Rakkaudesta kevään valoon ♥

Tänään onkin luvassa mukava päivä. Huristelen 50 kilsan päähän toiseen kaupunkiin ja tapaan kummipoikani ja ystävättäreni hyvän ruuan ääressä sekä sen jälkeen piipahtamaan entisen naapurini luona teellä. Siinä meneekin koko päivä, iltapäivällä kotiin. Silloin taidan laittaa jotain erikoisen hyvää ruokaa, mutta mitä? Mulla on niin raukean rento olotila mutta sisäinen touhuajani haluaisi touhuilla. Aurinkoista oloa, sädetietä, antakaa virran viedä, asiat eivät tule pakottamalla ja sallikaa itsellenne iloa tuottavia asioita elämäänne :)

      Aion poiketa parissa ihanassa sisustuskaupassa, jotain kevät-kivaa kotiin! :)

Lintujen lauluun on  mukava herätä pitkän hiljaisen talven jälkeen. Harakan raakuntakin on musiikkia korville. Kaupoissa on jo tarjolla helmililjoja, esikoita ja tulppaaneja eri väreissä. Kohtahan parvekkeellekin pääsee nauttimaan keväästä. Olen tosi tyytyväinen lasitettuun parvekkeeseen, se estää pahimman viiman ja parveke on hieman lämpöisempi ympäri vuoden.

Tämä alkukevään valo! Tulee tarpeeseen, eikä yhtään liian aikaisin!
Vaan onpa auringonsäteissä petollinenkin puolensa. Nimittäin armoton valo paljastaa siivoamattomat pinnat. Talven aikana poltetut monet paketilliset kynttilöitä ovat jättäneet jälkensä. Ikkunat on nokiset ja tassunjälkien koristelemat. Pöydillä ja tasoilla näkyy pienempikin pölyhippunen ja lattia kaipaa luuttuajaa. Laiskottelu joulusiivouksessa kostautuu kevätauringon valossa. Olen ihan tosissani ajatellut lohkaista viikonlopusta pienen osan kevätsiivoukselle. Jospa aurinko jaksaisi paistaa, ja siivous saisi aurinkoenergiaa?!

Keväisin iskee siivousvimma. Täytyy kaivella kevätvaatteet esille. Tykkään käyttää kesäsisin kotelomekkoja ja Marimekon rentoja mekkoja.  Vaatehuonekin kaipaisi järjestystä, again! Olen jollain tapaa pohjimmiltani järjestelmällinen. Minulla täytyy olla aina suunnitelma a ja varasuunnitelma b, en osaa elää, niin että jäisin tyhjänpäälle. Mutta syvällä sisimmässäni asuu boheemi, rentoilija. Ja sen huomaan myös kotonamme, en ole mikään siivousintoilija, mutta kodin pyrin pitämään kynsin ja hampain kutakuinkin siistinä, vaikka kuinka kehtuuttaisi. 

 

Mutta ajatus siitä, että kotimme on järjestyksen ja selkeyden tyyssija antaa voimaa. Toiset puhuvat hyvien energioiden vapaasta virtaamisesta, minä puhun turvallisesta komeronoven avaamisesta. Mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. Aina tekee mieli myös jotain uutta. Mutta jospa antaisin itselleni ehdot. Uutta sisään vasta, kun on oikeasti tilaa. Sitten kun mikään ei ole ylimääräistä ja kaikelle on jonkinlainen sijainti ja paikka. Siis melkein aina, melkein. Kaikella tavaralla ei voi oikeasti olla niin hirvittävää tunnearvoa.Vai mitä?

Tänään taas saan uusia muistoja muistojenarkkuun. Muistot ne ovat jotain sellaisia, jota ei voi ostaa vaan ne täytyy elää ja kokea. Ystävät ♥

 

SHARE: