keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Syntymäpäivänä*

Tasan 38 vuotta sitten isomummoni kuoli aamulla syöpään, kun taas meikäläinen päätti syntyä kuukautta liian aikaisin viittä vaille kymmenen illalla.

Äiti ja isä luulivat odottavansa poikaa. Minut oli nimetty jo Petteriksi. Mummo oli sanonut, että "Tyttöä odotatte. Tässä on sata markkaa, ostakaa tytölle mekko". 
25.1.1979. Kuolema ja syntymä. Elämän kiertokulku. Lämpöiset terveiset Mammalle taivaaseen ♡ perästä tullaan sitten aikanaan.


Joo, ja vaikka köpöttelenkin tällä hetkellä kepillä eli mun toinen jalka onkin jo haudassa tulehduksien takia, niin minulla on monia toteuttamattomia haaveita. Tollainen kymmenen elinvuotta vielä ois aika jees!

Se mistä tietää tulleensa vanhaksi on, kun kynttilät maksavat enemmän kuin synttärikakku. Olen uponnut pitkän työpäivän jälkeen sohvan uumeniin torkkupeiton alle, kirjan kanssa ja taustalla soi Frank Sinatra. On ihanaa olla juuri tämän ikäinen, voi keskittyä kaikessa rauhassa olennaiseen eli itseensä. Edessä on vielä paljon hyviä juttuja.

En haluaisi olla yhtään nuorempi, tämä hetki on parempi kuin edelliset. Kiireettömyys. On mukavampaa tunnelmoida kotona kuin notkua baarissa. Kunpa voisin säästää kaikki saamani onnittelut onnenpurkkiin. Katselisin niitä lasin läpi, nauttisin niistä uudelleen ja uudelleen. Ei - en laita niitä lasipurkkiin vaara on liian suuri, että kadotan onneni! Kätken ne sydämeeni 

Maailmanrauhaa ja onnellisuutta saa jakaa syntymäpäiväni kunniaksi sitten ihan joka puolelle!
Puss & Kram! Kiitos ja kumarrus sekä se sydän ♡


Varo peilejä, niistä näkyy vain se, mitä itse ajattelette itsestänne.
- Coco Chanel -






1 kommentti:

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥