tiistai 24. lokakuuta 2017

Momondo: Kohtaaminen maassa, jota ei ole olemassakaan - Welcome to Transnistria - Tiraspol

 Transnistrian pääkaupunki Tiraspol vetää puoleensa seikkailumatkailijoita ja Neuvostoliitto-nostalgikkoja. Pikkupala Transnistriaa ja pääkaupunkia Tiraspolia. Maa, jota ei ole edes olemassa, koska se on oikeasti osa Moldovaa. Mutta silti rajalla seisoo venäläiset sotilaat ja Transnistriassa on käytössä oma ruplansa. Moldovan vielä ollessa yksi viidestätoista Neuvostotasavallasta, siitä irtaantui lähinnä venäjänkielinen Transnistria-niminen 20 km leveä, pitkulainen ja 4163 km2 käsittävä alue, jolla on yhteistä maarajaa Ukrainan kanssa. 

Vuonna 1990 tämä Venäjää ihannoiva valtio julistautui  itsenäiseksi. Toistaiseksi yksikään valtio ei ole tunnustanut Transnistrian itsenäisyyttä. Ihan kaikkea maassa ei saa kuvata, kuten hallintorakennuksia, koska siitä seuraa sakot tai pahimmassa tapauksessa kamera takavarikoidaan. Eikä virastorakennusten lähellä kannata turhaan vetelehtiä, muuten tulee rakennuksne vartija eli venäläisen sotilaan kostyymiin pukeutunut tyyppi kyselemään aikeistasi.


Irrottautuminen aiheutti maiden välillä lukuisia yhteenottoja, joiden syyt olivat etnisiä ja kielipoliittisia. Erimielisyydet johtivat sotaan ja päättyi vasta kun Venäjän joukot tulivat Transnistrian avuksi. Pääkaupungin Tiraspolin hautausmaalla palaa ikuinen tuli sodassa kaatuneiden kunniaksi.


Ja olihan se Stalinkin kova jätkä Leninin lisäksi, hänenkin muotokuvansa on ikuistettu kaupunkiin kuten Lenininkin. Täällä kommunismi jyrää! Ja "maahan" tulo on tehty monimutkaiseksi rajatarkastuksineen, joissa pojottaa tarkastaa venäläiset sotilaat. Saat viipyä Transnistriassa 10 tuntia ilman maahan rekisteröitymistä. Tasokkaat hotellit rekisteröivät maassa yöpyvän. Saat rajalta pienen lapun, joka tulee luovuttaa rajavartijoille maasta poistuttaessa. Jollei totuus pääse unohtumaan niin joka paikassa on Transnistrian ja Venäjän lippuja sekä propagandajulisteita. Tämän lähemmäksi takapajuisuutta en ole vielä päässyt tosin Ho Chi Minhissä oli hieman sama meininki tienvarsi julisteiden suhteen!



Kaikki supermarketit ja huolto-asemat, autokaupat sekä jalkapallostadionin omistaa "Sheriffi". Kilpailevia firmoja ei siis ole olemassakaan. Vain 50% väestöstä on töissä ja niistäkin suurin osa armeijan palveluksessa. Naiset käyvät suurimmaksi osaksi "töissä" Venäjällä ja Ukrainassa mm. ilotaloissa.

Tapasimme matkalla transnistrialaisen Anton-nimisen miehen perheineen, klik. Hän kerää matkarahoja pitämällä kaupunkikävelyjä Transnistriassa ja piirtämillään sekä postittamillaan postikorteilla. Kymmenen korttia maksaa 25 euroa, voit tilata matkaa tukevia kortteja täältä. Heidän suurin haaveensa on päästä matkalle Eurooppaan, hetkeksi pois Transnistriasta. Mies yrittääkin kerätä rahaa lähettämällä tuhat häneltä tilattua postikorttia, näin heidän matkansa onnistuisi.



Tavattuani tämän miehen ja näkemällä maan, jossa he asuvat niin sisälläni läikähti valtava lämpö, siitä, että ihmiset pyrkivät elämässään eteenpäin ja uskovat unelmiinsa. On aika hienoa asua Suomessa ja voida matkailla suht usein vuoden aikana. Aika harvaan maahan suomalaisena tarvitsee viisuamia saatikka matkarahojen kerääminen onnistuu paljon helpommin meiltä länsimaalaisilta. 






Anton kertoi, että ihmiset huomaavat välillä tanssivansa elämäänsä varpaat verillä, unohtaen nauttia sen upeudesta. Keskittyen vain suorittamaan, pääsemään päämäärään, joka ei sitten lopulta tunnukkaan enää niin hienolta. Ihmiset unohtavat sen vapauden ja ympäröivän maailman, jossa voivat elää. Hän asuu vaimonsa ja lapsensa kanssa pienessä asunnossa, joka on betoninharmaan värinen ulkoapäin ja tuoksahti homeelle. Heillä ei ole valinnanvaraa asunnon suhteen, mutta unelmia heiltä löytyy.  Elämä Transnistriassa on hyvin erilaista, erikoista. Hankalaa.



Anton kertoi, että onhan lähes kaikilla jo korkeammat tavoitteet asetettuna valmiiksi. Unelmillaan ei pidä kuitenkaan kuluttaa itseään loppuun. Meillä on vain yksi elämä. Hän kertoi elämänsä olevan tasapainossa ja tuntee olevansa parempi ihminen kuin vuosia sitten. Vuodet ja elämäntilanteet kasvattavat. 
Hän nauttii läsnmaisten turistien kohtaamisesta ja saa enemmän tietoa ulkomaailmasta tätä kautta.




Hän sanoi, että on pidettävä itsestään huolta, aina ei voi pelastaa kaikkia.
Mutta rehellisyys ja empatia, niitä ei tule unohtaa.
Itsekkyys ja opportunismi sitovat sielun solmuun.
Minulle auttamisesta seuraa välittömästi fyysisesti ja henkisesti hyvä olo. 
Erilaisuus voi toisinaan tuoda mukanaan yksinoloa, mutta toisten liiallinen myötäily saattaa vieraannuttaa myös omasta itsestä. Kuten tämä mies totesi minulle, että jotkut hänen tuttavistaan pitävät häntä outona, kun hän haluaa tutustua ns.ulkomaailmaan. Meillä kaikilla on oikeudet. Oikeus voida nähdä elämää sen eri kulmista ja oikeus nähdä maailmaa. Vaikkei se aina helppoa olekaan. 


Toivon niin kovasti, että Anton pääsee perheensä kanssa vielä elämysmatkalle ja kenties voisi visiteerata Suomessakin. Ainakin kutsuin heidät sydämellisesti tervetulleeksi Helsinkiin. Ja toivon todellakin, että vielä joskus pääsisin käymään uudestaan Transnistriassa, silloin ehkä ottaisin tämän perheen mukaani ulkomaille hetkeksi. Siinä täyttyisi kerralla monen ihmiset unelmat. Mutta ainakin olen tukenut heidän unelmaansa yhden askeleen eteenpäin. Yhteinen unelma, aivan uusien tuttavuuksieni kanssa. Kohtaaminen maassa, jota ei ole oikeasti edes olemassakaan. 
Varsinainen Peter Pan ja Mikä-mikä-maa-kokemus.


Suosittelen ottamaan Chisinausta taksin, joka osaa edes hieman englantia. Näin pääsee rajatarkastuksista nopeasti eteenpäin sekä saat kierrokselta enemmän. Meille sattui kiva nuori kuljettaja, joka osasi vähän englantia ja käytti google translatoria. Hän pysähtyi aina kun pyysimme. Viiden tunnin matka Transnistriaan (matkoihin meni 2 tuntia) maksoi kahdelta 75 euroa. Hintataso Transnistriassa on todella edullinen hintataso. Mutta muista vaihtaa käyttämättömät Transnistrian ruplat kohteessa, koska niitä et voi vaihtaa missään muualla. 

Pysähdyimme tullessa kaalipellon laidalla ja söimme puusta keräämiämme pähkinöitä.
Osassa moldovalaisissa autoissa on räjähdyskolmion varoitusmerkki, koska nämä autot toimivat kaasulla eli  jos niiden perään ajaa niin ne voivat syttyä palamaan ja pahimmassa tapauksessa räjähtää.

Suosittelen Transnistriaa, se on niin erilainen osa maailmaa.
Juuri sellainen, jota minunlaiseni elämysmatkailija janoaa nähdä ja kokea.
Moldovan viralliset kielet ovat moldovian, romanian ja venäjän kieli. 
Moldovassa osataan jonkin verran englantia, mutta jos osaat kahta paikallista kieltä niin olet todella vahvoilla ja saat matkasta näin ollen enemmän irti.
Kohtaamisia.
Tältä matkalta niitä ei puuttunut.
Länsimaalaisuus on jopa kadehtittavaa.
Maa, jota ei ole oikeasti edes olemassa.
Mielenkiintoista.

Voit äänestää juttuani tästä linkistä klikkaamalla.

Antonin upeita teoksia voit ihastella ja tilata täältä.

















Russia-hotelli on Tiraspolin paras hotelli.




 Tässä Benderin linnoituksessa Osmanisotilaat vangitsivat Ruotsin kuninkaan vuonna 1713.














Hyökkäysvaunu T-34 Tiraspolin sankarihautausmaan vieressä.



FC Sheriff- joukkue on jatkuvasti ykköstilalla Moldovan (entisistä riidoista huolimatta) pääsarjassa, se myös pelaa Mestareiden liigassa, jossa on edennyt kolmannellekin karsintakierrokselle. Seuran perusti entinen poliisi , joka omistaa stadionin lisäksi myös Sheriff-ketjuun kuuluvia huoltoasemia, supermarketteja, TV kanavia, matkapuhelinverkon, Kvint viinatehtaan jne.







Transnistriassa on Kvint-viinatehdas.






















  Pääkaupungin Tiraspolin hautausmaalla palaa ikuinen tuli sodassa kaatuneiden kunniaksi.












SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig