Monia ihania iltoja, ystäviä, puutarhajuhlia ja lomamoodi*

On ollut kiire. On ollut korkojen kopinaa. On juhlittu taas yhden lukuvuoden päätöstä työkamujen kanssa koululla ja puutarhajuhlissa. Ollaan tavattu ystävän kanssa pitkän kaavan kautta, shoppailtu ja käyty hulvattomissa lakkiaisissa. Viime aikoina on ollut paljon juhlia ja hyvää. Käyty HardRock Cafessa, Taverna Vaelsassa ja lukuisissa muissa Helsingin ruokapaikoissa. 

Viime päivinä on syöty kuin viimeistä päivää, on ollut ruokaa siellä ja täällä. Loppuviikon voisi olla syömättä :D

Kiitos YNKin ihanat lukuvuoden päätös -bileistä ♡ virkavapaankin aikana tulen bileisiin! Kerran YNK aina YNK! Olette ihania ja suuri sydämisiä ♡ Olen päässyt työyhteisöön, josta en ole edes osannut haaveilla. Kiitollisuus!

Luotan elämään ja ratkaisuihini. Ne kantavat, ovat kantaneet tähän päivään saakka. Tuskin linnuillakaan on lentopelkoa tai korkeanpaikankammoa. Ne uskaltavat levittää siipensä ja tuntea vapauden tuulet siipiensä alla. Jos tipahtaa, niin tipahtaa, mutta eivät ne pelkää lentää kohti määränpäätänsä.
Muurahaiskuningatarhan sukii pois siipensä ja jää pesänsä vangiksi. Kuinka moni nainen tekee maailmassa näin? Siipensä tiputtavia naisia on yllättävän paljon tai siivet ovat supussa, joskus vuosikausiakin.

Moni meistä erehtyy luulemaan, että asiat jatkavat kulkuaan loputtomiin samalla tavalla - voisi omistaa talon tai toisen ihmisen. Moni on unohtanut rakastaa elämäänsä, taloaan ja läheisiään. Siksi minä toisinaan nousen yöllä ja katson taivaalle ja kiitän näistä asioista ja ihmisistä elämässäni. Juuri sinusta, joka nyt luet näitä rivejä. Joskus kaikki tärkeä sanotaan rivien välissä. Nykyisellä kotikaupungillani on iloinen sielu ja sen kadut ovat välillä täynnä naurua. Ei suurta melankoliaa. Kotikin on pienoinen ja viihtyisä ja sen kehräävät asukit tekevät asunnosta kodin.

Kohta on luvassa elämysmatka. Siellä käyskentelen ystäviäni tavaten ja muun muassa luutarhassa, hautausmaalla. Ajattelen niitä kaikkia yllättäviä elämän kohtaamisia ja itkettäviä kohtaloita nimien takana. Lintujen iloa kuolleiden yllä. Suruvaipan lehahdus. Kesän vihreän viimainen kainalo. Kuumalla on oikein suloista vilvoitella suurten puiden varjossa, luutarhassa. Siellä on aina viileää ja murheet ovat kuopattu monen metrin syvyyteen. Kirjojakin on vinopino,lukemattomia opuksia. Mietin kirjailija Joel Lehtosta, joka hirttäytyi kotonaan maalatun tähtitaivaan alle. En tiedä kummituksista, mutta meillä tapahtui Lieksassa asuessa joskus todella kummallisia asioita.

Ajattelin tehdä illaksi alkuruualle lipstikkakeittoa, joka mieheni mielestä on "todella pahaa". Kannustava palautehan on aina hyvästä :D 

kortisonikin turvottaa jälleen kerran ja tunnen olevani kuin ilmapallo, mutta asiat voisivat olla huonomminkin. 

Ostin pari lonkeroakin. En mustekalan, vaan Laitilan Wirwoitusjuomatehtaan. Kesän tavoitevaattet mahtuvat lähes päälle, joten nyt voi herkutella :D

Mutta vain kaksi, aamulla riennän töihin.

 Tadaa,hurraa. Ystävä. Pohjois-Karjala. Ei juoda kaljaa auringonnousuun saakka. Pari kumottua tuoppia. Morrisonin salaatit. Meren yli lentävät ajatukset. Turhaan ei ystävyydestä puhuta kauniin sanoin. Onni tässä ohikiitävässä hetkessä ♡ U. Kaleva.