torstai 12. marraskuuta 2015

Voikreemimuffinsseja ja läsnäoloa*

Koin eilen elämäni kohtaamisen. Lääkäri alkoi kysellä kuulumisiani perusvastaanotolla, olin ihmeissäni. Päätin kertoa sitten kaiken rehellisesti. Annoin tulla ihan kaiken. Kuunteli kuluvan vuoden tarinaani, hänellä kostuivat silmät. Hän oli ihmeissään ja voipunut pelkästä kuuntelusta, siitä mitä olen joutunut kokemaan. Olen kuulema erittäin vahva ihminen, mutta maailman vahvinkin tyttö voi katketa. Se on tapahtunut jo kerran muutama vuosi takaperin.  Ja se syy miksi menin vastaanotolle oli siis työtapaturmainen kipeä koipeni :D
Sain kokonaisvaltaista hoitoa ja neuvoja. Ihailtavaa.
Joskus sitä vaan muutama lämmin sana, aito kuunteleminen ja läsnäolo,ne antavat voimia valtavasti.

*
Olen jokseenkin innostunut urheiluhurahduksestani. Mutta sairastelu on ollut viime aikoina taas esteenä. Olen ollut kumminkin hyvin tehokas penkkiurheilija. Olen kävellyt etanan vauhtia lähikortteleita ja haaveillut salille menosta. Salille päästessäni vatsalihakseni herätetään taas julmalla tavalla ruususenunestaan. Eikä herättäjänä ole edes prinssi.
Välillä sitä löhöäisi sata kertaa mieluummin sohvalla pulla kädessä kuin olisi tehokas. Urheilemisen takia urheileminen ei ole koskaan ollut juttuni. Mun täytyy nauttia tekemisestä ja nähdä tulokset. Olen yksilölajien harrastaja en niinkään ryhmäliikkuja.

Tietoinen vartalonmuokkaus peilin edessä saa minut itkemään ja nauramaan. Minä käännyn välillä jos siltä tuntuu niin telkkaria kohti ja seuraan kuolaten, kun Livillä leivotaan voikreemimuffinsseja.

Tasapainoa. Se on tärkeintä. Vaikka elämä välillä onkin vaikeaa. Kun on nää isältäni perityt geenit, niin paisun kuin pullataikina, jollen katso tarkkaan syömisiäni. Ja kaikki täähän johtuu vain ja ainoastaan geeneistä ;)


Jyystän tässä berliinimunkki mielessäni turkinpippuripurkkaa karkinhimooni.
"Liiallisella käytöllä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia."
Sekin vielä!














SHARE:

4 kommenttia

  1. Minullakin on semmoiset geenit, että kun katson telkkarista ruokaohjelmia niin paino nousee.

    Minulla oli tänään myöskin vastaava kokemus lääkäristä. Hän kysyi mitä kuuluu? Olisiko lääläreillä ollut jokin hyvä seminaari :D Ei sen puoleen hyvältä se tuntui ja tuli semmoinen olo, että lääkäri välittää

    VastaaPoista
  2. Oletpas kohdannut hyvän lääkärin, onneksi niitäkin löytyy, vaikka hirmu usein kohtaa juurikin sen toisen ääripään... Minäkin jopa kävin salilla tänään, pitkästä aikaa...

    VastaaPoista
  3. Olet niin oikeassa, joskus oikeasti on apua siitä, kun huomaa, että joku oikeasti kuuntelee. <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla että on tuollaisiakin lääkäreitä jotka kuuntelee. Itsekin olen kyllä törmännyt sellaisiin ja todella ihaniin hoitajiinkin! Se on ilo mennä käymään lääkärissä, kun siellä saa hyvän vastaanoton!
    Mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig