lauantai 27. helmikuuta 2016

Onnea isi ♥ nostalgiset lapsuusmuistot*

Onnea isälleni taivaaseen, 66-vuotissynttäreiden kunniaksi.
Vilkutan sinulle huomenna lentokoneesta pilvien päältä 
Olet aina sydämessäni, muistoissani ja tekemisissäni mukana viisailla neuvoillasi.

Olen onnellinen siitä, että miten paljon koimme ja näimme yhdessä. Mutta aika loppui kesken! Elimme. Riitelimme, huusimme ja kuitenkin rakastimme toisiamme, näytimme tunteemme aina ja täysillä ja pyysimme anteeksi. Nauroimme ja nautimme elämästä, ja arvostimme toisiamme. Isä uskalsi elää ja nähdä maailmaa. Olen miettinyt paljon sitä, missä olisimme jos isälle olisi annettu aikaa enemmän. Elämä on kuin vuodenajat, ne molemmat muuttuvat välillä arvaamatta. Olemme kohtalomme kyydissä matkustajina. Huomisen määränpää on tuntematon. On elettävä nyt. Ei ollut mahdollisuutta sanoa hyvästejä. Jos isä olisi ollut vanhempi kuoleman olisi ymmärtänyt paremmin. 

Katseltiin toissapäivänä korkeuksiin Corcovado-kukkulan laella kohoavaa 710 metrin korkeudessa käsiään levittävään Kristus-patsaaseen. Patsasta pidetään yhtenä maailman uudesta seitsemästä ihmeestä.
Eilen muisteltiin veljeni kanssa Copacabanan rannalla isää ja vanhoja hyviä aikoja. Niitä kymmeniä ulkomaanmatkoja, merenrantoja, sukellusjuttuja, uima-altaita, auto- ja uintiretkiä ja hurjan hyviä muistoja. Kuinka nousin isäni kanssa Lieksassa junaan ja jäin Lapalien asemalla pois, menin metsään, järven rantaan, istuin kuistille ja aloitin loman. Oli liplatus ja räiske, havina ja tuiske. Oli perhe, ystäviä, saunan lämpö ja raukeat jäsenet. Makasin päivän laiturilla, soutelin, luin kirjan, kävin aamu-uinnilla, kävelin metsätietä kauppaan tai käytiin kauppa-autolla, läiskin hyttysiä, läiskin korttia, menin saunaan, peseydyin omenan tuoksuisella suihkugeelillä, luin illan hämärässä, aamun ruskossa, hiippailin ulkona, kun aurinko nousi.  Ihana lapsuus ja nuoruus, tällaisia hetkiä lomalla vietin lapsuudessa ja nuoruudessa. Sitä ajattelee, että vuodet vieriä saa, kunhan saisi pitää rakkaimpansa vierellään. 
Terveiset äidille Suomeen  

Muistan sen, kun eilisen, kun isäni kanssa oltiin Pielisen jäällä porkurilla ja rakennettiin koti sisälle maja. Se oli lapsuuden taikamaailmaan. Kömmin peiton alle ja maailma muuttui salaperäiseksi. Jos muuten joskus harmittaa, rakentakaa maja. Majassa on eri meno kuin muussa maailmassa. Koskaan ei ole liian aikuinen rakentamaan majaa.

Cheekin sanoja lainatakseni:
"faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat
voi tätä taakkaa, aah!
tän matkan voi vetää tääl monel taval
välillä tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama"


Mallorcalla toukokuussa 1991.
Taustalla matkakaverini, veljeni.


Tässä biisissä on sitä sanomaa, jonka isäni jätti meille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥