sunnuntai 5. marraskuuta 2017

To My Father, Parallel Universe*

Siitä on kohta kuusi vuotta, joulun alla sydämesi ei enää jaksanut maallista taivalta ja se repesi osiin. Huusin tuskasta ja itkin. Yhä edelleen olen surullinen ja ikävä yllättää. Muistan sinut yhä sellaisena eläväisenä kuin olit vielä kuusi vuotta sitten. Ne lapsuuden lukuisat ulkomaanmatkat, uintitreenit ja juttulenkit. Supersankarini. Ihanaa, että minulla on ollut näin ihana isä. Elät aina kyyneleissäni, muistoissani, ajatuksissani ja valinnoissani. 


Nämä ovat vailla selitystä olevia tapahtumia. Kuusi vuotta sitten vainajien muistopäivänä keittiön kattokruunu tipahti isän viereen hänen lukiessaan aamunlehteä. Pöydällä kruunun alla olleet Kivi-tuikut olivat ehjät. Laittaessaan kruunua takaisin paikalleen, katosta ei löytänyt enää reikää vaan isä joutui poraamaan uuden reiän saadakseen kattokruunun paikalleen. Kaksi kuukautta myöhemmin hän sai sydänkohtauksen ja poistui taivaaseen.

Kolme vuotta sitten vainajien muistopäivänä aamuyöllä kodissamme syttyi itsestään keittiön pöytävalaisin ja vaatehuoneen ovi avautui paukkeen kera! Ja mikä ihmeellisintä, oven edessä oli varsin raskas mustajätesäkki menossa roskiin ja kissojen kuljetuskoppa ja nekin siirtyivät! Eikä tämä ollut ensimmäinen eikä viimeinen tällainen kokemus meidän perheessä.


Näen paljon enneunia ja minulla on välillä tunne, etten todellakaan ole yksin. Mutta en osaa pelätä.  Yksi aamu heräsin koputuksiin makuuhuoneen ikkunassa. Olisihan se aivan selitettävää, mutta asun kolmannessa kerroksessa. Aikamoinen karkki vai kepponen-leikki joltakin. Olemme osaksi henkeä, osaksi ainetta. Kun maallinen ruumiimme 'kuolee' jää henkinen osamme elämään. On olemassa tämä todellinen hetki, jossa voimme olla onnellisia. Huomisesta ei tiedä eikä seuraavasta tunnista mitä se tuo tullessaan. Iloa vai surua. Mutta nyt koko taivas näyttää niin ystävälliseltä, kun se on täynnä pieniä tähtiä.

Terveiset taivaaseen isille ja muille rakkaille!
Hauskaa Halloweenia ja muistorikasta vainajien muistopäivää!




Ja loppuun isän yhden lempparibändin biisi!



SHARE:

1 kommentti

  1. Minun isäni lähdöstä on jo reilusti yli 20 vuotta ja vieläkin on välillä iso ikävä. Isät <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig