keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Unihalvaus - ruusut vuoteen vieressä

Tänään tapahtui ehkä pelottavin unikokemus koskaan!
Aivan järkyttävän väsynyt olo, kun tulin töistä kotiin. Huimasi. Vaikka olisi vaakatasossa. Nukuin töistä tultuani puolitoista tuntia . Kuulin, että kissat maukuvat taistalla. Mutta en pystynyt nousemaan, saatikka sormeani nostamaan. Niin syvä väsymys. Olin lamaantunut, oman kehoni vankina. Näin unta, jossa nukuin just sohvalla juuri ne vaatteet päällä kuin olin sohvalla nukkumassa ja koputtelin unessani ns. ulkopuolisena itseäni hereille, mutten herännyt. Oudon vatsakivunkin sain. Onneksi huomenna on lääkäri.
Selviää taas hieman enemmän palapelistä ja matka jatkuu lisätutkimuksilla.
Sisäilmaongelma ovat salakavala kaveri, se pesiytyy joka soluun ja tekee tuhojaan.


Tänään oppilas kysyi minulta yllättäen, että pelkäänkö kuolemaa?
Sanoin, että en pelkää. Koska olen nähnyt kuoleman ja kuolevana kasvotusten.
Se on osa elämää, luonnollinen osa toki sitten vanhempana. Mutta ei siinä mitään pelättävää ole. Täytyy muistaa elää hetkessä ja tehdä niitä asioita, joista nauttii. Mieluummin lyhyempi ja mielekkäämpi elämänkaari kuin pitkä ja tuskainen.
Stockalla oli juliste, kuka olisit, jos saisit olla sinä? Olisin aivan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, sairaskierteen keskellä.



Kevään äänessä loputon ikuisuus. Räntä leijailee välillä hiljalleen,mutta aurinko paistaa sinitaivaalta. Mutta talvi on, pysyy. Vielä hetken. Minusta tulee tätä menoa supervahva ehkä maailman vahvin tyttö. Kasakirjoja, niistä saa voimaa ja uusia ajatuksia. Minä niin rakastan kirjoja ja lukemista. On olemassa hyvänmielen kirjoja, voimauttavia kirjoja ja niitä kirjojja joita kahlaa läpi uudestaan ja uudestaan. Kirjansivuja lukiessa pääsee toiseen maailmaan, kaikki muu maailma sulkeutuu ympäriltäni.
Talviunessa kuuluu vaimea, pehmeähkö kissan kehräys. Kynttilä antaa valon ja kisut lämmön. Ruusut tuoksuvat vuoteen vieressä maljakossa. Ollaan ihan hiljaa, nukutaan vielä lempeää talviunta.


 Bussissa matkatessa töihin huomasin pari ajatukset pysäyttävää tarraa. 




SHARE:

1 kommentti

  1. Unihalvaus kuulostaa kurjalta! Kirjapinot sen sijaan näyttävät ihanilta, itsekin niin rakastan kirjoja ja lukemista. <3 Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig