Vietin Pohjois-Karjalassa viisi hulvattoman hauskaa päivää tavaten ystäviä, nauttien hyvää ruokaa ja rokaten. Lauantaina avoautoilimme Valamon luostarissa ja Lintulan luostarissa. Valamossa on makoisimmat viinit, marjaisat eivätkä ne edes oikein maistu viiniltä. Suuri suositus Valamon viineille, etenkin jälkiruokaviinille.
Illalla suunnistimme Osuuskauppaanrockiin katsomaan Apulantaa. Apulannan keikat ovat taattualaatua!
Sunnuntaina illalla alkoikin Lieksa turnee tavaten ystäviä Lieksassa ja Nurmeksessa. Käytännössä istuin joka päivä jossain kylässä tai ystävät tulivat äitini luo. Olipa mukavaa nähdä niin monta ihanaa lyhyessä ajassa.
Oli aurinkoa ja tuulta, juotiin kahvia ja puhuttiin trendeistä sekä käärmeistä. Ai niin, ja matkoista.
Sitten oli meksikolaista ruokaa ja suomalaista keskustelua. Ajan säikeiden välissä jokainen tulevaisuus on yhtä todellinen.
Ihailimme Rantakylän rappioromantiikkaa ja Kevätniemen rantoja, joilla olen viettänyt useita tuntia lukein pääsykokeisiin tai katsellen aurinkoista Pielistä. Kävin morjestamassa isää luutarhassa ja vietin ajatonta elämää, elin hetkessä lomalla.
On todella surullista huomata, kuinka moni liikekiinteistä on tyhjillään ja moni yritys lopettaa. Mutta niin se vain menee, jollei asiakkaita riitä. Rahat kannetaan suuriin kaupunkeihin tai nettikauppoihin, pienet kivijalkaliikkeet kuolevat. Nykyajan trendi, mutta siihen voi toki jokainen vaikuttaa omalla ostokäyttäytymisellään. Itse arvostan pienyrityksiä ja niistä saatavaa palvelua. Lieksassa kesäisin kaunista on luonto, satama, (josta pääsee laivalla muutaman kerran päivässä Kolille), Ruunaa, Kevätniemi ja Vuonislahti.
Pidän todella paljon junassa matkustamisesta ja varaan aina yleensä paikan ravintolavaunun yläkerran perimmäisesta nurkasta. Siellä saa olla rauhassa ja sinne voi tilata alakerrasta vaikkapa lettuja.
Onneksi VR laski hintoja, niin voin jatkossakin matkata junalla, koska siellä olen usein fiiliksissä. Liekö syytä sillä, että olen veturinkuljettajan tytär ja ollut aina tykästynyt juniin. Niin, ja se dieselin tuoksu, josta muistuu mieleeni lapsuus ja isän työvaatteet.
*
Lieksassa on aikamoinen aarre, Timitran linnan ravintola ja sen ravintola upeine omistajineen. Timitran linnassa toimii myös erittäin tasokas majoituspuoli. Siitä lisää http://www.timitra.fi/fi/.
Kävin nauttimassa paikallisherkkuja kolmen päivän ajan. Ruoka on aina tuoretta, siitä löytyy textuuria ja ensiluokkaisuutta sekä asiakaspalvelu on todella ystävällistä. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Nauttikaa upeasta miljööstä ja makoisasta ruuasta. Palaan Timitran linnan herkkujen äärelle, kun palaan syksyllä visiteeraamaan Lieksassa. Ja, käykääs ostamassa kotitekoista saaristolaisleipää, nam! Kiitos ja kumarrus ♡
Ruokaa osaa kaikki tehdä, mutta laadukkaan makoisaa vain harvat ja tämä taito on ammattitaitoisten Timitran linnan henkilökunnan kätösissä vahvasti. Kunpa lieksalaiset söisivät paikkakuntansa parempaan nousuun, jollei se muuten onnistu.
*
Mun pitäisi matkustaa enemmän junassa, keskittää työni junailuun, koska junassa näyttää tapahtuvan ne suuret hyvät jutut. Elämää Valtion Rautateillä, kuten isänikin teki uransa. Ravintolavaunun yläkerrassa saa olla omassa rauhassaan, yksin. Elämä on raiteillaan. Ainakin näennäisesti :D
Kannatin Lieksan Seppälää ja ostin kivan tekonahkaisen takin.
Asu,
Elämä,
Hyvinvointi,
Kesä,
Lieksa,
Lintula,
Matkailu,
Pohjois-Karjala,
Ruoka,
Timitran Linna,
Valamo,
Via Minnet,
Vinkki
