Siirrän blogiani instagramiin, koska siellä näkyvyys on monipuolisempaa ja sen käyttö on päivittäistä, helppoa ja motivoivampaa.
Blogini ei kumminkaan lopu tältäkään kanavalta kokonaan, mutta suurin osa matskuista löytyy jatkossa täältä :
Eilen illalla pimeys kietoi minut samettiseen tummaan hetkeen sielunmaisemassani merenrannalla. Meri oli rauhaisa. Ikuisuuden huokaus kuului pehmeästi laulavien aaltojen alta ja taivaanrannassa loisti valonkajo.
Silloin, kun en ole täysikuu, opettelen loistamaan kirkkaammin.
Sitä tarvitsee pysähtymisen hetkiä kaiken itselle kauniin äärellä, ettei tarvitse huutaa " Mayday"! Joskus ne valoisat hetket tuntuvat olevan maan alla. Tarvitset joskus opastavaa valoa, ihmistä vierellesi. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.
Unelmoin päivistä, johon kuuluisivat minä, kirjoja, pari karvaistakaveria, muusani, hieman punaviiniä, takkatuli, makoisaa ruokaa ja yksinäinen mökki. Se saisi olla kaukana merellä, missä kuuluisi lokkien laulu ja meren näkisi muuttuvan vahvana. En kaipaisi mitään muuta, kun minulla olisi äärellään kaikki tarvittava. Kietoutuneina tunnelmaan, lähekkäin ja ne tarinat. Sekä kynä ja paperia, ne soisin itselleni. Sillä joskus on ihanaa keksiä ne tarinat itse. Ne yksinkertaisimmilta kuulostavat asiat ovat yleensä niitä parhaimpia, joihin kätkeytyy ❤
Mielenmeri aaltoilee ajoittain kaikilla ja se on aivan tervettä. Kunhan ei jää sen valtaan vaan pysyy pinnalla vaikka räpiköiden.
Millaisen tarinan Sinä teet tästä päivästä? Kuinka näet asiat ja kuvitat ne? Oletko oman elämäsi matkustaja vai pilotti?
Jospa, et miettisi liikaa, anna mennä vaan flown mukaan! Ole hetkessä, anna tunteiden ja ajatusten tulla.
Virrata kirkkaan veden lailla ja sinä olet💎
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.