keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valo on aina pimeyttä suurempi. Kuten ystävyys on sydämellinen aitona. Aina*

"Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto." 
-Kahlil Gibran-


Sen vaan tietää tähän aikaan vuodesta, että yö voi kutoa lumipeitteen koska tahansa maan peitoksi.

Sitten sitä aamulla kuuntelee hiljaista maailmaa ja arvaa. Talvi  on saapunut, maa on valkoisen hunnun peittämä.
On ollut rauhaa, kynttilöitä, leffoja, ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, herkutuksia ja upottava sohvannurkka.
Sänky, josta en halua nousta koko viikonloppuna.


Eilen ystävätär tuli käymään iltapäivä puoli neljän teellä ja flammkuchenilla. Illalla kävin happihyppelyllä toisen ihanaisen kanssa. Haikean kauniita sanoja, jotka lausuttiin todellisella ystävänrakkaudella. Ystävä asetteli lempeiden sanojen kudelman eteeni. Kiedoin niiden lämmöstä liinan kaulalleni. Miten voivatkaan sanat hoivata ja helliä! 

Jokainen ystävä ja ystävyyssuhde on arvokas ja ainutlaatuinen. Ystävyyssuhde on jokaisen kanssa niin erilainen: yhden kanssa yhdistävä tekijä on samat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, toisen kanssa saman alan työ, kolmannen kanssa samanlainen elämäntilanne tai ehkä yksinkertaisesti se, että ”ku me ollaan aina oltu ystäviä”. Olen myös haksahtanut pienen elämäni aikana luulleen tiettyjä ihmisiä ystävikseni, mutta he ovat olleet susia lampaiden vaatteissa. Nämä tyypit ovat jääneet yhteydenpitoni ulkopuolelle. Parempi pari aitoa ystävää kuin liuta hyvänpäiväntuttuja tai ystävää teeskenteleviä tyyppejä. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi he ovat niin tunneköyhiä ja toistavat samaa kaavaa ihmisestä ihmiseen.


Ahdistunut aikuinen. Se on oikea sana tunnevammaisuuteen. Tunne-elämältään lapsellinen kokee paljon väärää syyllisyyttä ja häpeää, mutta ei toisaalta kykene ottamaan vastuuta asioista, joista tulisi kantaa vastuuta. Syy on aina jossain muussa ja tunteet heittelevät kuin myrskyisässä meressä konsanaan. Heikko itsetunto ilmenee mm. kyvyttömyytenä kokea armoa, armottomuutena itseä ja muita kohtaan, fanaattisuutena ja ylihengellisyytenä. Aitoon ystävyyteen eikä mihinkään ihmissuhteeseen kuulu päteminen ja jatkuva kilpaileminen.
Aitona, kiitos!
Tule sellaisena kuin olet.


Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.” 

Olen aina halunnut elämän, joka ei ole puolikuollutta tai nukkuvaa. Ja sellaisen on totisesti saanut. Täytyy varoa mitä toivoo.
Aina ei voi vain syödä kaalia, ystävyyttä pitää vaalia!
Vaikkei olekaan ystävänpäivä, niin se voi olla vaikka joka päivä, vaikka tänäänkin, tänä tavallisena keskiviikkona! 





Huomenna tapaan ihanaiset suklaakutsuilla keskustassa.

Eläinystävä on parhautta! (joka kyttää naapurustoa verhojen välistä :D)





1 kommentti:

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥