torstai 11. toukokuuta 2017

Eletystä elämästä: viestintää, empatiaa, armoa & tunnetaitoja*

Kun tunteet puuttuvat ja empatiakin estyy on helppo laukoa netissä anonyyminä tai tekstiviestillä kamalia asioita, kirjoittaa uhkauksia ja nimitellä. Monesti netin keskustelupalstat ja tekstiviestitse tapahtuva kommunikointi voi viedä väärille poluille. Laitteet eivät välitä tuohtunutta ilmettämme tai hymyjämme. 

Olemalla toisen ihmisen kanssa kasvokkain näemme toisen olemuksen ja ilmeet, mutta somessa emme. Emojit eivät myöskään kerro aina lähettäjän oikeaa tunnetilaa. Monesti viestinnässä puuttuu empatia, paukutetaan viestiä kuin joku robotti toiselle robotille.Haloo, kaikilla on tunteet!  Etenkin töissä on monen oltava etiketillinen. Itselleni on kehittynyt lehmän hermot.Tapaan mieluummin rehellisesti ihmiset face-to-face. Inhoan nimittäin väärinymmärryksiä ja sitten kun niitä aletaan oikomaan, niin kaikkihan on jo mennyt päin mäntyä. Se jälkifiilis!



Se millainen päivä meillä on jo takana ja ymmärrämme vielä kenties saapuneen viestin väärin, niin soppa on valmis. Empatia on iso kokoelma erilaisia taitoja, joita tukee aivojen mekanismit. Jos on empatiakykyä, osaa hypätä vähäksi aikaa toisen ihmisen saappaisiin. Luoda yhteys. Tuttujen ihmisten kanssa meillä on tietty äänensävy ja tapa puhua sekä kommunikoida. Tuntemattoman ihmisen teksti ja kommunikointi on meille usein vaikeaa ja täynnä kysymyksiä. Emme välttämättä tunne hänen historiaansa, elämäntilannettaan ja persoonaansa.  Kun ei itse joudu kohtaamaan toisen loukkaantunutta mieltä, niin on helppo päästellä viesteillä tai suustaan mitä tahansa ilkeyksiä. Saman asian voi viestiä niin monella tapaa. 


Meidän tulisi kiinnittää huomiota käyttäytymiseemme niin netissä kuin live-elämässäkin, vaikka meistä ei ole kukaan täydellinen. Kun kertoo rehellisesti, että suutuin viestistäsi, niin se avaa väylän empatialle. Pitäisi myös muistaa vitsailu, jos emme näe ja kuule sanojan äänensävyä, niin voimme ymmärtää viestin totaalisen väärin. Viestintä estää empatian synnyn ja estää meitä ottamasta vastuuta käytöksestämme. Jokainen voi harjoitella empatiataitojaan läpi elämänsä. Me kaikki kompuroimme ja mokaamme elämässämme. Empatiaan sisältyy myös armo. Armo edellyttää sitä, että olemme välillä pieniä ja pysähdymme pohtimaan tomintatapojamme sekä niiden syy-ja seuraussuhteita. Se edellyttää välillä polvilleen menemistä ja se on osalle ihmisistä valtavan häiritsevää ja vaikeaa. Haluaisimme aina kontrolloida ja hallita tekemisiämme ja elämää.  Aina emme ole tyylikkäitä ja moraalisia. 


Omassa työssäni näkyy vahvasti järjestelmällisyys, armo ja empatia, mutta myös tunnejärki. Voin syyttää hallitusta koulutusleikkauksista ja kikyjä, mutta se ei poista vastuuta ja avun tarvitsijoiden määrää. Näiden asioiden edessä vajoan välillä polvilleni ja jäljellä on armo. Armo on meille kaikille sama. Olemme kaikki samalla viivalla. Siinä vaakakupissa ei katsota ikää, ammattia tai titteliä. Mietin lähes joka työpäivä, että olen saanut oppia taas uutta, minulla oli hyvä lapsuus ja kuinka voisin auttaa noita oppijoita ymmärtämään elämää ja ratkaisemaan siinä olevia kimurantteja asioita. Elämänhallinnantaitoja, kriittisyyttä ja näkäkulmia. 
Teen parhaani, välillä kehittelen uusia juttuja, mutta koskaan en tule sammaloitumaan. 


Pyrin olemaan ystävällinen, joten en myöskään pidä sitä kovin fiksuna, että minua vastaan hyökätään jonninjoutavilla kommenteilla ja yrittämällä haavoittaa minua.
Tunnemme kaikki koko ajan vaikka se ei näy aina päällepäin.
Kun teen hyviä asioita, niin saan myös hyvää takasin, vaikka välillä minulle koetetaan tarjota lapiollista sitä itseään. Mutta kaikki kiertää ja monesti olen miettinyt, että eiköhän elämä vielä opeta jotakin ihmistä vielä ja niin vaan tapahtuu. Kiitollisuus vie elämässä pitkälle. Kokeile!
Kerro kivoja asioita viestitse, hyvä tarttuu.


Mutta ne pienet asiat, kuten auringon kultaama sade. Hyvää mieltä saa aikaan vaikka vesipisarasta. Oman mielen hallinnointi, hetkessä eläminen, empatiakyky, käytöstavat ja se, että tekee parhaansa. Ei tarvitse ylisuorittaa tehdäkseen parhaansa. Loppuilta relataan, ollaan unen ja valveen rajamailla kuumeen kourissa. Illalla taas taivas aukeaa, sataa kevättä niskaan ja aurinko laveeraa maiseman kultaiseksi. 

Teetä ja sympatiaa kaikille!
















SHARE:

2 kommenttia

  1. Somessa on todella helppo laukoa mitä sattuu. Samoin on puhelinpalvelussa. Itse pahoitan mieleni monesti päivässä työssä, vaikka yritän auttaa sitä huutavaa tai muuten ärsyttynyttä asiakasta. Monikaan ei tajua, että siellä puhelimen toisessa päässäkin on tunteva ihminen. Olen liki 60-vuotias, mutta olen jo miettinyt irtisanoutumista, joska päiväni vievät kaikki voimat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Eihän asiakaspalvelijat määrää lakeja. Todella raskas ammatti, olen itsekin ollut kesätöissä puhelinpalvelussa töissä. Se loan määrä, jota ihmiset heittävät somessa ja puhelimessa. Mutta harvoin uskalletaan kumminkaan sanoa kasvotusten asioita niin kärkkäästi. Raukkamaista. Kertoo paljon tyypistä. Heitä ei ole selvästikään nosteltu kantojen kohdalla kassissa, kun ovat olleet pieniä.

      Poista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig