPoistaHih... kuvan perusteella voisin vaikka väittää, että se hauis ois vähän kasvanut (ja tämä kaikella hyvällä) :D
VastaaPoista- Itse tykkään olla toisinaan lökäreissä ja joskus (tosi harvoin) hame päällä... ja ihan kaikkea siltä väliltä! Vaihtelu virkistää ja mielen mukaan mennään :)