Alkuyön uumenissa välkehtii valo, joka jakaa juuri sen voiman, joka tarvitaan huomiseen ♡ Valo ei näyttäytynyt tänään taivaan holvista. Näin kuitenkin mustan rotan. Se kuljettaa mukanaan kuolemaa, mustaa valoa. Mutta minä olen sen verran peloton, etten osaa enää pelätä.
Kun elää hetkessä, ei jää harmiteltavaa eikä elämätöntä hetkeä.
Tänään opin, että Sibeliuksen oikea käsi oli hiukan lyhyempi kuin vasen. En halua hukata tätä päivää odottamalla huomista. Elämä on seikkailu. Haluan tarrautua kellonviisariin ja kohota taivaaseen. Muistakaa vitamiinit ja treenatkaa suurella sydämellä!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.