perjantai 18. marraskuuta 2016

Edessä pieni viikonloppumatka ja haituvansininen aamuhetki

Aamulla satoi vettä ja tuuli niin kovaa, ettei kellohelmaisessa hameessa olisi pärjännyt sillä säällä. Mutta onneksi elopainoa on sen verran ettei tarvitse pelätä lähtevänsä tuulen matkaan. Suunniteltiin juhlia työkavereiden kanssa, pikkujoulua ja tonttuilua. Elämässä täytyy olla juhlavia hetkiä. Odotan jo juhlia, juhlavaatteiden kahinaa, pitsiä ja kimallusta.



Maailmani järisi eilen töissä hetkisen, mutta jossain päin maailmaa jonkun elämä on mennyt täysin sijoiltaan. Mutta näkemäänsä ei voi päättää ja silmiään ei voi vaihtaa. Kotona on Ferrarin punaiset kukat, kuuma suihku ja rapsutuksia. Haituvansininen aamu. Vierivä kivi ei sammaloidu! 
Lennähdän tänään illalla matkalle.
Tapaan monta ihanaista ja rakasta ihmistä.
Onni asuu ohikiitävässä hetkessä.
Niitä pieniä herkullisen ihania kohtaamisia ja suloiset sävelet, joita viikonloppu tuo tullessaan. 

"Älä piilota iloa, arki.
Älä kätke kirkasta taivasta,
älä murskaa unelmia,
älä mykistä arkoja ajatuksia.

Näytä minulle
tavallisuuden rikkaus, pieni onni,
rihkamasta irroitettu riemu.
Vie silmistäni sumu ja yö,
päästä valloilleen heleä tuuli
että ripustaisin iloni tienviitoiksi
kaikkien nähtäviksi
valon pilkahdukset."

- Pia Perkiö - 













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥