Matka Pohjois-Karjalaan, Käpylä-Joensuu-Lieksa-Käpylä*

Piipahdin kesälomani alkajaisiksi Pohjois-Karjalassa, Joensuussa ja Lieksassa. Olin viimeksi visiteerannut Lieksassa 9 kuukautta sitten eli ei liian usein. Tapasin entisiä työkamuja, sukulaisia, tuttavia, ystäviä. Tärkeitä.

Matka alkoi. Ikävä oli heti kotiin Helsinkiin. Mutta oikein hyvä tunne. Tämä tunne puuttui vuosia, kaipasin vain etelään vaikka koti oli idässä. Kuulun todellakin etelään,mutta välillä on hyvä visiteerata toisaallakin. En mennyt raiteiltani vaikka kolistelinkin viideksi päiväksi Pohjois-Karjalaan. Varsinainen elämysmatkailu. Etiäinen jo tapahtumista.Olin heräävässä aamussa ja nukkuvassa junassa.

Vesisade sulatti maiseman ääriviivat ja kohta jo kännykät aloittivat kuorosoittonsa ja ihmiset huusivat luuriinsa "hyvin kuuluu". Juna on varsinainen elämännäyttämö. Ihmiskohtalot vierekkäin ja osan kohtalo nukkuu. Mietin Kuningas Oidipuksen tragediaa, kuinka ennustukset toteutuivat. Täytyy varoa siis mitä toivoo. Toivoin makoisaa aamupalaa ja rentouttavan hauskaa lomaa. Eikä siinä ole mitään vaaraa,muuta kuin se,että poltan kieleni puuroa syödessäni ja lomamoodini aktivoituu liikaa.

Junailu on oikein kivaa,näkee samalla kaunista Suomea ja ravintolavaunun tarjonnan  :D

Elämää Valtion Rautateillä. Ja taas junassa istuessani iski ikävä edesmennyttä veturinkuljettaja isääni. Dieselin lehahdus ja ne lukuisat lapsuuden junamatkat. Raiteet ovat kuljettaneet moniin ihaniin kohtaamisiin ja muistoihin. Ikävä ja kaipaus ovat taas suuret. Onni,että on rakkaita muistoja. 

Mutta kaipaus ja ikävä ovat koteloitava ♡ Mutta helppoa se ei aina ole. Siirrän ajatukset ja suunnittelen junamatkaa lähivuosien aikana Euroopassa ja ikävä hellittää. Hetkeksi.

Visiteeraus Pohjois-Karjalassa oli erittäin hauska,mieleenpainuva,arjesta poikkeava ja hektinen. Näin paljon ihania, laulettiin,tanssittiin, halattiin, syötiin, juotiin, vietettiin laatuaikaa, tehtiin pitkiä lenkkejä, naurettiin yhteisille muistoille, juteltiin asioista maan ja taivaan välillä sekä tapasin isäni luutarhassa - muistoissani. Meiltä ei ystävieni kanssa lopu jutut vaikka olisimme kuukauden autiollasaarella. Ilman läheisiäni elämäni olisi katastrofi. Kun suljen silmäni,olen lapsuuden kotini pöydän ääressä metvurstileivän ja maitolasin äärellä. Muistot palmikoituina lomittain. Lieksa ja Joensuu menevät pieninä palasina. Olen kulkenut Lieksassa aivan liian monta vuotta niin raskain mielin. 

Joensuussa kauppakeskuksessa käydessäni tunsin olevani aavekeskuksessa. Mailla eikä halmeilla näkynyt muita ihmisiä. Hiljaista. Olin landella, siellä oli niin lepposta.

Tapasin monta ihanaa ja enne loman loppua tapaan muutaman lisää. Yllättävänkin ihania kohtaamisia. Sana ystävä, ja sisimmässäni läikähtää lämpö. Voi jukra, kuinka onnellinen olenkaan heistä.

Kaikkia ihania en ehtinyt näkemään tällä kertaa. Olisin voinut ostaa lisätunteja,niin olisin ehtinyt tavata kaikki ystäväiseni. Nostalgiaa ei ollut kävellessä katuja, koti on Käpylässä ♡ Näin on nyt hyvä, parasta.  Aidot ystävät säilyvät aina vaikka näemmekin harvoin. Hyvän ystävän seurassa välillä hiljaisuuskin on hieno asia. Olen kiitollinen teistä sydänystävistäni, joita tapaan matkani aikana. Sää ei suosinut, perusSuomen kesä.  Olisi pitänyt ottaa mukaansa extralämpöinen Canada Goosen takki. 

Kesälomafiilis ylimmillään!

Mutta hyvät kohtaamiset lämmittävät sydäntäni.

 Timitranlinna on ehdottomasti Lieksasa käymisen ja yöpymisen arvoinen paikka. Aivan mahtavaa ruokaa, ystäällistä asiakaspalvelua ja designhuoneet. Kysykää ehdottomasti Timitranlinnassa leivottavaa saaristolaisleipää, taivaallista.

 Lieksan Leipomo ja suklaapullat sekä karjalanpiirakat.

 Tässä kerrotalossa asuimme kaksi viimeistä Lieksa vuotta.

 Isän haudalla kävimme kaksikin kertaa. Maailman rakkain isä ja niin viisas. Hän asuu nyt taivaan kultapuutarhassa ja tapaamme aikanaan.

 Joensuussa kannattaa käydä herkuttelemassa kreikkalaisessa Kreeta-ravintolossa.

Loppuviikon terveiset ♥

Loppuviikko on ollut antoisan mukava ja rentouttava. Aloitin lauantaiaamun tavalliseen tapaan kuntosalilla. Olen oppinut nauttimaan rauhallisista ja aikaisista aamuherätyksistä. Olen yleensä ollut yökukkuja ja mahdoton aamunukkuja. Mutta olen huomannut, että herättyäni aikaisin kömmin sängystä suoraan salille ja olenkin täynnä virtaa. Salilta suuntaan lenkille tai jos sää on kovin huono niin nautin lenkkeilystä juoksumatolla. Se olotila, kun kello on 9 ja voit todeta, että tämän päivän treenit on tehty iltalenkkiä lukuunottamatta on aivan upea fiilis. Sitten onkin päikkäreiden aika ja loppupäivästä voi nauttia hyvällä omallatunnolla ilman, että takaraivossa jyskyttää ajatus salille lähdöstä. Elämä on valintoja ja tasapainoilua eri asioiden välillä. Olen tyytyväinen ja kiitollinen omasta elämästäni.

 

Minusta on tullut vuosien saatossa mukavuudenhaluisempi. Tiedän aikalailla tasan tarkkaan mitä tahdon elämältä, mitä minun tulee tehdä, että saavutan unelmani ja osaan nauttia omasta ajastani. Koetan pitää mieleni virkeänä ja pirteänä liikkumalla ja tekemällä asioita joista oikeasti nautin. En pidä ryhmäliikuntatunneista, joten en käy muissa ryhmäliikunta tapahtumissa kuin spinningissä. Tykkään pukeutua siististä ja suosin klassisia asuja. Meikkaamisessa suosin meikkivoide, ripsiväri ja huulipuna-linjaa.

Pohjustan ihoni tasaisen kevyesti meikkivoiteella, silmiini sipaisen hieman ripsaria ja huuliini laitan punaista huulipunaa. Olen huomannut, että kirkkaanpunainen huulipuna kompensoi sitä, ettei minun tarvitse meikata muuten kovinkaan paljoa ja lopputulos on silti huolitellun siisti. Ei se määrä vaan laatu, niinhän se menee monessakin asiassa.  Haluan tulla huomatuksi muuten kuin vaan naama täynnä pakkelia. Nuorempana meikkasin rohkeammin, mutta järkeä on tullut vuosien varrella päähän sen verran, että ulkonäkö ei ole enää kaikki kaikessa. Kauneus kumpuaa sisäisestä hyvästä olosta ja luonnollisuudesta.  Saatan mennä töihin ja kauppaankin ilman meikkiä, eikä minulla ole ollenkaan alaston olotila. Luonnollisuudella ja olemalla oma itsensä pääsee pitkälle.

 

 

Eilen aamuna piipahdin naapurin mummon luona aamuteellä.  Kannattaa kokeilla huippuhyvää munakasrullan ohjetta! Iltapäivällä kävin auttamassa entistä naapuriani kotitöissä. Suomalaisia vanhuksia vaivaa yksinäisyys, käydään vanhusten luona kylässä. Se on parasta lääkettä :) Itselläni on etäiset välit mummoihini ollut aivan lapsuudesta saakka  heidän oman kylmän käytöksensä takia. Sen vaan aistii kuka on aito ja aidosti läsnä ja kuka ei. On ihana käydä "varamummolassa", koska itse olen jäänyt paitsi aidon mummolan ihanuudesta.

 

Kävin moikkaamassa ihanaa kummityttöäni, joka täytti huhtikuussa huimat 2 vuotta ♥  Kummityttöni on kuuliainen lapsi, jolla on erittäin hyvät käytöstavat. Kummityttöni äiti on nuoruuden aikainen ystäväni, joka on todellinen sydänystävätär, hänelle voi kertoa kaiken maan ja taivaan välillä. Meillä on luottamus ja häneltä saa aina hyviä neuvoja. Tällaisia ystävyyssuhteita syntyy vain harvoin ja nekin vain pitkien aikojen saatossa. Ystävättärelläni on kaunis koti, jossa on paljon ihania yksityiskohtia.

                                                                                                        ♥

 
Crocsin kumpparit olivat mieluinen lahja, ne jalassa saattoi olla vielä sohvalla kun niillä ei oltu kävelty ulkona.
 

Lastenhuone.

Keittiö.

Kummityttöni on kiltti tyttönen ja kovin kuuliainen. Kun hänen äitinsä sanoo, että olisi päikkäriaika, niin lapsonen kömpii sänkyyn unille maitopullon kera ilman mutinoita ja nukahtaa :)

Kävimme veljeni kanssa ruokailemassa ravintola Kreetassa, piipahdimme sisustusostoksilla, ruuvailimme kattovalaisimia kattoon ja ihastelin hänen uutta kotiaan.

Ihanan Annen luona Enossa.  Parin vuoden takainen lukuvuoden mittainen työpesti Enossa toi elämääni muutaman ihanan ihmisen. Annella on pihapiirissä paljon kauniita rakennuksia.

Sain Annelta aivan ihanan lumpeenkukan muotoisen kristalliesineen. Sain kristallisen lumpeenkukan suunnilleen näillä sanoin, "se kuvaa hyvyyttä ja hyvää oloa. Vaikka ympärillä olisi pahuutta, kataluutta ja ilkeyttä niin se ei saavuta minua, koska olen hyvien ajatusten ja tekojen kanssa lumpeenkukan keskellä."

 

 

Kävin pitkästä aikaa isän ja tuttavien haudoille  viemässä valoa. Terveisiä rauhanmaahan!

 

Eilen piipahdin lapsuudenystäväni luona iltakyläilemässä. En voi kuin ihmetellä tätä Suomen kesää. Lenkille lähtiessä paistoi aurinko, mutta yllättäen sää viileni ja kotiin päästyäni olin jäässä. Onneksi kahden viikon kuluttua olemme hiukan lämpimimmissä maisemissa.

 

Vietin aikalailla täydellisen perjantain tärkeiden ihmisten parissa. Lomastakin on kulunut jo 4 viikkoa, mutta vielä on jäljellä 6 viikkoa, ihanaa :)

Supersuloista sunnuntaita ♥