perjantai 23. syyskuuta 2016

Spontaaniutta ja turvallisuudentunnetta


Taskut täyteen kiiltomatolyhtyjä ja lisävaloja, jotta harmaan syksyinen päivä kirkastuisi.

Joskus irrallinen olo ilman tunnetta turvallisuudesta, oli rankimpia jaksoja elämässäni. Mutta niinhän sitä sanotaan: rikkonaisesta kasvaa aina vähän vahvempi! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen huomannut arvostavani ennakoitavuutta, jopa yllätyksettömyyttä. Turvallisuus on parempaa kuin jännittävyys, vaikka joskus on hyvä olla ihan vähän sitäkin. Mielestäni turvallisuus on ehdottomuus, mutta myös pientä jännitystä saa ja pitääkin olla elämässä. Perusvarmuus on kaiken pohja. Sen päälle voi sitten rakentaa sitä jännittävyyttä ja muuta. Vaikka olenkin varsin extemporeihminen, niin tykkään tietyllä tavalla spontaaniudesta, mutta kyllä turvallinen elämä vain on kivaa.

Matkaillessa saan usein harjoituttaa spontaania elämää.
Matkoilla ollessa sitä elää niin hetkessä ja extemporejutut ovat kivoja. 
Tosin saatan keskellä arkeakin keksiä extemporejuttuja.
Mutta turvallisen tasaisessa arjessakaan ei ole mitään vikaa.
Elämää ei tule pelätä, se tarjoaa elämämme aikana koko kavalkadin tunteita ja kokemuksia ääripäistä toiseen. Mutta ennen kuin tekee päätöksiä, on mietittävä asioiden seurauksia.


Turva löytyy kodinlämmöstä, ihanasta työpaikasta, kisuista, miehestäni, rakkaista läheisistäni sekä ystävistäni! Rakkaus joskus sen kaikissa hauraissa muodoissaan on mahtava, pysyvä voima, joka antaa todellisen merkityksen jokapäiväiseen elämäämme. Tarkoitan rakkautta, joka roihuaa meissä jokaisessa, sisäistä lämpöä, joka estää sieluamme jäätymästä epätoivon talvessa. Rakkautta itse elämää kohtaan.



Katseesta. Tunteesta. Kosketuksesta. Välittämisestä. Läheisen hyvästä olosta. Jakamisesta. Ystävyydestä. Rakkaudesta.
Pidätkö turvallisuudentunnetta ylipäätään kovin tärkeänä vai elätkö mielummin jännittävässä spontaaniudessa?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥