lauantai 16. syyskuuta 2017

Ajatonta haaveilua, hautajaiset & sisäinen tasapaino ♡

Aika se on aina loppu. Päivät hurahtavat tehden 12 tunnin työpäiviä. Tarvitsisin vuorokauteen ainakin neljä ellei kahdeksankin tuntia lisää, jotta ehtisin tehdä kaiken sen minkä haluan. Tai muutaman lisäkäden. Pöydällä makaa useita tehtävälistoja, joissa on aika paljon kivoja asioita ja sitten niitä "Käy kaupasta sitä ja tätä". En edes uskalla kuvitella tilannetta, että meillä olisi lapsia, kun nytkin on aika kortilla. Käyn kotona pyörähtämässä töiden välissä ja nukkumassa. En halua, että aika vain luisuu käsistäni. Heräisin yhtenä päivänä siihen, että olen vain meinannut ja meinannut koko elämäni. Työ on sellainen asia, se antaa tarpeeksi haasteita ja intoa elämääni. Välillä liikaakin. Toki voisin päästä jo helpommalla elämässä. Kaikella on aikansa.



Kuulun niihin ihmisiin, jotka muuttaisivat aika paljon elämästään, jos yhtäkkiä tulisi paljon rahaa ja sitä kautta aikaa tehdä mitä tahansa. Lähtisin ulkomaille meren äärelle, vaeltaisin kauniissa maisemissa ja lukisin läjäpäin kirjoja sekä istuisin Espan kahvilassa katselemassa ohi käveleviä ihmisiä ilman minkäänlaista kiirettä. Palkkaisin itselleni personal trainerin, ostaisin asunnon merenrannalta tai Helsingin keskustasta. Palkkaisin yksityisen pianonsoiton opettajan, jotta taitoni karttuisi entisestään. Eläisin, nauttisin hetkestä ja toteuttaisin omia ja läheisieni unelmia!





Ei sillä etteikö näitä voisi ilman lottovoittoakin toteuttaa. Elämä on vaan joskus vähän liikaa velvollisuuksia ja kiirettä! Musta yksi kauneimpia "elämän ohjeita" on; Kulje oman unelman vierellä, ei sen päällä, edellä tai takana. Vain vierellä ja hellästi pitäen kiinni, niin vain, että tietää sen olevan siinä. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Pidä sisimmästäsi hyvää huolta. Muista tasapaino ♡


Tänään olen anoppini hautajaisissa Lieksassa. Pikavisiitti päiväseltään, aika raskasta matkailua. Mutta onni siinä on se, että näen äitini samalla reissulla. Huomenna on oltava jo töissä, joten pikavisiitti Pohjois-Karjalaan entiselle synnyinseudulle. Ja vielä yksi huomautus, että vihaan todella ihmisiä, joilla mikään ei ole koskaan hyvin eikä se suu pysy kiinni. Aina valitetaan ja vaaditaan ja itse ei tehdä mitään asioiden eteen. Nämä tyypit horjuttavat käytökselllään muiden sisäistä hyvää oloa ja tasapainoa.
Pakkaan elämän epäkohdat yksisuuntaiselle matkalle ylimääräisiin laatikkoihin osoitteella musta-aukko :D
Tack och adjö!











SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig