Oh it's such a perfect day*

Tällaisena harmaana päivänä tekisi mieli mennä aurinkoiseen puutarhaan, avata portti ja antaa valon tunkeutua jokaiseen soluun. Vielä alastomat puut koristautuvat pian kevääseen. Tarvitaan vain vähän valoa, lämpöä ja vettä.  Pian se tapahtuu  - siis se vihreä poksahdus, jonka jälkeen elämää puskee rytinällä sieltä ja täältä! Ainakin toivoa sopii sateen keskellä. Kevään ja vihreyden viehätys.

Olen miettinyt viime aikoina kovin elämää ja kuinka se päättyy, kuten kaikki aikanaan - jokaisen kohdalla. Sillä jokainen tarina loppuu joskus. Kuivettuen, näivettyen? Dramaattisesti? Iloisen kuplivaan nauruun? Onneen? Muutokseen? Kuin kukka lakastuen? Kuin kirja, jonka viimeisellä huomaat, että ratkaisu jää roikkumaan ja joudut itse kuvittelemaan sen viimeisen luvun? Kaikki päättyy aikanaan, kaikki hyväkin. Tänä keväänä loppuu työ vanhassa työpaikassa ja viransiirron kautta alkaa työ uudessa paikassa elokuussa. Kiva. Elämä on täynnä pettymyksiä ja onnenhetkiä. Aaltoilevaa liikettä. Ennustamatonta ja ennustettavaa. Aikamoinen seikkailu. Onneksi on olemassa tämä pieni hetki, josta nauttia. Tavoittele suuria, nauti pienistä asioista. Sillä jonakin päivänä huomaat pienten asioiden olleen suuria.

Aivan kuten tällaiset kivat sadeillat ystävien kanssa ♡

Koska houkutamme ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme asioita luoksemme ja ne muovaavat tulevaisuutemme. Kukaan ei ole laupias samarialainen ja aina iloinen, mutta elämän yleisolotilaan voi vaikuttaa asenteellaan.

Nuivuus ja angsti leviävät kuin palo kuivassa kanervikossa. Jaa mieluummin positiivista energiaa ympäristöösi, hyvä kiertää luoksesi. Jos mahdollista valitse kiireen sijaan kiireettömyys ja nauti välillä hiljaisista hetkistä, ne voimauttavat. Itse rakastan kiireettömyyttä ja ajoittaista hiljaisuutta.

On voimauttavaa olla hiljaisessa kodissa, jossa vain kissan pehmeä kehräys rikkoo kauniin hiljaisuuden.

Piparkakkutaikinajäätelön resepti - säilön itseäni talven varalle*

Vietin viikonlopun Pohjois-Karjalassa viettäen joulua ja tavaten ystäviä.

Juna kuljetti minut edullisesti lumiseen maailmaan. Hassua, koska Helsingissä ei ole tällä hetkellä vielä ollenkaan lunta. Duetto Plussassa on relaa matkata, kun saa olla omassa rauhassa ja kirjoittaa omiin ajatuksiinsa uppoutuen huomioita paperille.

Matkan päällä. Välitilassa, kahden paikkakunnan välillä. Elämänkirjo. Veturimiehen tyttärenä olen kasvanut kiinni rautateihin. Elämää Valtion Rautateillä. Elämäni ei ole ainakaan liian tasaista tai tylsää. Idän pikajunassa. Tarjolla oli jouluruokaa ja hyvää seuraa. 

Olen miettinyt Tolstoin sanoja: ”Kaikki tulee ajallaan sille joka osaa odottaa...” Nyt ainakin tuntuu, että kaikki tosiaan tulee ajallaan. Pitkä viikonloppu, ystäviä, tanssia, juhlajuomaa, kiireettömyyttä, lunta, tulppaanit, hyasintit, jouluruokaa ja joulu. Ja nautin joka hetkestä! Osasin rajata aikani Lieksassa järkevästi, en kiirehtinyt paikasta toiseen. oli hyvä palata kotiin, koska Lieksa ei tuntunut edes viimeisten asuinvuosienikana aikana kodilta. Ikävöin jatkuvasti Helsinkiin. Seurasin tunnetta ja olen ollut tyytyväinen valintaani.

Muutama vinkki näin joulun aikaan:

*<:) Juo joka ilta glögiä ja makaa sohvalla vähintään kaksi tuntia.

*<:) Ota tavoitteeksi maistaa kaikki uudet konvehtilaadut läpi aattoon mennessä. Verestä myös vanhojen makujen tuntemusta.

*<:) Kuuntele joulumusiikkia myös päivisin kuulokkeilla ja lauleskele työkavereiden iloksi.

*<:) Pukeudu töissä mukaviin tohveleihin.

*<:) Koska joulumielen nostatus vaatii energiaa, delegoi siivoaminen jollekin muulle. Elä hetkessä nauttienja tee vain sellaisia asioita, joista tykkää.

Joulukuu ja minä alan jo säilöä itseäni talven varalle. Iltaisin nostetaan taas vain jalat olohuoneen sohvalle, avataan telkkari jos sitäkään. Luetaan ja kuunnellaan nurkissa humisevaa tuulen tuiverrus- sinfoniaa. 
Hetkessä. Rauhoittuen. 
Säännöt on tehty rikottaviksi, meret ylitettäviksi ja päivät elettäviksi.

Piparkakkutaikina on parasta taikinana, niin mitäpä sitä sitten paistamaan. Jäädytetään se! Tässä oma jouluinen versio Ben & Jerry'sin Cookie Dough jätskistä, piparkakkutaikinajäätelö, ihan järjettömän hyvää!

Piparkakkutaikinajäätelö

1,5-2 dl vaniljajäätelöä (per syöjä)

pieni köntti piparkakkutaikinaa

Annostele jäätelö kulhoon, anna sulaa tovi jotta saat jäätelön notkeaksi. Nypi piparkakkutaikinasta sormen pään kokoisia paloja ja sekoita joukkoon. Osa paloista saa sekoittua kokonaan, osa saa jäädä isommiksi paloiksi. Laita takaisin pakkaseen ja jäädytä uudelleen ennen tarjoilua.

Tänään: Jouluaatto & Lieksa*

Tulin viettämään joulua perheeni luo Lieksaan viikonlopuksi ja tapaan samalla tärkeitä sieluja. Olen nimittäin joulun aikaan töissä, joten vietämme tänä viikonloppuna joulun.  Olen viettänyt neljä joulua ulkomailla, mutta tänä vuonna aion käydä joululomalla lahden toisella, joko Tukholmassa tai Tallinnassa. Kaupungit, jotka ovat olleet unohduksissa. Aina on tullut matkattua merta edemmäs matkoille, nyt teen ryhtiliikeen. Helsingissäkin on valtavasti kohteita, joissa on pitänyt käydä jo ajat sitten, mutta on vaan jäänyt käymättä.  Raiteet kuljettivat minut tänne 550 kilometrin päähän kotoani ja tänään tarjolla on hyvää jouluruokaa äitini tekemänä sekä hyviä kohtaamisia.

En ole jouluihminen, joten minulle on se ja sama viettääkö joulua ollenkaan. Se on vain päivä toisten joukossa, enemmänkin lastenjuhla. Joulun merkitys muuttui täysin kuusi vuotta sitten, kun isäni poistui joulu alla yllättäen sydänkohtauksen saattelemana taivaaseen enkeliksi. Joulussa tärkeintä on hyvä rauha, ruoka ja kiireettömyys. Vaikka olenkin joulunpyhät töissä, niin minulla on sopivasti myös vapaa-aikaakin. Ja olen hankkinut itselleni hyvät joululahjat. Vaikken niin lahjojen perään olekaan, niin silti tykkään yllättää läheisiäni pienillä tärkeillä lahjuksilla ja lahjoa hieman itseänikin. Pientä hemmottelua. kisuja unohtamatta.
Ja jos nyt lahja-asiassa pysytään, niin kamalin lahja ever on ollut exältäni saamani saunan kiulu ja hammastahna-systeemi.  Siitä ei sen enempää, rauhaa vain hänellekin.

Mielestäni myös tuoksut ovat tärkeä osa joulun tunnelmaa. Itselleni tärkeitä joulun tuoksuja ovat perinteiset kuusen(olen allerginen kuuselle), joulukukkien, mausteiden ja leivonnaisten tuoksut. Lapsuudesta mieleen on painunut myös mandariinin ja omenan tuoksut, nimenomaan juuri joulutuoksuina. Ensi viikolla aion leipoa piparaita, niistä saa kotiin upean tuoksun.

No one is too old for fairy tales" eli "kukaan ei ole liian vanha satuihin". Joulukuu on satujen aikaa joten mikäpä parempaa kuin se, että aikuinenkin voi olla lapsi jouluna! Sadut ovat kulkeneet mukanani aina. Minulla on paljon Mauri Kunnaksen kirjoja ja melkein kaikki Muumi-kirjat, Peppi-kirjat jne. Ostan yleensä aina Kirjakaupassa käydessäni kirjoja ja usein mukaani lähtee myös lapsuuden suosikkikirjoja.  
Aikuisella iälläkin on ihan mahtavaa huomata, että moni ei hylkää leikkisää puoltaan. Päinvastoin, minun ohjeeni on, että sitä pitää ruokkia ja hoivata hyvin. Kaikki on paljon hauskempaa pikku ripauksella taikapölyä. Näin joulunaikaan lempparisatuni ovat surullinen pieni tulitikkutyttö ja Lumiukko.

Lumoudutaan hetkestä ja annetaan mielikuvituksen viedä jouluiseen tunnelmaan tai minne se ikinä viekin!

Joulumieltä viikonloppuunne!

PS. En syö itseäni ähkyyn jouluruuasta ;)

Kalmistossa, kuumetta ja tosielämän saippuaoopperaa!

 Hautajaisliljat ovat aina valkoisia ja urkumusiikki haikean kaunista. Kuolleiden kukkien varjot lankeavat kasvoille, peittävät sielun ja silmät. Elämä on joskus ohuen pettävä. Nyt nukut luulintu kyyhkynen leposijassa taivaan.

Hetkessä oli hiljaisuutta, sydämen ajatuksia, hipaisu lapsuusmuistoja jostain hyvin kaukaa. Muistoilla on kultaiset reunat, elämän kehykset. 

Nyt vihdoin vapaa oot,

Tähtikansana kulkemaan.

Siivet selkääsi sait ja turvassa oot.

Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.

Olen saanut nähdä ja kokea kaikenlaista 38 vuotta kestäneen elämäni aikana. Kuten tuttavani sanoi, olen vanha sielu. Se, joka ei ole menettänyt vanhempaansa ei voi tietää sitä tunneryöppyä ja fiiliksiä, jotka iskevät kuolemasta. Etenkin, jos kuoleman kohtaa nuorena. Vaikka vanhempi olisi ollut etäinen niin silti kuolema koskettaa. Lopullisuus.

Äänetön olo, kuume sahaa edestakaisin, keuhkoputkien-ja kurkunpääntulehdukset. Kerään voimia nukkumalla ja nähden unissa menneitä aikoja. Olipa huippua nähdä rakas äiti ♡ ja viettää ajattomia hetkiä. Kävimme lapsuuden kotikulmilla. Mielessä monta muistoa ja varjelus. Odotan niin innolla äidin tuloa Helsinkiin. 
Hiljainen tarkkailu on arvokas taito - se vahvistaa kykyä nähdä näkymätöntä.

 Vaikka päiväelämäni on jo varsinaista saippuaoopperaa ja trapetsilla taiteilua, välillä oikein huimaa. Hyvän kirjan parissa sitä kumminkin aina relaa. Huokaisen ja suljen silmäni. Olipa viikko. Oli nyrjähdyksiä, toivoa ja tahtoa. Hoivaa ja huolenpitoa. Tämäkin päivä loppuu pian, toisaalla se loppui jo ajat sitten. Sitä voi luulla, että aikaa on loputtomiin. Mutta aurinkokin sammuu lopulta. Maan tuoksu, avaruuden tähdet ja iäisyyden kosketus. Kuulaan viileä syksyinen ilta. Lehdet helisevät puista. Värikästä. Rauhan rippeet maassa ja värikkäät lehdet.

Viikonloppu. Pohjois-Karjala. Hyvän äärellä tohtorijuhlissa & pari painavaa ajatusta ystävyydestä*

Vietin viime viikonlopun Pohjois-Karjalassa. Juhlin ystävättäreni tohtorijuhlissa ja tapaisin perhettäni sekä ystäviäni.

Menin tällä kertaa lentäen Joensuuhun, koska sain suht edulliset lennot Finnairin kertyneillä pisteillä. Lentomatka Helsingistä Joensuuhun kestää vain vajaan tunnin, kätevää. Tällä kertaa en jäänyt Joensuuhun vaan suuntasin suoraan Lieksaan, jossa odottivat juhlat ja ystävät.

Viikonloppu täynnä ystäviä,perheen läsnäoloa ja juhlahumua. Kävin isän luona luutarhassa, kuten joka Lieksareissu. Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla. Ruma sää, mutta paljon rakkaita lähellä.

Kiitollisuus kasvaa minussa. 

Arvostan sydämestäni aidon rehellisiä ihmisiä ja oikeita ystäviä. Sinun ei tarvitse esittää mitään siksi, että joku pitäisi sinua silloin parempana. Sinun ei tarvitse kelvata kellekään, hyväksy itsesi! Nämä asiat saavuttaa itsetutkiskelun, pysähtymisen ja chillimmän elämisen kautta.Sinä olet avain omaan elämääsi ja onneesi. Ja sinulla on oman onnesi avaimet omissa kätösissäsi. Aito ja vanha hyvä ystävyys. Se on avain parempaan elämään ♡ 

Olen huomannut vuosien varrella, että yhteys muutamaan entiseen hyvään ystävään on katkennut, on ollut aina mukamas kiire ettei ole kerinnyt pitää yhteyttä. Pötypuhetta! Jos oikeasti joku ihminen on tärkeä, niin se tekstiviestin lähettäminen ei ole esimerkiksi kovin iso juttu. Joskus välimatkakin voi olla lyhyt, mutta jos jutut eivät vaan natsaa yhteen ja aina on plakkarissa selityksiä kun PITÄISI tavata ystävä, niin on parempi muistaa lause: " Ei se määrä vaan laatu". Joku voi jopa tunnistaakin itsensä tätä lukiessaan. Joku voi unohtaa ystävät, kun on parisuhteessa ja sitten kriisin tai eorn hetkellä ottaa vasta yhteyttä vanhoihin ystäviin. Silloin  voi olla usein vaan liian myöhäistä. Niin ystävyys kuin parisuhdekin vaatii hoitamista ja yhteydenpitoa puolin ja toisin. Elämän tasapaino, kultainen keskitie.

 Mutta kaikkia ei ole tarkoitettukaan olemaan elämässämme ikuisuutta. Aika aikaansa kutakin, yksipuolisella yhteydenpidolla ja viestimällä kerran vuodessa tai vain suuressa hädässä ollessa ei pitkälle pääse. Sitä huomaa olevansa lopulta aikalailla yksinäinen, jos pitää itseään olevinaan parempana kuin muut. Silloin kannattaa miettiä omaa asennettaan ja sosiaalisiatapojaan lähestyä ihmisiä. Olen huomannut ajan kuluessa sen, että vierelleni ovat jääneet ne aidot ystävät, mutta joidenkin suhteen elämä kuljettaa meitä joskus vaan tarkoituksellakin erilleen. Sekin on hyvä, silloin karsiutuvat pois  sudet lampaiden vaatteissa ja ne epäaidot tyypit.

On myös hyvä miettiä välillä mistä omat mielikuvat ja johtopäätökset johtuvat. Onku joku saanut vihapuheillaan meidän ajatuksemme toisenlaiseksi vaikka totuus onkin oikeasti toinen. Me kaikki olemme sosiaalisiltataidoiltaan erilaisia.

Olemme tunteneet tohtoriystäväni kanssa 16 vuotta ja useamman muun ystävän kanssa jo 25-30 vuotta, tiedämme toisistamme kaikenlaista. Olemme joranneet yökerhoissa, kohdanneet surua, laulaneet Metallican tahtiin, vietetty järvenranta piknikkejä ja uineet kaakelialtaita tuhannet kerrat päästä päähän. Meillä on legandaarisia muistelubiisejä, Nalle Puh-lautaset ja tortillaillat. Aitoa ja pitkäaikaista ystävyyttä. Ystävyyttä, joka ei pahastu pitkästäkään välimatkasta. Ei meiltä jutut lopu koskaan, vaikka olisimme autiolla saarella. 

Kiitollinen aidosta ystävyydestä!