lauantai 2. syyskuuta 2017

Monta ajatusta, huller om buller & käpertymistä syksyn sävyihin

Tällä viikolla on ollut aivan liian monta ajatusta päässä. Liikaa liikennettä, liian paljon ääntä. Sekasotku, ruuhka, kiljuva hallittukaaos. Pakko hiljentää, karistella ajatuksia matkan varrelle. Onneksi huomenna on perjantai ja edessä superpitkä työpäivä. Etsin kuitenkin rauhallisen polun, hengitän syvään.


Syksy. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Syksyn sävyihin on hyvä käpertyä, ne ovat lämpöisiä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa. Paljon kynttilöitä ja tunnelmallisia iltoja. Hiihdän kotona villasukissa ja ulkona neuleessa. Inhoan pimeyttä ja pitkää talvea. Siksi minun onkin päästävä aina hiihtolomalla aurinkoon, lämpöön ja näkemään edes vilaus auringosta. Muuten mieli masentuu, jos ei ole mitään mitä odottaa. Kaipaan valoa, vehreyttä ja elämänvoimaa pitkän talven aikana. Olen ottanut oppia elämään Etelän ihmisten tyylistä, siis ne, jotka asuvat tuolla kaukaisillamailla. Siellä syödään ulkona viikollakin iltaisin, tavataan ystäviä, käydään kulttuuririennoissa ja eletään hetkessä. Olen ottanut nämä opit käyttööni ja elämäni on saanut uuden suunnaan, paremman ja mielenkiintoisemman. 

Niitä kivoja juttuja, kun voi tehdä muulloinkin kuin vain vapaapäivinä tai viikonloppuina. Elämä on nyt, sitä täytyy muistaa elää arkenakin. Arkikin on kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa, kun sen täyttää mielenkiintoisilla ja hyvillä asioilla. Yksi tärkeä paikka on ehdottomasti merenranta ja yleensäkin vesistön läheisyys. Siellä versoaa uusia ideoita ja sielu lepää. Kaiken menemisen ja tekemisne vastapinaoksi on myös muistettava kuunnella kehoana ja relattava.


Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – missä ikinä se sitten kenellä onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle. Uskon, että tulevaisuuttakaan ei kannattaisi murehtia, eikä kaikkea kannata haluta heti. Elämä järjestää. Elämä on kuin portaat, joita kannattaa kiivetä askel kerrallaan ja nauttia siitä omasta askeleesta. Harppomalla kun saattaa kompastua ja kieriä alas.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥