sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 seikkailu alkakoon!

Viime vuonna matkailin maihin, joista olin vain unelmoinut, matkailin seitsemässä eri maassa. Sain uuden mieluisan työpaikan ja onni potki uuden kodinkin suhteen. Aloin karsimaan elämästäni turhakkeita niin tavaroina kuin ihmisiäkin. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää päällepäin.

Rakkautta. Huolenpitoa. Luottavainen rauha sisimmässä. Luottavaisia askeleita. Rukouksia. Vahvuutta. Ymmärrystä. Uskallus hypätä uuteen. Kodin muutto hyvällä mallilla, pienet ihmeet ja lämpö. Ystäviä. Ikiroudassa olevat tyypit olen heivannut jo pois.Olisi kamala pakastua sisältä.

Palava sydän, joka suuntaa kohti uutta. Sydän, jossa sykkii luja luottamus kaikkeen hyvyyteen. Uskallus heittäytyä. Silmät, jotka kätkevät taakseen paljon. Ajoittaisen kipeyden, surun, suunnattoman ilon, kyvyn nähdä kauneutta ja ajoittaisen voimattomuuden, mutta jaksavat silti nähdä kauneutta ja toivoa. Usko on vahva. Palanen elämätöntä elämää myötä- ja vastatuulineen. Suuria elämän lahjoja. Elän hetkessä. Toivo. Se on etuoikeus. Menetetty toivo on niin surullista. Maailmassa on paljon ihmisiä, joille usko tai edes toivo paremmasta huomisesta ei ole itsestäänselvyys.


Tosin olen tehnyt unelmien eteen välillä jumalattomasti töitä. Mutta ripaus taianomaista onnea tarvitaan aina. Tänä vuonna tuskin matkailen yhtä ahkerasti, saa nähdä. Ainakin hiihtolomailen toisella puolella maailmaa. Viime vuosi oli myös kenkävuosi, kotiutin monet ihanat popot luokseni. Eräs tuttavani on sanonut minulle, vaikka ulkona paistaisi kuinka aurinko, valo ei välttämättä näy aina sisälle saakka. On ollut muutosten vuosi, olen kasvanut ihmisenä, nähnyt maailman monelta eri laidalta ja saanut nauttia työn tuloksista, elämästä. Ymmärtänyt entisestään terveyden merkityksen ja olen oppinut kuuntelemaan paremmin sisintäni.


Pakkasin uuden vuoden valoisan luottavaiset aatokset sisimpääni. Vaikka voimani ovatkin välillä vähäiset niin ajattelen, että voin itkeä ja hävitä tai nousta pystyyn ja jatkaa matkaa entistä vahvempana. Luovuttamalla jää moni mukava asia kokematta. Luovuttaminen, se ei sovi ajatusmaailmaani. Työtä, paljon töitä, matkoja kotimaahan ja maailman ääriin. Olla mukana täysillä elämän tuottamissa kohtauksissa. Osa on kuin elokuvista. Oman elämän ohjaksissa.


Kuljetaan uuteen vuoteen luottaen. Haluan jakaa laatuhetkiä kanssanne tänäkin vuonna. Iloa, uskallusta ja valoa poluillenne tärkeät 

Tämänkin vuodet tärkeät asiat ovat ystävät, hyvä ruoka, kiireettömyys, hyvinvointi, hikiliikunta ja matkailu.
Vuoden 2017 seikkailu alkakoon!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥