Nyt toivotaan vain parasta! :)
Viikonloppuna hoidettiin pientä toipilasta, Maijaa. Onneksi isoveli V. on valpas ja pitää pikkusiskosta hyvää huolta, että mamma saa hieman levätä ;D Viikonloppuna nukuin paljon, koska sairastuin loppuviikolla kurkunpääntulehdukseen. Olo oli koko viikonlopun aikalailla vetelä ja lepäilin. Ensi viikonloppuna en haluaisi olla kipeänä, koska matkan Helsinkiin ja Tallinnaan. Latailin teille kuvia viikonlopusta. Viikonloppuna sai lukea myös järkyttävän uutisen näyttelijätär Miina Maasolan menehtymisestä. Liian nuori, kahden pienen lapsen äiti, vaimo ja lahjakas näyttelijä on poissa. Epäreilua. Toivotaan enkeleitä hänen matkalleen taivaankotiin.
Ajattelin kuvien kertoa enemmän kuin ainaiset pitkät tekstipostaukset.
Mietin viikonloppuna nuoruuttani, kun sattumoisin löysin varastosta vanhoja päiväkirjojani. Tykkäsin hengailla kavereiden kanssa, harrastaa monia asioita ja tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin. Oli hauskaa ja hieman noloakin palata ajassa 17 vuotta taaksepäin ja lukea muun muassa tarkkoja treffikirjoituksia päiväkirjastani.
Muistan nuoruudesta lämpimät kesäpäivät,ei ollut kiirettä.
Oli paljon kavereita. Elämässä ei ollut surua. Huono päivä vieraili silloin tällöin. Juuri päivää ennen matikan koetta.
Lähdimme ulos kesäiltaisin ja pyöräilimme kaupungin toiselle laidalle uimaan.
Juteltiin tulevaisuudesta ja syötiin piknik eväitä.
Notkuimme kotonani vanhempien luona tai kavereiden kotona katsoen elokuvia.
Se oli huoletonta aikaa asua kotona, pyykki- ja ruokahuolto pelasi. Oli oma huone ja juuri sopivasti tavaroita. Kaverit olivat meille aina tervetulleita. Ei ollut vuokran/asuntolainanmaksua, laskupinoa saatikka sen suurempaa huolta huomisesta. Sitä odotti innolla uuden Suosikki-lehden irtonumeron ilmestymistä ja kirjoitteli päiväkirjaan kaikenlaista rakkausasioista tulevaisuuden suunnitelmiin. Olen kiitollinen, että olen saanut viettää varsin huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Suunnitelmatkin ovat toteutuneet varsin hyvin, tiettyjä epäkohtia lukuunottamatta. Kaikkea, kun ei voi saada.
Tanssittiin ja paljon. Ei otettu koulunkäyntiä mitenkään vakavasti.
Jossain oli aina bileet ja kavereilla oli aina aikaa. Kaveripiirini ei ole koskaan ollut epämääräinen. Olen ollut suht helppo lapsi vanhemmilleni.
Koulut tuli suoritettua ja elämä on kantanut ja kasvattanut.
Ei ollut suurempaa huolta huomisesta, sitä eli elämäänsä tässä hetkessä. Oli vahva luottamus tulevaisuuteen. En ole koskaan vielä mokannut elämässäni, niin että olisin joutunut katumaan tekoa tähän päivään saakka. Mukana on seurannut maalaisjärki ja elämä on opettanut tavoille. Jokaisen on tehtävä virheensä, kukaan ei voi kasvaa lasikuvun alla piilossa maailman pahuudelta. Enää en kaipaa pelkkää hengailua ja baareissa notkumista, epätietoista elämää. Rakastan kotona oleilua. Kutsua ystäviä kylään ja muistella suu hymyssä menneitä. Kaipaan turvaa ja päämääriä ja niitä minulla onneksi onkin elämässäni. Mutta aina asiat voisivat olla entistäkin paremmin. Mutta eletään tätä hetkeä ja toivotaan vain parasta!
Koska kaipaan jo kovasti lämpöistä kesätuulta, niin kesäikävää voi lievittää kesän keltaisilla kasvispihveillä. Matkata muistoissaan menneisiin kesiin.
Tein eilen iltana herkullisia kasvispihvejä. Mieleni alkoi tehdä jotain kevyttä, mutta hyvää.
Raastoin
kasvispihveihin: punajuurta, kesäkurpitsaa, porkkanaa, perunaa
ja
keltasipulia sekä joukkoon heitin pari kananmunaa, korppujauhoja, suolaa ja hunajaa. Paistoin pihvit pannulla ja tarjoilin vuohenjuuston,
omenahillon ja smetana-punasipulikompotin kera.
Omenagaletit ovat nopea tekoiset ja niihin voi käyttää muutakin rahkaa kuin rommirusinaa. Mutta rommirusina on ollut mun lemppari, vaikkakin kausimakuna onkin vain kylmähyllyissä.
Pikaista paranemista toipilaille. todella kaunis kesäkuva tuo alhaalla oleva mökkikuva. -Vilimarika-
VastaaPoista