Satu Koo´s Lifestyle

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hioutunut hymy huulilla*

Tänään on aika hyvä päivä, ainakiin mukiinmenevä. Tunnen sen luissa ja ytimissäni, kirjaimellisesti. On kissaterapeutit, päikkärit, Kämp Gallerian avajaiset, ystävät ja lepopäivä treeneistä ♡

Muistetaan hymyillä ja tervehtiä. Naapurit, lähikaupan myyjät -kaikki arkiset kasvot, joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan… Eipä tunnu kovin yksinäiseltä kun heti kotiovesta ulos astuessasi törmäät hymyihin ja tervehdyksiin! :)
Ulkomailta olen tuonut sileäksi hioutuneita rantakiviä. Monta kertaa joudumme hioutumaan me ihmisetkin mutta ajatella, miten kaunista siitä voikaan syntyä. Kauniita yksilöitä, joita ei ole olemassa kahta samanlaista. Kauneutta on kaikkialla, joskus jopa kipulääkepurkin sisällä. Hioutunut hymy kasvoillani ja hymyn siirtyminen ihmiseltä toiselta.


Tänään mielessäni paistaa aurinko. Kaappaan sen valoa kämmenelle ja puhallan luoksesi. Hyvää mieltä ja lämmin ajatus luoksesi <3

















SHARE:

perjantai 9. marraskuuta 2018

Terveiset kiireen satulasta*

Sain vangittua palavan taivaanrannan työmatkalla Pasilan ratapihan läheisyydessä. Mustaa on ollut näillä nurkilla aina, eikä asia vänkäämällä muuksi muutu. Melankolinen puoleni kiittää pimeydestä. Sitä paitsi, alkutalven hämärässä on yksi suloinen ja kaunis asia. Kutsun sitä "pienen tulitikkutytön maailmaksi". Kun kävelee illalla ulkona, on ihanaa katsella ikkunoiden muodostamia valoruudukoita.
Kodit näyttävät ulkoapäin niin kutsuvilta ja kodikkailta.
(Paitsi ne loisteputkilla valaistut uimahallikodit ja punaisilla lampuilla sävytetyt bordellikodit  :D)

Tähän vuodneaikana sopii erinmomaisesti seuraava runonpätkä, sopivan melankolista, joka ruokkii luovuuden nälkää:

Voi, että ikkunat näkevät
ja seinät muistavat
ja puutarha voi surra
ja puu voi kääntyä kysymään:
Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,
miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?
Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,
missä kuusen hämäryys on tutkimaton.
-Edith Södergran-


Ps.
Ensi viikolla saatte kuulla ainakin Stuttgartin matkasta ja yhteistyöstä Hotelli Katajanokan kanssa. Kiire nimittäin helpottaa, ainakin hetkeksi.




SHARE:

perjantai 2. marraskuuta 2018

Yhteistyö:Terveiset Stuttgartista

Teemme Harrin matkassa maailmalla bloggaajan kanssa yhteistyötä Saksan matkailun edistämiskeskuksen kanssa ja päädyimme Etelä-Saksaan Stuttgartiin muutamaksi päiväksi.
En ole aiemmin matkaillut paljoa Saksassa, mitä olen tehnyt välilaskuja Etelä- ja Väli-Amerikkaan suuntautuvilla matkoillani. Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin tutustua paremmin Saksaan ja nyt siihen tuli aivan loistava tilaisuus.


Tehtävänämme oli etsiä "piilotettuja aarteita" matkailun saralta ja tuoda esille näitä uusia käyntikohteita Saksan matkailuillassa videon muodossa. Teemme siis vlogia matkalta, joka esitetään lopulta Saksan matkailuillassa kuun lopulla. 

Kannattaa seurata Instaa: satumkirjavainen







SHARE:

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Sanat kietoutuvat mustaan viittaan*

Joskus elämässä tekisi mieli laittaa käsijarru päälle. Tai eihän siinä aika pysähtyisi, mutta itse voisi pysähtyä katsomaan ympärilleen. Kun mennä paahtaa, jää niin paljon näkemättä.
Muttei sitä pysty annostelemaan, elämää, kuin kakkua kihlajaisissa. Jos kauhalla antaa, voi lusikalla saada. Harkitsen talviunille kömpimistä!

Kohta Suomenlahti nukkuu osittain jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Tämä hetki on hiljainen ja leppoisa. Kissan kehräys, kynttilöitä ja glögiä.



Karmivan hauskaa pyhäinpäivää. Haluaisin sytyttää pimeyden tuleen ja nähdä kaiken valoisana. Melankolinen maisema, joka ei vaadi mitään. Sen kanssa on ajoittain helppoa samaistua, olla yhtä.
Illan sininen hetki ja yön musta viitta kietovat mukavat muistot Halloween viikonlopusta. Surumielisen hiljainen kauneus, kun hyvästelemme taas hetkeksi toisemme.  Ei pidä itkeä eläviä. 
Hyvää haikeutta ♡











SHARE:

tiistai 30. lokakuuta 2018

Talventuntua illoissa & pala taivasta lyhtyni alla*

Puut huutavat suruissaan: tulee kylmä ja sateinen yö. Mutta minä kääriydyn pehmeään untuvapeittoon kisut lähelläni ja näen lämpöisen kesäisiä unia. Lyhtyni kajo syysillassa. Pala taivasta. Kultareunaisia pilviä, pakkasaurinkoa kera viinin. Vian minulle ja ihanille raikkailleni. Tänään, yksinoikeudella. 
Seikkailu jatkuu.
Hyvänmielen  kehräyksiä viikkoon!















SHARE:

torstai 25. lokakuuta 2018

Loppuviikon menovinkit & ne sieluun lingotut kivet*

Viikko on ollut hektinen, mutta vain hyvällä tavalla. On saanut luoda uusia hienoja asioita ja nähdä kättensä jäljen sekä hieman hikipisaroitakin on vuodatettu. Ei ollenkaan pahoja juttuja.


Mutta mitä kaikkea niistä ihmisen kuorikerroksen läpäisevistä pahoista syntyy?! Luulen, että se riippuu aikalailla paljon ihmisestä, kuorikerroksen paksuudestakin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet helmiä sisimpäänsä sinne lingotuista kivistä, toisaalta joitakin, jotka kasvattavat kuorta niin paksuksi, ettei sitä läpäise edes mikään hyvä. Oma kuoreni ilmoittaa, että sillekin sopisi mainiosti juuri nyt suklaa (tumma!) ja lasi viiniä.
Nyt kannattaa suunnata loppuviikon aikana (25.-28.10.2018)Viini-, ruoka- ja kirjamessuille. Sieltä saa niin vatsan kuin sielunkin ravintoa. Makumatkoja lähelle ja kauas.


Parhaimmillaan paljon kokeneet ihmiset ovat helmiä. Ei katkeruutta, ei kaunaa. Silmissä suora, kirkas katse ja armollisuus itselle ja muille. Fokus hyvässä


Joillain ihmisillä on tosi suuri suu ja se on ikävää. Tulee myötähäpeä. Ettei ihminen välttämättä edes huomaa loukkaavansa toista. Tietysti tarkoituksellinen ilkeily, päteminen ja toisen aliarvioiminen ovat nekin ihan kamalaa ja varmaan kamalampaakin. Hiekanjyvästä voi joskus syntyä tuskan kautta kaunis helmi, jos osaa katsoa peiliin ja ottaa oppia. Taustalla voi olla Onnelin ja Annelin naapurin rouva Rosina Rusinan kohtalotoveri, joka tekee rumia säästöporsaita ja on jatkuvasti vihaisen näköinen. Hänellä vaan on taustallaan suuri katkeratragedia. 


Ilkeät sanat ja suuret surut, sitä jää miettimään, toivoisi että niistä lopulta syntyisi hyvää ja rauhallisuutta elämää kohtaan. Mutta kaikilla tarinoilla ei ole aina onnellista loppua.
Mutta tänä viikonloppuna on luvassa makoisia hetkiä hyvän ruuan, viinin ja seuran merkeissä.











SHARE:

tiistai 23. lokakuuta 2018

Terveiset Kosovosta ja Makedoniasta

Vietin syysloman Kosovon Pristinassa ja Makedonian Skopjessa.
Ne muistuttivat turkkilähiöineen etäisesti Turkkia. 
Kaduilla kuljeksi kodittomia kissoja ja koiria joita ruokin.

Kosovon Pristina oli rumin kaupunki, jossa olen koskaan vieraillut. Mutta Makedonian Skopje on taas kaunis kaupunki arkkitehtuurineen, kymmenine patsaineen ja turkkilaisalueineen.

Yövyimme Pristinassa Hotel Nartelissa, joka oli aivan perussiisti, mutta ilmastointi oli kytketty kokonaan pois päältä talvikauden ajaksi ja jouduimme nukkumana ikkuna auki. Hotel Nartel on 1,5 kilometriä keskustasta paikallisessa lähiössä. Nartelissa oli kiva alabaari, josta sai peryshyvää ruokaa ja suuri kuntosali.


Pristinassa näkee sodan runteleman ympäristön, jota koetetaan jälleen rakentaa ihannoiden Amerikkaa. Kyllä, kaupungista löytyy Bill Clinton Avenue, Clintonin patsas sekä paikallisen kyttälaitoksen katolla komeilee Vapaudenpatsas. Aika mautonta!
Keskellä Pristinan keskustaa ja toria sijaitsee Grand Hotel Pristina, joka on ollut entisen Jugoslavian aikaan upea hotelli, joka nyt on päästetty rapistumaan.

Pristinasta matkasimme paikallisbussilla parissa tunnissa Makedonian Skopjeen. Matka maksoi viisi euroa, mutta kesken matkan meiltä kerätiin viidne euro lisämaksu jostain syystä. Majoituimme Skopjessa Bushi Resort & Spa-hotelliin, jossa oli parvekkeellinen huone ilmastointineen. Hotellissa oli kaunis spa-alue sekä otin siellä kolme erilaista hierontaa. Hieronnat maksoivat noin 20 euroa tunnilta.

Skopjea nimitetään mauttomuuden pääkaupungiksi, koska se on lyöty täyteen erilasia patsaita. Skopjessa oli lämpöä reilusti enemmän kuin Pristinassa vaikkei Kosovossakaan ollut kylmää, aina reilusti +20 astetta. Makedoniassa tunsi olevansa oikeasti lomalla. Hotellimme sijaitsi turkkilaisella-alueella ja sehän merkitsee sitä ettei tällä alueella tarjoilla alkoholia muualla kuin hotellissa.
Niin Pristinassa kuin Skopjessakin liikkuessa turkkilaisella alueella, et löydä baareista ollenkaan alkoholipitoisia juomia.

Kiertelimme kaunista kaupunkia, istuimme sen lukuisilla terasseilla, nautimme spa-elämästä ja edullisuudesta. Makedoniasta palasimme takaisin Pristinaan bussilla ja majoituimme luksushotelli Swiss Diamondissa. Se vastaa suomalaista Kämp-hotellia. Hotellin allasalue huokuu kauneutta ja ylellisyyttä sekä paikanpäällä saa taivaallisen hyvää hierontaa edullisemmin kuin Suomessa.
Hotellihuoneessa oli yöpalvelu, joten itse ei tarvinnut sulkea ikkunansa verhoja ja joka ilta saimme suklaat iltanaposteltaviksi.

Niin Makedonia kuin Kosovokin olivat edullisia suomalaiselle matkailijalle. Makedoniaan voisin matkata uudestaankin, sen maan kauneus oli jotain niin uskomattoman kaunista. Jos kaipaat kivoja raflavinkkejä kohteisiin, etenkin Pristinaan niin täältä niitä saa, mm. Soma ja Lulu´s Cafe & Bar.

Lensimme Pristinana Norwegianin suorilla lennoilla Helsingistä ja matkaan kului aikaa reilut 3 tuntia. Ja Norwegianillahan toimii Wi-fi myös yläilmoissa.

Tsekkaa lisää kuvia ja videoita: satumkirjavainen


























SHARE:
Blog Design Created by pipdig