maanantai 26. joulukuuta 2016

Jaoin ruokaa nälkäisille ja toivon kaikille onnea, rakkautta ja vaurautta*

Vaikka elämäsi tämän hetkinen valo olisi vain jääkaapin valo, niin silti valo ilahduttaa aina. Päivä alkaa hyvin, kun ajattelee valoisia asioita ja näin joulun aikaan pääsee myös toteuttamaan enemmänkin valoisia tekoja. On vaan luotettava siihen, että tammikuun valo hoitaa joulukuutakin hellemmin. Niin uskon.

Olen uusien juttujen kynnyksellä. Kun jostain pystyy luopumaan, saa jotain uutta tilalle. Minulla on ihania lähelläni, aitoutta. Heti aamusta huomasin, että yksin näkee vähemmän, toisen kanssa enemmän. Päässä tuntuu välillä, että pyörii vain silmä. Luulin, ettei omissa voimissani olisi tällaista jaksamisen varastoa. Eilen illalla annoin jouluruuat nälkäisille hakijoille. Se kiitollisuuden ja kyyneleiden määrä, joita hakijoilla oli sisimmässään ja silmillään. Vaikka olemme kaikki erilaisia ihmisinä, niin meillä kaikilla on nälkä. Nyt myslileipästen tuoksu kantautuu kodin iltaan. Reseptin antajaa kiitän kera halauksen, "olet makoisa".


Eilen laitoin siis Facebookiin ilmoituksen, jossa etsin lopuille jouluruuille nälkäisiä tarvitsijoita. Ja pian ovellamme oli kaksi nälkäistä. Yhteensä kolme kassillista ruokaa lähti nälkäisten mukaan. Tuli valtavan hyvä fiilis. Hyviä ruokia ei tarvinnut hettää roskiin. Leivoin jouluvehnäsiä naapureille. Ilo, joka tuli heille yllätyksenä. Tuli hyvä fiilis. 


Töiden jälkeen raikkaan ulkoilman tuoksu kantautui kotiini. Valoisan raikasta ilmaa on helppo hengittää. Monesti pakon edessä moni asia kasaantuu ärsyttäväksi. Mutta reitti on vaan raivattava ja monelle hyvin kurjaakin kurjemmalle asialle on löydettävä vaan paikkansa, jotta voi taas tähystää ikioman tulevaisuutensa horisonttiin. Nähdä kajastuksen, valon muuallakin kuin jääkaapissaan. Illan pakkailen. Kohti uutta ja kohti ulkomaita. Ehkäpä vielä pidemmäksikin aikaa. Kenties vielä joskus. Se olisi onnea se!





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥