tiistai 19. tammikuuta 2016

Naisille, jotka kulkevat omia polkujaan - Ruususen unta*

Mikset nauttisi alkuviikosta, ainaisen marisemisen sijaan. Onhan se sentään viimeinen maanantai tällä viikolla. Taas on meneillään se aika vuodesta, kun voisin nukkua Ruususen unta. Pitäisiköhän hommata kevätkampa? Mutta kun ei tiedä milloin se oikeakevät on tulossa, niin menisi vain hyvä kampa hukkaan. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hankkimaan useamman kamman, jos tämä lumen tulo ei lopu! Mun mielestä talvella voisi elää säästöliekillä ja nauttia siitäkin. Mitä hävettävää siinä on? Jos aurinkoa ei näe kuin vilaisulta, koko ajan on lonkeron värinen taivas ja taivaalta sataa tiskirätin kokoisia lumihiutaleita, niin harva jaksaa tsempata päivästä toiseen. Kyllä jokaista varmasti ketuttaa välillä liukkaat ja auraamattomat tiet. Mutta, talvi on joka vuosi ja aina se ketuttaa yhtä tasaiseen tahtiin. Paitsi tänä talvena, kun pääsen apostolin kyydillä ja julkisilla suht helposti paikasta toiseen.  Minulla on"pimeämpi" puoli itsessäni ja olen paiskannut kättäkin oman melankolisuuteni kanssa ja sukeltanut ihan luvan kanssa sieluni syövereihin. Melankolisuus ruokkii luovuutta. Ja taas kevään ja valoisuuden tullen kuoriudun yöttömässä yössä pimeän helmoista. Viimeistään kevään matkalla.



En istu mihinkään muottiin enkä sovi hienoihin sisäpiireihin, koska kyseenalaistan ja kuuntelen omaa sisäistä ääntäni. Kuljen niitä polkuja jotka hyväksi havaitsen itselleni  ja isän sanoin ylitän aidan sieltä missä se on korkeimmillaan, vaikka saisinkin siitä takiaisia reppuuni. Onko se hyvä vai huono, sitä en pohdi, sillä voin vain toteuttaa elämääni ja työskennellä asioiden puolesta jotka tuntuvat hyvältä. Jos mun sydän sanoo niin. Voimavara toimia, kuten sydän sanoo. Vähän kuin se, että kotimme ei ole kuin sisustuslehdestä, täällä eletään ihan oikeaa elämää. Meidän koti on muuttunut välillä varastoksi. Trukki vain puuttuu :D Ja mitäänhän me ei olla ikinä kaupasta ostettu,  siis kaikki tämä sälä on kerääntynyt seikkailureissuilta mistä milloinkin. Jokaisella on siis ihan oma pikku tarinansa,  joka ainoasta tavarasta muistuu mieleeni tietty tärkeä hetki jossain. Mutta nyt on taas se vaihe, jolloin on tehtävä pikaiseen inventaario, koska neljänkymmenen neliön asuntomme kaapit eivät vedä tavaraa kuin musta-aukko vaan jostain on taas luovuttava :D 
Enkä Pelican Storageltakaan aio hankkia säilytykseen varastotilaa.




Haaveilen taas asuvani jossain, missä on aina lämmintä ja suht valoisaa. Asunnossa, joka olisi hyvin pelkistetty ilman turhia tavaroita.  Aamuauringon lämmössä voisi parvekkeelta kurottautua appelsiinipuuta kohden ja napata yhden vitamiinipommin. Bikinit, hellemekko, aurinkorasva, auringon vaalentamat hiukset, pisamat, pulahdus mereen, sinitaivas ja meren kohina. Mutta meillä on tänään selkeä suunnitelma kisujen kanssa, otetaan töiden jälkeen rennosti, tehdään kuntopiiriä ja nukutaan pikkupäikkärit. Niin, ja nähdään unia, joilla ovat siivet selässä. Tänään ei ole oikea aika siivota kaappeja, tänään relataan ja nautitaan elämästä. Kyllä ne luurangot ja möröt siellä kaapeissa jaksavat vielä olla muutaman lisäpäivän ajan :D

"On niin helppoo olla onnellinen", laulaa Olavi Uusivirta.
Helppoa ja helppoa, mutta on niitä helpompiakin asioita maan päällä,
kuten nukkuminen ja syöminen ;)


*

Arvoin eilen Matkamessujen palkinnot ja otin yhteyttä voittajiin sähköpostitse.
Jos et ole vielä tsekannut sähköpostiasi, niin vastaa pikaisesti, jotta posti ehtii toimittaa sinulle palkintosi määräaikaan mennessä.
Pääpalkinnon voitti Aappa Kirppu.

Onnea kaikille voittajille ja ensi kuulla arvotaan taas!

Kuva Abba-museosta 3/2014








2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottua viikon viimeinen Maanantai! :) Toivotaan että pakkaset loppuneen ja kevät ois jo täällä!

    VastaaPoista
  2. Maanantaistakin selvitty! Kivaa tiistaita Satu! :)

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥