tiistai 3. toukokuuta 2016

Pitää olla pikkasen pläski - tarina itsekurin vaikeudesta*

Voin sanoa, että oon erityisvahva, kuten lääkärikin totesi minulle taannoin.
Kohtasin töissä taas silmitöntä raivoa. Tällä kertaa säästyin itse kolhuilta, mutta työkaverini ei tällä kertaa ollut yhtä onnekas.

Olen nähnyt viime aikoina vahvoja unia, enneunia. Tunnen etiäisiä, joistain asioista on vahva ennakko-olettamus ja se toteutuu. Jännä fiilis. En mä nyt mikään noita ole, mutta ennustajanvikaa kumminkin. Ihmistuntemukseni on parantunut valtavasti työvuosieni myötä. Osaan kuvailla ihmisen melkein yhden puhelun perusteella. Imen ihmisistä valtavasti energiaa ja myös sitä negatiota. Tätä voi kutsua lahjaksi tai joskus jopa taakaksi.
Veljeni oli viimeksi ihmeissään, kun kuvailin yhden puhelinkeskustelun perusteella yhden ihmisen habituksen hyvin tarkkaan. Kykyni oli kuulema ilmiömäinen :D

Olin illan Hotelli Holiday Inn City Centerin avajaisissa Helsingissä.
Tunnelmista enemmän kuvin huomenna.

*

Olen aivan varma, että itsekuri joko on meissä tai sitten ei ole. Jossain tuolla on varmasti dna-koukerossa, joka määrittää maltaako mieli vai antautuuko se kaikelle houkuttavalle. Mitä syömiseen tulee, minuun on koodattu surkean itsekurin rimpsu.

Kiitos vaan äiti ja isä, tai itse asiassa isä - tämä geeni taisi tulla kokonaan sulta.
Aina kun päätän - mitä tapahtuu melko usein - etten syö karkkia, valkoista jauhoa tai yhtään mitään iltakuuden jälkeen, startti on loistava.


Pysyn päätöksessäni helposti sellaisen 2-3 päivää, kävelen henkseleitä paukutellen työpaikan pullapitkon ohi, eivätkä keittiökaapissa lepäävät "vierasvarasuklaat" vaivaa minua lainkaan. Parsakaali, omena ja raejuusto maistuvat ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tästä alkaa uusi elämä ja kuukauden päästä mahdun taas niihin puristaviin farkkuihin. Kolmantena päivänä itsekurigeeni tajuaa mitä on meneillään. Joskus neljän vanhana syötiin serkkutytön kanssa tuttavan koiran suklaat. Ja elossa ollaan, että ollaan sitä jo pienestä saakka oltu herkkusuita! Kaikki konstit käytössä

Ei juma, eikö tänne kroppaan tulekaan sokeria ja rasvaa, se karjuu. Vatsa on litistynyt ehkä 200 gramman verran ja olotila on juuri sen verran "hoikempi", että voi mukamas alkaa ottaa rennommin. Jos ihan vähän maistaisin tota omenapiirakkaa, eikä yhdessä lakupötkössä montaa kaloria ole. Kai mä voin täysjyväpastaa vetää, ja tota "pikkusen" sokeroitua mysliä. Siitä se sitten vähitellen alkaa repeillä. Ja kas, viidentenä päivänä uppoaa irtokarkkipussi antamuksella, ilman huolen tai kurin häivää. H****tti, että voi mieli olla heikko! Mutta oon onnistunutkin pari kertaa! Ja taas kerran aion pitää kuntokuurin, en aio olla kesällä ryhävalas :D










Päiväni alkaa juuri allamainitulla tavalla :D








3 kommenttia:

  1. Itsekin näen näitä etijäisiä ja mulla on aika hyvä ihmistuntemus!
    Myös mua on ruokittu erittäin huonolla itsekurilla.
    Mut näillä mennään eteenpäin!/<3

    VastaaPoista
  2. Minulla kans oli ennen huono "itsekuri", josko sitä kutsun.
    Nyt kun tein ihan totaalisen elämäntaparemonttin 10.2013-5.2014, ja pudotin -25kg, paino on pysynyt pois, vaikka herkuttelenkin ja syön välillä mättöruokia.
    Nyt olen kolmen viikon tsemppikuurilla, jos saisi 3-8kg, ei oikeastaan niin kiloista ole kiinni, vaan miltä näyttää. Käyn jumpassa 3-5x vk ja siihen lenkkeilyt ja pyöräilyt päälle.
    Tsemppiä tulevaan!
    Päivi

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat asiaa. Itsekuri joissakin asioissa on vahva, mutta auta ja varjele jotain sokerilakkoa. Ei käy! Tai vege-kuuria. Lihaa ON saatava!
    Ihmistuntemus ja etijäiset täälläkin vahvoina, vaikkei höyryävä soppapata liedellä kiehukkaan samalla kun musta tötterölierihattu keikkuisi päälaella kyhmynenää varjostaessa. Itse veikkaan erityisherkkyyden itseni kohdalla syylliseksi kaikkeen tuohon. Meillä se kulkee suvussa.
    Ihanaa keskiviikkoa ja olehan armollinen itsellesi myös

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥