torstai 26. helmikuuta 2015

Sisäistä voimaa elämän matkalaukussa*

Eilen mietin , kuinka onni kohtasikaan minut yhdentoista vuoden jälkeen. Olen tehnyt opettajan töitä 11 vuotta ja nyt sain ensimmäisen virkani. Tähän saakka olen tehnyt vuoden pätkissä määräaikaisena töitä. Tosin en olisi saanut virkaa ellen muuttaisi pois nykyiseltä paikkakunnalta.

Levollisuus. Uusia haaveita. Sisäinen rauha ja voima. Vahva päämäärätietoisuus ja kovaa työtä. Vuosien päämäärätietoinen, nöyrä työskentely tuottaa nyt tulosta. Jos murehdin ja huolehdin liikaa, vatuloin menneitä tai tulevaa, voimani hiipuvat ja lopulta katoavat. Olisin solmussa ja aivan hukassa, omassa elämässäni. Jokainen sydämen toive voi toteutua. Ainoa este itselleen voit olla sinä itse. Lakkasin jarruttamasta ja annan mennä, luotan ja uskon. Kun olen tehnyt voitavani, voin huokaista ja katsoa mihin saakka olenkaan päässyt tällä kertaa seikkailussa nimeltään oma elämäni.

Välillä lasken omat siipeni lepoon ja etsin suuntaa turhia pakottamatta. Pysäyttävä vaihe uudistaa, mutta voin silti luottaa. Usko. Jokaisella on onnenhetkiä. Sinä olet itse jo riittävä syy kaikelle hyvälle, Tässä hetkessä on vahva rauha ja kiitollisuus. Kihelmöivä odotus uudesta ja onnistumisesta. Matkalaukun pakkaamista. Usko, luottamus, toivo, nöyryys, vahva päämäärätietoisuus ja kiitollisuus. Ne ovat parhaimmat ystävät elämään, joita kannattaa kantaa aina mukanaan elämän kokoisessa matkalaukussaan. Tasapainoa ja onnen väreitä, itkunpuuskan ja ajoittaisen toivottomuuden välillä. Elämä, ikiomani.


Kun hiljentyy ja kuuntelee mitä sisimmällään on sanottavaa. Sydän puhuu. Mutta se vaatii opettelua ja hiljentymistä, luottamusta, kiitollisuutta ja uskoa. Ne taas luovat positiivisuutta elämään. Olen elämässäni nähnyt,kokenut ja lukenut sellaisia asioita, jotka laittavat miettimään asioita. Matkailu ja työni ovat sellaisia asioita, jotka avartavat arvomaailmaani joka kerta. Henkistä kasvamista. Jotta voi kehittyä on poistuttava ajoittain mukavuusalueeltaan. Elämä kantaa, kun on nöyrän päättäväinen. Kaikella on tarkoituksensa ja mitään ei anneta meille ilmaiseksi, kaikessa on jokin opetus. Aina emme ymmärrä sitä heti vaan joskus vasta ajansaatossa. Esimerkiksi viime aikaiset merkit elämässä tulkitsen, niin, että ne kaikki töyntävät meitä pois Lieksasta. Aika aikaansa kutakin. On aika uuden alun, kohti parempaa. Sellaisen ajan, jossa sydämeni on tasapainossa ja huokaa arkirakkauden onnea. Enkelin siipien höyhenpölyä päivääsi tuomaan rentoutta ja sydämen onnea





*Rouhean hempeitä sävyjä keskiviikkoosi*


SHARE:

2 kommenttia

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig