torstai 11. elokuuta 2016

Ei oppi ojaan kaada - ajatuksia yhteisöistä, työelämästä ja hyvinvoinnista*

Koulumatkan kuljin ihan yksin autolla, matkaan lähti vanha laukku, eikä hajupyyhkäreitäkään ole hankittu, mutta kynät on jo teroitettu. Aion olla koko lukuvuoden ajan erityisopetuksen penaalin terävin kynä :D

Kunpa erityisopetuksen todellinen tarve nähtäisiin valtakunnallisesti ja tunneista ei sniiduiltaisi. Ennaltaehkäisevä toiminta, maahanmuuttaja oppilaiden lisääntyminen perusopetuksessa ja luokkakokojen suurenemisen myötä erityisopetuksen tarve kasvaa. Erityisopetuksen arvostus on usein vähän sinnepäin. En ole taikuri, mutta resurssien ollessa kohdallaan pystyn aikamoisiin suorituksiin. Siitä on näyttöäkin, silloin kun työlleen voi antaa  panoksensa kaksisataa prosenttisesti, mutta se vaatii aina oikeat olosuhteet.
Omaa työtään tulee arvostaa ja sitä tulee kehittää. Rakastan uusien asioiden oppimista, työnkehittämistä ja imenkin kaiken tiedon kuin sieni.

Iltaisin on kiva lukea kirjoja ennen nukkumaan menoa, rauhoittavaa vaikka hetkeä aiemmin olisi päässä risteillyt monta asiaa. Vedän työlle ja vapaa-ajalleni tiukan rajan ja se on auttanut hyvin siinä, että jaksan olla työssäni luova ja idearikas, mutta taas vapaa-ajallani paneudun täysin muihin juttuihin kuin työasioihin. Kultainen keskitie, elämän on oltava tasapainossa. Olen lukenut hyvin paljon Pohjois-Koreaa käsitteleviä kirjoja ja voin todeta, että Suomessakin on paikkoja, jotka voi lähes rinnastaa tähän takapajuiseen valtioon. Mitä ihmistenluovuuden ja heidän elämiensä riistoa sekä pelolla hallitsemista. Surullista. 
Olen viime vuosina luottanut vaistohini ja oppinut aikaisemmista kokemuksistani.
Olen oikealla tiellä.

 Lopputulos ei ole kovin mairitteleva, jos aina joutuu stressaamaan perusasioista vaikka toimeentulostaan tai töistään. Siinä palaa hyvin nopeasti loppuun.  Eikä kuntoutuminen ei ole kovin nopeaa. Olen nähnyt pitkän työelämäni aikana vaikka millaista työyhteisöä ja johtajaa. Hyvässä työyhteisössä on välitön ja keskusteleva ilmapiiri, siellä vallitsee luottamus, yhteistoimijuus ja se, että voi olla oma itsensä. Hyvässä työyhteisössä jokainen voi sanoa oman mielipiteensä rakentavasti pelkäämättä sanomisiaan. Välillä on osattava mennä työkaverin rooliin ja mietittävä asioita monesta eri näkövinkkelistä.

 Jos epäkohtiin ei puututa, ei kehitytäkään. Hyvässä ja kehittyvässä yhteisössä ei ole ns. kuppikuntia, jotka sulkevat ympäriltään kaikki muut pois. Hyvässä työyhteisössä ei ole omaneduntavoittelijoita eikä siellä tarvitse pelätä. Hyvässä työyhteisössä kuunnellaan, ei vain kuulla. Mutta kaiken a ja o on luottamus ja yhteisöllisyys. Epävarmuus ja varautunut ilmapiiri luovat aina ahdistuneisuutta ja lamautuneisuutta. Vaikka olisi kuinka pätevä tyyppi hoitamaan tehtäväänsä, niin luottamuksen puute ja epävarmuus syövät työmotivaatiota, työntulosta ja työhön keskittymistä. Pieniä asioita, mutta niin suuria.
Toivottavasti Teillä on työpaikoillanne ja yhteisöissä hyvä olla, saatte kehittää itseänne ja osaamistanne sekä voitte hyvillä mielin lähteä aamulla kohti työpaikkaa tai harrastustanne :)


Mutta nyt totean, että yön syli on turvallinen. 
Aamulla ehkä aurinko nousee taas.

















SHARE:

1 kommentti

  1. Totta - luottamus ja yhteisöllisyys ovat ne työelämän tärkeät tekijät - ja ne syntyvät vain hyvällä johtajuudella ja hyvillä alaistaidoilla. Itselläni on tällä hetkellä se onni, että meidän työyhteisössämme nuo kaikki toteutuvat. Ei ollenkaan ahdista palata ensi maanantaina lomilta töihin!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig