keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Treeniraivo, sairastapaus,epätoivon häivähdys ja kiittäen*


Voi tiistai, en ymmärrä ihmistä, joka kääntää aina salille tullessa humppakanavan kuin mikäkin maailman valtias. Aivan kuin paikalla ei olisi muita. Humppaa ja hitaita voi kuunnella kotona sekä haroa niitä hiuksiaan ja silitellä saliohjelmaansa ihan kotisohvalla. Kannattas hankkia oma jenkkapeli ja kuulokkeet, jos rakastaa treenata hitaiden tahtiin. Jestas, mikä moukka! Itselläni on välillä omat luurit mukana, jos haluan kuunnella jotain tiettyä. 

Voicella on yleensä aamuisin hyvät jutut ja menevä musiikki, joka tahdittaa kivasti treeniä eteenpäin. En halua olla treenatessa kuin toimistossa ja kuunnella paikallisradion murteen viäntäjiä. Treenatessa hyvät jutut ja menevä musiikki siivittävät suorituksen eri sfääreihin. On tosiaankin niitä, jotka käyvät salilla ja niitä, jotka myös tekevät siellä treenejä. Mutta treeni oli hyvä humpasta huolimatta, hiki virtasi ja onneksi omaan hyvän mielikuvituksen ja uppoudun omiin ajatuksiini, niin etten aina huomaa taustahälyä.

Rakastan luontoni ja kunnon kasvattamista kuntosalilla. Vahva tahto, elämänkokemus ja päämäärä sekä positiivinen elämänasenne. Niillä nousee rauta ja jaksaa nousta aamulla aikaisin kuntosalille. En halua enempää synkistellä, koska menemme kohti kevättä ja valoisampaa aikaa. Mutta käytöstavat tulisi osata jokaisessa tilanteessa, mutta kaikille ei ole luotu tilannetajua tai sitten vaan oma elämä pännii muuten vain. Tahdittomuus on rumaa, ethän sinäkään halua osaksesi tahditonta ja moukkamaista käytöstä?
Kauniit käytöstavat kaunistavat ihmistä. Kiitos-sanana ja muut kohteliaisuudet eivät mene koskaan pois muodista.

Tulen surulliseksi, kun jotkut koettavat talloa väkipakolla toisten ihmisten yli. Meillä kaikilla on kumminkin tunteet. Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla, miksi olla töykeä ja loukkaava?
On hyvä kurkistaa ajoittain peiliin ja miettiä mitä päässä liikkuu ja onko elämäänsä tyytyväinen. On turha purkaa pahaa oloaan, katkeruuttaan ja kateuttaan toisiin ihmisiin. Mutta uskon karmanlakiin ja siihen, että hyvät teot/sanat/ajatukset kantavat pidemmälle kuin ne ilkeät ja negatiiviset teot/ajatukset/ sanat.
Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan. 

 Eilen oli päivien päivä. Työpäivästä en sano sen enempää. Siellä on niin kylmä,että olen luokassa kevyttoppatakki päälläni. Hain töidne jälkeen sairastuneen tietokoneeni huollosta. Piti selvitä kiintolevyn vaihdolla. Kotiin tultuani huomasin ettei koneessa toimi tuuletin. Vein koneen uudelleen huoltoon. Tuuletin oli mennyt rikki jostain kumman syystä. Eikä siinä vielä kaikki *huokaisen välillä* Pelailin kisumme, herra V:n kanssa ja hän alkoi huohottamaan siihen malliin kuin olisi kuolemassa. Välillä lepoa ja taas huohotusta. Tätä on jatkunut jo hieman pidempään, mutta ei koskaan näin voimakkaana. Lähdettiin pikaisesti kisun kanssa eläinlääkärin  vastaanotolle. Hän oli jälleen kerran asiantunteva, kiitokset upeasta palvelusta. 

Torstaina matkataankin heti aamusta kahdeksaksi Joensuuhun eläinlääkäriin sydäntutkimuksiin, siis 100km päähän. Aion ottaa pari tuntia töistä vapaata, jotta pääsen käyttämään rakkauspakkauksen lääkärissä.  Rakkauspakkauksen, jolla on kultainen sydän. Eilen kaupan kassalla tuntui,että pyörryn. Ajatukset sakkasivat. Heikotti,oksetti ja pää jyskytti täynnä ajatuksia. Silti olin kummallista voimaa täynnä. Liikaa informaatiota ja ajatuksia. Kaikkea on nyt liikaa. Aivan liikaa. On ollut liikaa sairastelua, liikaa vastoinkäymisiä, liikaa tehtävää, liikaa vääriä/energiaa vieviä ihmisiä ja aivan liikaa kaikkea. Itse en pysty kaikkeen vaikuttamaan, joten en voi kuin odottaa, odottaa ja toivoa. 

En pidä mitään mahdottomana, kaikki on mahdollista niin hyvässä kuin pahassa. Haluan luottaa, mutta sekin on koetuksella. Tahdon nukkua,ehkä kevät rakastaa kaiken kauniimmaksi? Mutta olen liian levoton nukkumaan. Käytin vielä ystävän koiraa ulkona, mietinm, "toivottavasti hurtta ei jää auton alle, kun on nää tuurit". Loppuillaksi kaivauduin viltin alle, enkä tehnyt mitään! (paitsi söin jäätelöä extrasuuren annoksen). Eikä taivas tippunut vielä niskaani. Vain epätoivon häivähdys ja torstai jännitys.
 




Rohkea lääkäriin jonottaja


"Work It Harder Make It Better
Do It Faster, Makes Us stronger
More Than Ever Hour After
Our Work Is Never Over".




SHARE:

5 kommenttia

  1. Humppakanava salilla on ikuinen syndrooma! :D
    Hyviä ajatuksia. ♥

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti kisu voi paremmin. Vauvojen ja eläinten kanssa toisen kipu tuntuu niin toivottomalta, kun ei ole puhetta jolla kivusta kertoisi.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti kisu paranee <3 Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Noi Kodin kuvalehden aforismit on parhaita. Pitäisi kyllä salilla olla jotain muutakin itsekäs... eli kuunnella sellaista musaa, mikä käy kaikille... Mä meinasin jossain vaiheessa vaihtaa salia, kun siellä soi hevi täysillä aamulla klo 6.30... annoin monta kertaa palautetta ja sitten se onneksi loppui... Ei pystynyt aamusta kuuntelemaan niin raskasta musaa.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig