Matka Pohjois-Karjalaan, Käpylä-Joensuu-Lieksa-Käpylä*

Piipahdin kesälomani alkajaisiksi Pohjois-Karjalassa, Joensuussa ja Lieksassa. Olin viimeksi visiteerannut Lieksassa 9 kuukautta sitten eli ei liian usein. Tapasin entisiä työkamuja, sukulaisia, tuttavia, ystäviä. Tärkeitä.

Matka alkoi. Ikävä oli heti kotiin Helsinkiin. Mutta oikein hyvä tunne. Tämä tunne puuttui vuosia, kaipasin vain etelään vaikka koti oli idässä. Kuulun todellakin etelään,mutta välillä on hyvä visiteerata toisaallakin. En mennyt raiteiltani vaikka kolistelinkin viideksi päiväksi Pohjois-Karjalaan. Varsinainen elämysmatkailu. Etiäinen jo tapahtumista.Olin heräävässä aamussa ja nukkuvassa junassa.

Vesisade sulatti maiseman ääriviivat ja kohta jo kännykät aloittivat kuorosoittonsa ja ihmiset huusivat luuriinsa "hyvin kuuluu". Juna on varsinainen elämännäyttämö. Ihmiskohtalot vierekkäin ja osan kohtalo nukkuu. Mietin Kuningas Oidipuksen tragediaa, kuinka ennustukset toteutuivat. Täytyy varoa siis mitä toivoo. Toivoin makoisaa aamupalaa ja rentouttavan hauskaa lomaa. Eikä siinä ole mitään vaaraa,muuta kuin se,että poltan kieleni puuroa syödessäni ja lomamoodini aktivoituu liikaa.

Junailu on oikein kivaa,näkee samalla kaunista Suomea ja ravintolavaunun tarjonnan  :D

Elämää Valtion Rautateillä. Ja taas junassa istuessani iski ikävä edesmennyttä veturinkuljettaja isääni. Dieselin lehahdus ja ne lukuisat lapsuuden junamatkat. Raiteet ovat kuljettaneet moniin ihaniin kohtaamisiin ja muistoihin. Ikävä ja kaipaus ovat taas suuret. Onni,että on rakkaita muistoja. 

Mutta kaipaus ja ikävä ovat koteloitava ♡ Mutta helppoa se ei aina ole. Siirrän ajatukset ja suunnittelen junamatkaa lähivuosien aikana Euroopassa ja ikävä hellittää. Hetkeksi.

Visiteeraus Pohjois-Karjalassa oli erittäin hauska,mieleenpainuva,arjesta poikkeava ja hektinen. Näin paljon ihania, laulettiin,tanssittiin, halattiin, syötiin, juotiin, vietettiin laatuaikaa, tehtiin pitkiä lenkkejä, naurettiin yhteisille muistoille, juteltiin asioista maan ja taivaan välillä sekä tapasin isäni luutarhassa - muistoissani. Meiltä ei ystävieni kanssa lopu jutut vaikka olisimme kuukauden autiollasaarella. Ilman läheisiäni elämäni olisi katastrofi. Kun suljen silmäni,olen lapsuuden kotini pöydän ääressä metvurstileivän ja maitolasin äärellä. Muistot palmikoituina lomittain. Lieksa ja Joensuu menevät pieninä palasina. Olen kulkenut Lieksassa aivan liian monta vuotta niin raskain mielin. 

Joensuussa kauppakeskuksessa käydessäni tunsin olevani aavekeskuksessa. Mailla eikä halmeilla näkynyt muita ihmisiä. Hiljaista. Olin landella, siellä oli niin lepposta.

Tapasin monta ihanaa ja enne loman loppua tapaan muutaman lisää. Yllättävänkin ihania kohtaamisia. Sana ystävä, ja sisimmässäni läikähtää lämpö. Voi jukra, kuinka onnellinen olenkaan heistä.

Kaikkia ihania en ehtinyt näkemään tällä kertaa. Olisin voinut ostaa lisätunteja,niin olisin ehtinyt tavata kaikki ystäväiseni. Nostalgiaa ei ollut kävellessä katuja, koti on Käpylässä ♡ Näin on nyt hyvä, parasta.  Aidot ystävät säilyvät aina vaikka näemmekin harvoin. Hyvän ystävän seurassa välillä hiljaisuuskin on hieno asia. Olen kiitollinen teistä sydänystävistäni, joita tapaan matkani aikana. Sää ei suosinut, perusSuomen kesä.  Olisi pitänyt ottaa mukaansa extralämpöinen Canada Goosen takki. 

Kesälomafiilis ylimmillään!

Mutta hyvät kohtaamiset lämmittävät sydäntäni.

 Timitranlinna on ehdottomasti Lieksasa käymisen ja yöpymisen arvoinen paikka. Aivan mahtavaa ruokaa, ystäällistä asiakaspalvelua ja designhuoneet. Kysykää ehdottomasti Timitranlinnassa leivottavaa saaristolaisleipää, taivaallista.

 Lieksan Leipomo ja suklaapullat sekä karjalanpiirakat.

 Tässä kerrotalossa asuimme kaksi viimeistä Lieksa vuotta.

 Isän haudalla kävimme kaksikin kertaa. Maailman rakkain isä ja niin viisas. Hän asuu nyt taivaan kultapuutarhassa ja tapaamme aikanaan.

 Joensuussa kannattaa käydä herkuttelemassa kreikkalaisessa Kreeta-ravintolossa.