torstai 28. toukokuuta 2015

Kiitollisuudella - läksiäiset!

Eilen olin erittäin lahjakas, sain monia lahjoja! Läksiäiset työpaikalla laulujen kera. Olipas ylläri, jota en odottanut. Kiitos ja kumarrus. Mutta nyt on mentävä, kun moottoritie on kuuma. Eikä tulevasta tiedä, jos joskus tulen takaisin - ainakin käymään. Teetä, kakkua, pikkuleipiä ja hyvä fiilis. Ei suurta haikeutta tai itkua, kaikella on aikansa. Pientä kaihoa, mutta itsepähän tätä halusin :D 
 Ei kirvonnut kyyneltä silmäkulmaan, kun päätös on oikea ja tarkoin harkittu :) Mukavat muistot naurattavat. Sitten vasta, kun ihminen on kuollut niin on syytä itkeä, ei eläviä pidä itkeä. Heidät voi nähdä, kun sopii tapaamisen.

Näin on hyvä. Koulu, jonka itse olen käynyt aikanaan on nyt taakse jäänyttä elämää. Muistoja huokuvat käytävät, hassua. Kävin samassa koulussa itse yläkoulun ja lukion. Olen kiitollinen kaikesta. Kiitollinen mukavista ja joustavista työkamuista. Kiitollinen oppilaista työurani varrella. Kiitollinen elämän moninaisuudesta, siitä, että siivet ovat aina auenneet kun olen pyrkinyt lentämään. En tiedä,vielä haenko joskus sinne takaisin töihin, aika näyttää :) Sitten alkaakin muuttostressi, pakkaamista ja uuden kodin laittoa.

Uusi ajanjakso alkaa. 
Pari työpäivää ja sitten se alkaa,kesäloma.
Pieni jännitys uudesta ja tulevasta.
Mutta elämä kantaa, se on kantanut tähänkin saakka.
Kukaan muu ei voi antaa minulle sisäistä rauhaa ja tasapainoa kuin minä itse. Kukaan ei voi pelastaa minua elämältä, on tehtävä päätöksiä. Ainainen asioiden päättämättömyys stressaa, jos haluan muutosta niin toimin sen mukaisesti. Kukaan muu ei voi toteuttaa muutosta puolestani. Ja on seistävä niiden edessä vakaana. Jos en luota elämään ja tulevaan, niin kuka sitten luottaa? Ratkaisut löytyvät tyynessä, päättäväisessä ja tasapainoisessa mielessä. Asiat eivät edisty pakottamalla vaan, kun aika on kypsä, ei ole vaikeaa tehdä päätöstä.


 Tällaisia Marimekon upeuksia sain työkavereilta, wau! Näille on todellakin käyttöä. Ja merivuokko-sarjaa olenkin ihaillut monesti kaupassa. Paketista ei siis löytynyt tee-se-itse punkteerausvälineitä, koska olen ollut kevätlukukaudella alati saikulla ja poskiontelotulehduksessa :D
















7 kommenttia:

  1. Ihanaa! Merivuokko näyttää hauskalta.
    Onnistuitko olemaan vetistelemättä, minä täällä melkein tippa linssissä luin, että olet lapsena saman koulun käytäviä mittaillut ja nyt jätät ne tutut käytävät:)
    Tulevaisuus on avoinna!

    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirvonnut kyyneltä silmäkulmaan, kun päätös on oikea ja tarkoin harkittu :) Mukavat muistot naurattavat. Sitten vasta, kun ihminen on kuollut niin on syytä itkeä, ei eläviä pidä itkeä. Heidät voi nähdä, kun sopii tapaamisen.

      Poista
  2. Niinpä se on, että kun on aika lähteä, sen kyllä tietää sisimmässään. Ja silloin on mentävä.
    Onnea ja iloa sinulle uusille tuulille ja uudelle kodille <3

    VastaaPoista
  3. Ihania lahjoja. Oikein paljon onnea tulevaan.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitit läksiäisistä! itselleni kyllä tulee aina pieni kyynel silmiin tuollaisisssa tilanteissa aina!
    Ihania lahjoja olit saanut. :)
    Nauti kunnolla lomasta!

    VastaaPoista
  5. Todettu on, ei itketä, jos päätös on oikea. Sellaista sopivaa kaihoa.

    Ihania lahjoja olet saanut, tuo Merivuokko on hirmu pysäyttävä ja kaunis kuvio.

    Mahtavaa lomaa!

    VastaaPoista
  6. Onnea uusille tuulille! Kauniita lahjoja olet saanut.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥