Fighters never quit, quitters never fight!

Luovuttaminen, se ei vaan sovi mun pirtaan. Olen sellainen ihmistyyppi, jos alan johonkin niin teen sen 110%:sti tai sitten en ollenkaan. Minulla on kunnianhimoa asioihin joihin olen ryhtynyt. Olen aina tehnyt kovasti töitä ja yrittänyt, välillä laonnut maahan ja noussut taas. Yrittäminen on aina palkittu. Minulla on meneillään pari projektia, jotka ovat edenneet hyvin. Kunhan aika on oikea, niin kerron siitä teillekin enemmän.

Unelmien toteuttaminen vaatii yleensä halua ja motivaatiota, mutta se vaatii sinulta yhden ainoan asian: kovaa työtä. Ei ole mitään oikotietä, vippaskonstia tai salaisuutta, jonka urallaan menetyneet ihmiset tietävät, mutta eivät kerro muille. Verta, hikeä ja kyyneleitä, sitäkin enemmän! Ihminen hioutuu vuosien varrella, tulee varmuutta ja tietoa, ja lopulta loistat hiottuna timanttina. Jos välikaisesti joskus tuleekin motivaatiopula tai itsetunto viiltää polvissa asti, niin siihen ei auta muu kuin itsensä tsemppaaminen. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, joskus on hyvä poiketa kaavoista ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Kuunnella intuitiota ja sydämen ääntä. Kateus vie liikaa energiaa, en kadehdi ketään vaan ihailen tiettyjä ihmisiä. Se, että on onnellinen ei tarkoita sitä, että pitäisi kulkea kylänraittia suu korvissa. Hyvä olo on tunne. Autan läheisiäni, saan siitä hyvän fiiliksen. Kun hyvää fiilistä jakaa palaa se taatusti korkojen kera takaisin.

Olen kiitollinen teistä ihanista lukijoistani, joita on jo huima määrä. Kiitos ja niiaus :)

Kantsii kokeilla, jos uskaltaa! Rakkaus, sydämenrauha, elämän tasapaino ja Kiitollisuus ღ

Kaksi apinaa ღ

Voi niitä, jotka nukkuvat kauniin aamun ohi! Olen itsekin ihan mahdoton yökukkuja. Toisin sanoen myös mahdoton aamunnukkuja. Mutta liikuntaharrastusten myötä unenlaatu on parantunut ja löydän itseni sängystä jo aikalailla aikaiseen, reilusti ennen puoltayötä. Vaikka rakastan nukkua myöhään, niin siinä tulee aikamoinen ristiriita sillä mun mielestä aikaiset aamut on siitäkin huolimatta yksi maailman kaunein juttu! Harmi, että niin harvoin pääsen näkemään niitä. Tänään haen kuntosalikortin uudelle salille, jossa aion käydä kukonlaulun aikaan. Tykkään salitreenaamisesta silloin, kun mun ei tartte odotella laitteisiin pääsyä tai olla liiallisessa testosteronin käryssä. Eilen lenkkarit kulkivat kuin itsestään, ja vauhtikin kipusi normaalia nopeammaksi. Ulkoilin 2,5 tuntia. Käytin tuttavan karvakamua lenkillä ja sitten hilpaisin vielä omalle lenkilleni. Juoksemisessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse osata kummoisia askelkuvioita.Voi vaan nauttia siitä, kun jalat menevät eteenpäin ja maisemat vaihtuvat.

Asuessamme naapurikaupungissa tykkäsin lenkkeillä pitkiä pyörälenkkejä ja nautinkin tällaisista maisemista.

Odotan jo niitä kesäisen upeita aamuaurinko hetkiä jolloin peltojen päällä on kaunis usva ja linnut aloittavat aamuista laulukuoroaan. Ja minä olen jaksanut raahata laiskan ahterini lenkille.

Ostin eilen uuden maton Sisustus Emiliasta olkkariimme. Harmaan eri sävyjä, vaaleampia kuin nykyisessä VMCarpetin matossa.

Vietin parvekkeella antoisan lukuhetken.

On ihana käydä heti herättyään lenkillä ja syödä aamupala kaikessa rauhassa parvekkeella, kuunnella lintujen serenadia kesäaamulle,

takana pitkät yöunet.

Tänään tekee mieli tavata ystävä. Tapaan ihanaisen lounaalla pitopalvelussa.
Puuhailen kotosalla, muutan sisustusta,
lueskelen,
nuuhkin välillä kukkasten ja kesän tuoksua
ja olen tyytyväinen pienistä arkisista asioista.
Niistä, mitä on täällä kotona, lähelläni, omia.
Muusta viis.
Elämä on tasapainoilua, on poimittava prioriteetit ja välillä löysäiltävä.
Kesäelämä, se ei saa olla liian kiireistä ja aikataulutettua.
Kesäelämän tulee olla armollista, hyvää mieltä ja ihania muistoja tuottavaa.