tiistai 31. toukokuuta 2016

Sydämellistä ♡ Taivaskalliolla* Suuri katastofi - äksidentti!!

Oho, kultapallo oli tipahtanut lampeen. Kuinkas nyt auringon käy? Tuttu taivaskallio oli auringosta lämpöinen. Unohduin muuten pariksi tunniksi lenkille. Taivaskalliolla oli myös leppäkerttujen kokoontumisajot. Tekisi mieli unohtua kallion syliin tunneiksi ja antaa ajatusten tulla ja mennä kesätuulen lailla. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea, niin paljon, että joistakin asioista on päästettävä irti, jotta voi pitää toisista kiinni. Aion katsella tänä iltana niin kauan aurinkoon kunnes kultapallo piiloutuu yön syleilyyn.

*

Tänään on sattunut ja tapahtunut. Mutta onneksi asun Helsingissä. Puhelimeni tipahti koululla hyppynarua pyörittäessä maahan ja kameran linssi meni tuhannen nuuskaksi. Onneksi on nopea huolto ja sain kahdessa tunnissa uuden linssin puhelimeni kameraan. Kiitos iTapsalle. Se sijaitsee Eerikinkatu 7:ssä aivan Forumin takana. Onni onnettomuudessa,ettei näyttö mennyt rikki. Se olisi ollut tuplasti kalliimpi huolto. Pohjekin alkoi kramppaamaan yhtäkkiä kivuliaasti, toinen jalkani laahautuu mukanani ja olo on sellainen,että tää päivä voisi jo loppu. Hengitän syvään ja odotan ihmettä tapahtuvaksi! Pää on tyhjä ja naapurinkin kakara itkee pihalla. Kohtalotoveri :D Pahaoloni puolittui! 


Lovely day to all my friends ♡ and a lots of hearts ♡ 

Sydämellistä päivää kaikille sydämellisille ja sydämettömille! 







Good Mood Mondays-blogin ihana Annukka tyylikkäänä kultaisissa Raybaneissa. 
Lasillinen tai pari hyvän ystävän kanssa tekee hyvää lämpöisellä terassilla.
On ollut onni löytää Annukka blogipiireistä.



Suuret suosittelut iTapsalle. Jos puhelimestasi menee jotain rikki, niin täällä se korjataan ammattitaidolla hetkessä!





Mutta kuinkas sitten kävikään?
Mitä mahtuukaan vielä tähän viikkoon?





maanantai 30. toukokuuta 2016

My Birthday Girl ♡

Pieni suukkosuuni täyttää tänään, 30.5.2016, 4 vuotta.

Niin rakas ja tärkeä syliäinen. Kova kehräämään, varustettu kovalla ruokahalulla ja suurella sydämellä sekä valtavalla määrällä rakkautta.

Iines-Inkeri-Ingrid on asunut meillä reilun vuoden ja hurmaannuimme häneen ihanaan luonteeseensa. Hän on sylikissa ja minun ikioma tyttöseni. Hän on erittäin hyvä sairaanhoitaja ja hyvänmielen tuoja.
Kissan silittäminen poistaa stressiä ja pahaa mieltä.
Koti ei olisi koti, ilman Inkeriä






sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Syreenin tuoksu huumaa pään on sininen ilta. Ja taivaanranta roihuaa kun aurinko käy maalaamaan*

Päivässä tässä on kesän tuoksu sieltä sen kaukaa tuuli toi. Aivan kuin päättyisi kilpajuoksu, kesä sen voitti ja ilo soi ♡
Haaveilen aina lenkkeilessä upeilla Käpylän kujilla puutarhasta kera pikkuisen tönön. Niin tänäkin aamuna. Minulle kelpaisi sellainen villiintynyt, kesyttömän kaunis ja salainen puutarhakin. Mutta pitäisi möyhiä ja kitkeä. Sain aikanaan sen kiintiön täyteen kahdeksasta neljään eräs kesä. Melkein itkin. Mutta joku puutarhatonttu voisi hyvinkin aina tehdä nämä puolestani.

Oon kova tyttö suorittamaan ja tänään olikin kevyt 10 tunnin työpäivä. Onneksi minulla on ihanat työyhteisöt ja huippu asiakkaat. Opin joka päivä uutta elämästä, sen kiemuroista ja yllättävyydestä. Kiitollisuus kaiken väsymyksenkin keskellä. Ja ne haaveet pitävät mut liikkeessä,en sammaloidu. Hiljaisuus rivien välissä, onni maan ja taivaan välillä.



"Tuoksuvat syreenien valkoiset kukkaset,terttuinsa peitos on puu. Lehdossa laulanta soi satakielien,hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu. Valkoisten syreenien tuoksua en unhoittaa koskaan mä voi".
Suosikkituoksuni syreeni ja lempparikukkanin pioni. Syreenien tuoksu saa minut tekemään entistä pidempiä aurinkolenkkejä. Kotipihan tuoksu ja tuoksumuisto lapsuudesta ♡


















lauantai 28. toukokuuta 2016

Suuria ratkaisuja. Virkavapaa. Elämä näennäisessä järjestyksessä. Iloa kohtaamisesta ♡

Olen ollut viime päivinä väsyneempi kuin aikoihin. En ole kerinnyt paljoa olla kotona ja senkin ajan mitä olen ollut niin olen ollut puolihorroksessa tai nukkunut. Töitä on riittänyt ja stressiä. Olen tehnyt taas muutaman viikon töitä ilman vapaapäivää. Pitkiä päiviä. Olen kova suorittaja. Jos päätän jotain, niin myös teen sen eteen paljon töitä. Joskus unohdan itseni ja hyvinvointini. Ja muistan vasta sitten, kun olen todella väsynyt, että pitäisi varmaan liikkuakin muuallekin kuin vaan töihin, kotiin, sänkyyn unille ja taas töihin. Sosiaalinen elämäkin on ollut minimissään, mutta olen tehnyt jo ryhtiliikkeen sen suhteen. Saan olla töissäni niin valtavan sosiaalinen, etten aina vapaa-ajallani kaipaa sosiaalista elämää ja puhetta. 
Nautin omista hetkistä, hiljaisuudesta. Ajatusten tuulettamisesta. Olen cityerakko.
Onneksi kumminkin voin säädellä sosiaalisuuttani.
Ystävät ovat tärkeitä ja heihin on ihana pitää yhteyttä.

Tein viime viikolla ison päätöksen. Helsingin kaupunki tarjosi minulle juuri ammattiani vastaavaa työtä. Miksi siis lähteä lähikuntaan, kun työmatkaankin kuluisi tuplasti enemmän aikaa päivässä? Juttelin useiden eri tahojen kanssa ja tein vaikean päätöksen, joka lopulta oli helppo ja nyt oloni on helpottunut. On hienoa, että on ollut mahdollisuus eri vaihtoehtoihin, mutta onneksi otin taustoista selvää, huh! Luotin vaistooni ja se todella kannatti. Aavistin asioita.

Otan omasta työstäni eli virastani virkavapaata vuodeksi ja sen aikana saan tehdä juuri ammattiani vastaavaa erityisopettajan työtä alakoulussa. Minulle on tapahtunut nykyisessä työpisteessä psykiatrisessa hoitosuhteessa olevien oppilaiden kanssa neljä vakavaa työtapaturmaa. Olen ollut lukuvuoden aikana kolme kertaa magneettikuvissa ja joutunut syömään x määrän kipulääkkeitä. Kuluva lukuvuosi on ollut elämäni rankin lukuvuosi kaikkine muine mausteineen. En edes ole hakenut kyseiseen tehtävään vaan joutunut siihen erään koulun rehtorin virheen takia. Mutta sain ihanan työyhteisön, parhaimman tähän astisen työelämäni aikana.

Tämän virkavaapani aikana avautuu pari laaja-alaisen virkaa avoimeksi, joita aion hakea ensi keväänä. Tosin minulla ei ole minkäänlaista huolta, koska olen jo Helsingin kaupungilla viranhaltija. Saan nykyisestä työstäni vuoden tai kaksi virkavapaata. Minulla on Hesingin kaupungilla monipuolisemmat mahdolisuudet uralleni.

Ikävöin jo nyt mahtavaa työporukkaani YNKissä, mutta pääni ei kestä toista vuotta peräkkäin enää iskuja. Tosin oppilasmatskukin välillä vaihtuu. Täytyy pitää välivuosi ja harjoitella ninjakuvioita. Oon niin intona, voin palata virkaani kuitenkin huippu YNKiin. Kiitos Jumala :D
Ps. Haltijakummille ois enemmänkin töitä unelmieni suhteen vai pitääkö pyyntö kohdentaa Jumalalle?


Eilen oli uskomattoman hyvä päivä, vaikka ihan illasta en mennyt vielä takuuseen. Mutta eilinen oli pitkästä aikaa hyvä päivä ja sain nukuttua pitkät päikkärit ilman heräilyjä ja painajaisia. Kesäisiä auringonnousuja ja auringonlaskuja. Kaunista. Mä niin rakastan kesäisen lempeää säätä, kun linnut laulelevat kesäisiä aarioitaan ja välillä hieman sataa vettä. Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko,ennen pitkää. Mutta miksi mulla on korvamatona Hanna Ekolan, Vieläkö on villihevosia? Tein eilen Käpylässä upeita maisemalöytöjä. Askeleitakin kertyi päivän aikaan noin 20 000. 
Tapasin tänään ihania ihmisiä, oli paljon puhetta ja hyvää hiljaisuutta. Monta lämmittävää ja yllättävääkin kohtaamista ja viestiä ♡ Huomennakin voi olla hyvä päivä. Ainakin huomenna on pitkä työpäivä, tapaan monia ihmisiä, saan olla yltiö sosiaalinen, 10 tuntia täyttä työtä ja illalla kasin aikoja kotiin tullessani kaadun sänkyyn. On jaksettava mennä maanantaiaamuna taas innolla kouluun opettamaan. 















Sain ihanat iltakylään ♡ Piristi kummasti päiväämme! Hyvät ystävät vuosien takaa ovat kultaakin kalliimpia. Olemme tunteneet toisemme jo 25 vuotta. Ollaan kävelty aikanaan Lieksassa monet kerrat pimeitä kujia sateessa ja aurinkoisessa satamassa. Juteltu asioita maan ja taivaan väliltä halki ja laitettu ne pinoon. Nostettu toisemme pois mustasta aukosta mustine ajatuksineen ja löydetty taas varjomme. Mikä onni. Vaikka elämä on aina näennäisesti järjestyksessä,niin ajatuksen solmut aukeavat ystävän seurassa. Aina,kun näen Katin ja hänen ihanan poikansa tulen niin iloiseksi ♡









torstai 26. toukokuuta 2016

Juhlaa, lämpöinen kohtaaminen, puheita ja hyvää hiljaisuutta*

Olipa ihana maanantaipäivä espanjattaren eli bloggarin Vivi Vinnan kanssa ja iltakävely lämpöisessä Helsingin illassa ♡ Käveltiin pitkin upeita Ullanlinnan katuja ja katseltiin ulapalle merenrannalta,kerrottiin juttuja elämästä ja nautittiin hyvästä ruuasta* Tosin Kiilan burgeri petti tällä kertaa, raaka  jauhelihapihvi. Saimme uudet annokset, muttei sekään ollut sitä mitä halusin. Mutta Raffaellon tapakset olivat onneksi herkullisia sekä Strindbergin makoisat macarons-keksit. Tunnen Astan vuosien takaa, olin hänen opettajansa ammattikorkeakoulussa ja sitten hän muutti Espanjaan. Vuodet ovat vierineet, olemme seuranneet toistemme blogeja. Jälleennäkeminen, niin ihana.
Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme, juttua riittää ja seuraavan kerran valloitamme lisää Helsingin katuja.

*

Ohuet pilvet auringon lomassa ovat ripustettu monena päivänä  taivaan siniselle pyykkinarulle. Tänään satoi hieman vettä, harmaampaa. Linnun laulua ja auringonpaistetta. Loppuja ja alkuja vihreässä keväässä ja pyörivässä hennossa tuulessa. Lämpöinen tuuli saa lehdet laulamaan, kesä on täällä. Kauniita ajatuksia, hyvin nukuttu yö ja lämpimiä ilmoja. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea. Tehtävää, työtä ja päätöksiä. Helpotuksia. Väsymystä. Iloa tehdystä, helpotusta oikeista päätöksistä. Minulla on aikaa, rauhaa, etäisyyttä ja tilaa ajatuksilleni.

Hyvä fiilis eilisestä juhlasta. 
Koulumme siis juhli kuusikymmenvuotista taivaltaan. Juhlassa oli upeita musiikkiesityksiä eri vuosikymmeniltä ja koulumme kasit olivat leiponeet kolmekymmentä erilaista täytekakkua. Ja itse maestro eli entinen koulumme musaope on paikalla eli Kari "Rytky" Rydman. Niin kaunis on maa,niin korkea taivas-biisin tekijä ja opettajiemme kuoro lauloi eilen. Sain olla kuorossa mukana, se oli suuri kunnia. Koulumme entisiä opettajia on myös tunnettu Kylli-täti eli Kylli Koski. 

*

Tänään kerkisin vain pyörähtämään kotona. Olin töissä, otin päikkärit ja kiirehdin taas töihin. Käperryin töiden sohvan nurkkaan, on ihanaa olla omassa maailmassa ja omissa ajatuksissa. Olen city-erakko, voin säädellä itse sosiaalisuuttani. Olen oppinut elämään tässä hetkessä mutta voin tulla siinä vieläkin paremmaksi. Viime viikolla iltalenkillä näin pienoisen hiiren. Sekin tietää, että valo on kesän vihreä salaisuus. Se kuljettaa mukanaan kuolemaa, mustaa valoa. Haluammeko tartuttaa toisiin ihmisiin teoillamme ja sanoillamme kevään kirkkautta ja valoisuutta vai mustan puhuvan synkkää ja kuoleman kaltaista olotilaa? 

Sinä voit valita sanasi, ajatuksesi ja tekosi. 

Kuljetaan kohti kesää ja valoisuutta!




























Marimekko lahjoitti Kivet-kangasta, joka on valmistettu juuri koulumme perustamisvuonna eli 1956.