Nostalgisia löytöjä!

Tein huutonetistä löydön. Ostin vanhoja apteekin pulloja. Osassa on vielä aineetkin sisällä :D En aio koemaistaa, mutta nyt ne koristavat keittiötämme. Ripaus nostalgiaa. Olokin on hieman parempi, kun olen saanut levätä. Jalkoja särkee hieman vähemmän, jospa tulehdus hieman helpottaisi. Mie en odota lasta ja on kipeät jalkapohjat Eikä ole tullut liikoja lenkkeiltyäkään.Liekö jo makuuhaavoja nämä vaivat?Uskon vahvasti, että omalla asenteellamme on suuri merkitys paranemisprosessissa. Surffailin eilen nettiputiikeissa ja keräsin ostoskoriin kaikkea kivaa, mutta lopulta painoin deleteä. Oli hauska kerätä virtuaaliseen ostoskoriin tuotteita, ihastella niitä hetki ja todeta etten tarvitsekaan niitä. Jos olen pystynyt elämään tähän saakka ilman jotakin tiettyä tavaraa, niin elämäni jatkuvuus ei voi olla kiinni tämän materian hankkimisesta. Minusta on tullut joko pihi, järkevä tai sitten tämä johtuu tästä tulehduksesta. 

Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, ainakin kun on muistanut ottaa särkylääkettä niin elämä näyttää valoisammalta! Kunhan tokenen tämän tulehduksen kourista, niin otan rennon asenteen, vedän juoksuvermeet pitkästä aikaa päälleni ja kirmaan pari lyhtypylvään väliä ja luultavasti kuolen siihen paikkaan. Sen verran pitkä aika on edellisestä juoksulenkistä. Aion myös pakoilla kotitöitä ja nautiskella kivuttomasta olemisesta. Aika hyvä suunnitelma vai mitä? ;)

 Tarvitsen vain rakkautta, mutta hiukan suklaata silloin tällöin ei ole pahaksi! - Charles M. Schulz

  

Onni on lumottua tietämättömyyttä. Näinkin sen voisi sanoa. On hyvä olla tietoinen asioista, mutta joskus on vaan hyvä ummistaa silmänsä ja jatkaa matkaa. Kaikkea ei voi pelastaa. Joskus riittää, että pelastaa itsensä. Oman mielensä. Mieheni mummo, iäkäs ihminen on sairastunut vakavasti. Ilmeisesti sairaus talttuu leikkauksella, mutta silti huomaan kuinka mieheeni sattuu tärkeän ihmisen sairastuminen. Vakavan sairauden hetkellä elämä saa uudet arvot ja sitä alkaa miettimään enemmän ihmisten kuolevaisuutta. Sitä omaansakin. Kuinka yhdessä hetkessä kaikki voi kadota. Elämä loppuu. On hyvästien aika. Lapsuusmuistot pyörivät päässä, mummolan kesät. Tämä vahvistaa taas mottoani, elä hetkessä ja toteuta unelmiasi mahdollisuuksien mukaan, nyt ja heti!

Keräilettekö jotain tiettyä? Itse olen tykästynyt kaikkeen vanhaan ja olenkin haalinut jo mukavan kokoelman apteekin vanhoja pulloja.

Eilen meillä nautittiin poronkäristystä kera pottumuusin sekä puolukkahillon. Ai, että oli hyvää! Ja tein muuten tähän astisen elämäni parasta pottumuusia. Salaisina aseinani olivat kerma ja voi.

Olisiko teillä postaustoiveita?

Kiireetöntä aikaa ja viipyileviä hetkiä päivääsi♥

PS. Olen niin onnellinen  teidän mielettömän ihanista tsemppiviesteistä.

Kiitos kaunis niistä ♥ 

SHARE:

Elämä, Ostokset, sisustus