Koska kyllä elämä opettaa jos ei osaa arvostaa niin tärkeää asiaa kuin ruoka! Minut on opetettu siihen ettei ruoka kävele itsestään kaappiin ja vielä vähemmän saa arvostella ruokaa ja sen laittajaa! Jos ei ruoka maistu, ollaan nälässä niin kauan, että alkaa maistumaan. Kulutusyhteiskuntamme on mennyt turhuuksista turhuuksiin, ja mihin se vielä meneekään? Vanhemmat, kantakaa vastuunne synnyttämästänne uudesta elämästä ja luokaa lapsellenne rajoja ja opettakaa käytöstapoja, ne ovat rakkautta ja järkeä. Tilannetaju on tärkeää, sitä ei vaan voi sanoa jokaisessa tilanteessa kaikkea mitä haluaisikin laukoa. Missä ovat vanhan ajan herrasmiehet ja neidit? Ne ovat katoava "luonnonvara". Vaikkei vanhemmat voikaan välttämättä mitään sen SariPetterin käytökselle koulussa, niin...
Herää kysymys millaisia vanhempia tällaisilla lapsilla on jotka antavat lapsensa käyttäytyä tällä tavoin, loukkaavasti? Millainen arvomaailma heillä kotona vallitsee? Ymmärrän sen ettei kaikesta ruuasta tykkää mutta ei sitä tarvitse kailottaa koko kylälle suureen ääneen, niin että samalla loukkaa toista! Vaikka kummia mielensä pahoittajiahan on nykypäivänä paljonkin. Laitetaanko kodeissa kaikille eri ateriat juuri sellaiset kuin sillä hetkellä jokainen haluaa? Oletteko muuten kokeilleet vegaaniutta tai oletteko vegaaneja? Koska jotkut hyvin nuoretkin oppilaat ovat kasvisssyöjiä.
Mutta ollaan me länkkärit vaan aika onnekkaita, kuinka asiat voisivat olla paljon paljon huonommin. Yritän pitää tämän mielessä aina, kun tekee mieli urputtaa turhasta.Minulla on ruokaa, vaatteita, lämmin koti, pankkitili ja rahaakin tilillä. Pystyn käymään töissä sairaslomia lukuunottamatta, en ole koskaan kokenut sotaa, kidutusta enkä nälkää. Pahimmat vastoinkäymiset ovat olleet, ero, leikkaukset ja läheisten kuolemat. Taidan kuulua siihen onnekkaaseen muutamaan kymmeneen prosenttiin, vaikken ehkä ihan kirkkaimpaan kärkeen pääsekään.
Tai se, että ei ole hyväksi lapselle, että muutetaan joka vuosi paikasta toiseen ja koulu muuttuu sen myötä. Toki ymmärrän jos vanhemmilla on pätkätöitä ja sen takia joudutaan perheessä muuttamaan. Lapsi tarvitsee kiintopisteen ja turvallisen ympäristön, eihän tuossa ajassa edes kerkeä syntyä kunnolla ystävyyssuhteita. Itse olen muuttanut kouluikäisenä kaksi kertaa saman kaupungin sisällä ja aikuisiällä viisi kertaa. Muistan sen hetken muutaman vuoden takaa, kun muutimme pois kaupungista, jossa meillä oli ihana asunto järven rannalla. Oli mukava laittaa sauna päälle ja käydä uimassa pihan perällä olevassa lammessa. Se hetki, kun muutimme työn perässä toiselle paikkakunnalle, itkin ja pakkasin muuttolaatikoita. Kaipaan entistä kotiamme edelleen ja olenkin ilmoittanut uudelle omistajalle, että jos hän joskus luopuu asunnosta niin ottaa ensin meihin yhteyttä. Tarkastellaan sitten tilannetta uudelleen. Sen vaan tuntee heti ensimmäisellä oven avauksella onko asunto koti vai ei! :)
Ajoittain on hyvä pysähtyä aistimaan ilmapiiriä ja luottaa omiin vaistoihin.
Kuunnella omaa sisäistä ääntä ja antaa vaan intuution viedä.
Hiljainen tarkkailu on arvokas taito - se vahvistaa kykyä nähdä näkymätöntä...
Nykyinen kotimme on ihan kiva, mutta silti kolmen vuoden asumisen jälkeenkin minulla on koko ajan tunne, että milloin muutamme pois, isompaan ja avarampaan asuntoon. Makuuhuoneen seiniä en ole viitsinyt pommittaa nauloilla sen enempää kuin vasta viime syksynä ostin mieleiseni taulun makuuhuoneemme seinälle. Se on vaan se tunne ja luotan siihen, elämässä tapahtuu jotain tänä keväänä, uutta! Elämä ottaa, elämä antaa. Ja yleensä kantaa, ainakin niin kauan kuin elämää riittää. Elämä on tänä iltana retroa, menemme katsomaan Vuonna´85-leffan!
kevyesti
keinuvat ilon kukat
lumpeet
raskailla laineilla
syvien vesien yllä
- Maaria Leinonen-
Postauksesi on täyttä totta ja välillä sitä todella unohtaa, että miten hyvin meillä asiat todella on. Esimerkiksi ilmainen kouluruoka. Harmittaa, että en sitä lapsena osannut arvostaa ja pidin sitä itsestäänselvyytenä. Mutta niin kauhea kakara en sentään ollut, että olisin siitä kieltäytynyt tai saatikaan haukkunut.
VastaaPoistaVaikka en itse äiti olekaan, niin olen sitä mieltä, että vanhimmilla on suuri vastuu lasten suvaitsevuuden ja avarakatseisuuden luomiseksi. Jos kotona opetetaan, ettei mitään tarvitse syödä, mikä ei ole hyvää tai mitä ei tahdo, niin eihän lapset opi syömään muuta kuin niitä lempiruokiaan. Olen monesti soveltanut tätä samaa ajatusmallia rasismin suhteen. Eihän lapsi tiedä, mikä on erilaista, jos se ei ole esimerkiksi kotoa opittua. En usko, että rasisteiksi synnytään, vaan yhteiskunta kasvattaa niitä, mikä on valitettavaa. Jos vanhemmat kannustaisivat lapsiaan hyväksymään kaikki sellaisina kuin on, eikä ketään kohdeltaisi nimenomaan erilaisena, olisi lapsella paljon paremmat lähtökohdat avarakatseisempaan tulevaisuuteen.
Hups, meni vähän aiheen vierestä ja hieman syvälliseksi :)
Totta! Ei lapsi tajua rasismia, jollei sitä kotona opeteta! Lapset päästävät joskus suustaan sellaisia asioita, joita eivät sen ikäiset itse keksisi vaan asioista on puhuttu kotona. Toinen homma mikä ihmetyttää on se, että osa ei osaa syödä haarukalla ja veitsellä. Mätetään ruokaa naamaan pelkällä haarukalla kuin mikäkin luolamies. Olen opettanut, että ruokailuun mennään syömään ja siellä ei huudeta. Monille lapsille ruokailu vaan on sitä, että liataan lautanen tilkkasella kastiketta.
PoistaNyky-yhteiskunta lyö myös paineita, että jokaisen pitäisi olla tietyn kokoinen ja muotoinen ja se näkyy ikävä kyllä myös lasten ruokailukäytöksessä. Ei uskalleta syödä lihomisen pelossa tai toinen ääripää, että mätetään ruokaa lautaselle liikaa ja yli puolet heitetään possuille menevään jäteastiaan.
Ihan täyttä asiaa puhut!
VastaaPoistaKiitos! Toivon mukaan jotkut vanhemmat lukisivat tämän ja ottaisivat oikeasti onkeesta aiheesta, koska muuten heidän kullanmurunsa ovat kävelviä katastrofeja.
PoistaMulla oli kerran (vuosia sitten opettajana ollessani) oppilas joka ei suostunu syömään leivän päällä muuta kuin Mesikämmen- sulatejuustoa!! Kun sitä ei koulussa ollu niin eipä maistunu leipä :)
VastaaPoistaJust :D Siis ei voi kuin pyöritellä päätään, kun kuulee ja näkee näitä ylihemmoteltuja isin ja äidin kultuja!
PoistaHei SatuMaria, aivan aiheesta kirjoitat ~ täällä ei ole kuin muutamissa kouluissa lämmin ruoka, jonka saavat ne koululaiset jotka voivat maksaa 3 euroa ateriasta. Lastemme koulussa ei lle ruokalaa, joten teemme eväspaketit joka aamu ... Luovuus meinaa välillä loppua mutta onneksi maistuu toistaiseksi :)
VastaaPoistaJust tota tarkoitin, että kyllä meillä on hyvä olla täällä kun saadaan ruokaakin kesken työpäivän. Onpas aikamoinen homma tehdä jokaiselle koulupäivälle eväät. Oot kyllä superäiti :)
PoistaParhaita kasvattajia ovat ne, joilla ei ole omia lapsia.
VastaaPoistaHyvät tavat ne pitäisi jokaisen omata, niiden opettaminen ja vahvistaminen kuuluu kaikkien kasvattajien tehtäväksi.
Poista