Sensuroitua sadattelua ja nillitystä*

Voi h*von v *tun p*rkele! Maisema on pilalla! (sensuroitua sadattelua) Lunta maassa ja lisää tulee koko ajan. Voiko siihen hukkua? Kunpa lumet ja jäät sulaisivat pikaisesti pois. Joka vuosi sama virsi, nyt liian aikaisin. Siedän vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän talvea. Se tekee elämästä ja etenkin liikkumisesta vaikeaa. Onneksi työmatkaa ei tarvitse enää taittaa omalla autolla, kuten useampana edellisenä vuonna. 200 kilsaa päivässä pelko takapuolessa ajaen huonosti hiekoitetulla ja auratulla tiellä. 

Noh, kerran sitten ajoin tieltä metsään (ajoin alinopeutta) peilikirkkaalla jäällä ja tuloksena välilevynpullistuma kaularangassa. Onneksi leikkaus auttoi. Ainoat positiiviset asiat talvessa ovat, ettei tartte ajaa työmatkaa ja  Canada Goosen takkini, sen hankittuani en ole palellut. Ainut mitä naama nyt on kovalla lumituiskulla jäässä ja tuntuu kuin naama irtoaisi. 

Merellistä luonnonmukaistahoitoa :D Kyllä taas niin mieleni pahoitin ensilumen määrästä, kuten Tuomas Kyrön mielensäpahoittajakin toteaa!

Pitkä ilta eli pimeys jatkuu liian monta kuukautta. On pimeää, kun lähtee töihin, on pimeää töissä ollessa ja vieläkin pimeämpää kun pääset töistä pois. Masentaa, myönnän. Mikäs siinä, jos voisi viettää ulkomailal 1-3 kuukautta talvisin. Olisi D-vitamiinivarastot ja muutenkin energiavarastot suuremmat. 

Mutta turha nillittää.

Olen elänyt suurimman osan elämästäni alueella, jossa tulee lunta talvisin aina aivan liikaa ja pakkanen paukkuu -30 ja -40 asteen tienoilla. Laitan valoja vähemmälle ja tunnelmavalaistuksen päälle, ei näe sekamelskaa. asunto hukkuu pölyyn. Taas tarvitsee pelätä liukastumista, luiden murtumista tai polvilumpioiden luksaatiota. Kunpa saisin elää vähälumisen talven, mutta onneksi valaistus on kohdillaan. Ehkä katselen hieman ulkomaanmatkoja, lievittää oloa eikä masennuskaan pääse valtaamaan, aivan kokonaan tätä marttaa.

Täytyy alkaa keksimään jotain kivaa talven ajalle, edes pientä kivaa. Jos sen kestäisi siten hieman paremmin.

 Yllä olevassa kuvassa alin kuva edustaa ideaalista maisemaa ja ylin, realismia, järkyttävä lumi, jää ja liukkaus!

Lumiallergia ja paha sai palkkansa!

Bongasin makean kirjatornin Voltissa. Oli aivan pakko ottaa kuva.

On ollut erikoinen viikon alku. Olen tehnyt suunnitelmia jo ensi lukuvuotta varten, päätös on syntynyt hyvin helposti. On kaipuu. Uusia lauseita päässä ja jäätyneet lätäköt lenkkipolun varrella. Pakkasen raikkautta ja viisaita kuiskauksia. Kuuntelin ikivanhoja lehtipuita, niiden alla helisi syksyn värit.

Melankolinen maisema, johon on helppo välillä samaistua. On luksusta haaveilla tulevasta ja lukea viltin alla kirjaa. Olla kauhistunut, kun aamulla katsoo ulos. Yäk, lunta. Ja mun elämä on hetken pysähtynyt. Hetken ketuttaa tai siis koko lumisen talven, jos tarkkoja ollaan. Sitä tarttee suunnitella aurinkoterapiareissu. Muistakaa sinkki ja vitamiinit!

*

Olipas ilta. Entinen jo täysi-ikäinen oppilaani Lieksasta, joka lähetteli minulle kesällä vehkeensäkuvia ja aikamoisen amatöörivideon sai nyt lopulta rangaistuksen ja opetuksen. Asioilla on aina syy-seuraussuhde. Vaadin korvauksia ja ne tulen saamaan. Olin puhelinsovittelussa. Kokemus sekin. Olin kuulema hyvin napakka ja asiantunteva lakikiemuroista. Kiitos ammattitaitoisille sovittelijoille. Oikeus voitti! Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta näissä merkeissä. Kaikkea sitä joutuu näkemään ja kuulemaan tässä ammatissa.

Eräs tuttuni totesi minulle, että "sinun elämästäsi saisi tehtyä elokuvan". Olen samaa mieltä. Ainakaan elämäni ei ole tylsää. Se on välillä liiankin vaihtelevaa ja vuoristoista. Mutta onneksi osaan nauraa itselleni ja ottaa välillä rennosti. Liialla nipottamisella, kun hankkii vaan lisää stressiä ja harmaitahiuksia. Erästä Juba Tuomolan  sarjakuvasankaria lainaten tahtoisin myös todeta: Älä pingota Paavo, ota viinirypäleitä! Elämää ei pidä suorittaa, eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti, sillä oikeasti tärkeää on aivan muut asiat. Hymy, koska kurttunaamaisena saat vain lisää ryppyjä.

Tärkeää on hetkessä eläminen.

Ja sen mielekkään elämän löytäminen.

Juuri se omamme, ihan uniikki!

Saatanalliset hammassäkeet ja jälkisanat*

Eilen oli hampaan poisto ja työterveyslääkärillä käynti. Lääkäri pyöritteli päätään, kun kerroin hänelle sukurasitteistani. Totesi vaan, että " on sinulla geenit". Ei kovin valoisa tulevaisuus. Ja lähete kokeisiin.

Ei mennyt tämän viikon aloitus, kuten Strömsössä. Näköjään tämä päivä osoittautui kulminaatiopisteeksi. Sitten oli äsken tämä hampaan juurien poisto. Hampaiden poisto tai juurihoito ovat suoraan saatanasta. Nyt sitten makaan pakastimesta otetun marjapussin kanssa poski poskea vasten kuin paremmatkin ystävät ja toivon veren hyytävän ilman lääkkeitä.

Lisäksi välillä on vaivannut hirvittävä jäätelönhimo. No, nyt sitä saa sitten syödä ihan luvan kanssa. Mielinmäärin. Kolme päivää pelkkiä kylmiä keittoja, jäätelöä ja rahkaa. Oujee!

Niin, ja säitten puolesta on sama olla viltin alla puoli naamaa puuduksissa. Eihän auringosta ole mitään hyötyä. Yöllä se ei paista ja päivällä näkee muutenkin .

En pysty sanoinkuvailemaan sitä hermostuneisuuden ja tuskantunnetta, joka oli ennen toimeenpiteeseen menoa. Pelotti. Kipua on saanut tässä kärsiä jo tarpeeksi, miksi vielä lisää? Olin niin stressaantunut pelosta, että välillä piti muistuttaa itseään hengittämään, hoipuin hammaslääkäriin ja lähes pyörryin tutkimustuoliin. Se hampaanpoiston jälkikipu on suoraan saatanasta. Ajatuksiani ei voi oikoa, kuten hampaita. Onneksi sentään viisaudenhampaat ovat pysyneet minusta kaukana. Koputtaa puuta*

Katson aamun hämäryydessä kuluneita päiviä hellyydellä.

Tähyän jo syyslomaa.

Silloin laulelen kaukana vierailla mailla.

Koleutta ja pimeyttä uhmaten.

Kylmän karkoittajina kynttilät, 

teetuokiot, viltti-illat ja kisun kehräys.

Olen miettinyt nopeasti katoavia päiviä. Sitä miten vaahterat punastuvat yhdessä yössä. Joka puolella on kelaista, punaista, oranssia ja ruskeaa. Hieman piristystä tähän kipuiluun. Vaikkakin suhtautumiseni syksyyn onkin ristiriitainen, koska vihaan kylmyyttä joka pureutuu luihin sekä ytimiin saakka. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa...

Mutta oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Arabianrannan Stickdentin hammaslääkäri oli nopea toimissaan ja hoiti juurien poiston vartissa ja mä olen edelleen elossa. Hammaslääkäri pelkoni karisi lähes kokonaan. Kuola vaan valui suupielestä. 

Perustiistai!