lauantai 23. joulukuuta 2017

Erilaisia jouluja; yksinäisiä, Nalleretkiä ja yltäkylläisen kultaisia*


Jouluun mahtuu  koko ihmiselämän kirjo, kaikkine valoineen ja varjoineen. Sillä on paljon sävyjä kullasta mustaan. On yltäkylläistä ruokapöytää  suurine lahjakasoineen ja taas sitä synkkää ja pelon siivittämään joulua. On joulu, joissa on yksinäisiä. Ainut läheinen on kuollut ja edessä on ensimmäinen yksinäinen joulu. Monesti se, että lähtee pois kotoa pyhien ajaksi auttaa hieman. Päälle ei kaadu kaikki muistot eivätkä seinät ja on tilaa ajatuksille. Mutta kaikille tämä ei ole mahdollista. Jotkut eivät vietä joulua ollenkaan, kuten allekirjoittanut. Joulun muoto on muuttunut kasvaessani aikuiseksi sekä isäni kuoleman myötä. Joulu on päivä muiden joukossa. Mieluiten olisin joulun aikaan matkoilla, koska se siellä saa todellakin relata. Mutta tänä joulun olen joulunpyhät töissä.
Lapsuuden jouluni olivat täynnä hyvää ruokaa ja lahjoja, yhdessä oloa, lautapelejä ja hyvää mieltä. Ulkoiltiin paljon ja joululomat olivat hauskaa aikaa.



Liian monissa perheissä joulua siivittää alkoholi, känniriidat ja krapula.
Ryyppyporukat olohuoneessa, hyväksikäyttö ja ikuiset arvet.


Monesti ne alkoholi- ja päihdevahinkoisessa perheessä eläneet lapset osaavat antaa arvoa selvälle joululle. Alkoholia voi nauttia lasin tai kaksi, mutta se, että sitä kitataan pullo tolkulla ja siitä aiheutuu riitaa, pahoinpitelyitä ja lopulta poliisiauton jopa ruumisauton vierailu, niin se on jo liikaa. Monelle lapselle joululoma ei ole iloinen asia, se voi olla pakoilua pois kotoa, pelkoa ja nälässä oloa, kun ei ole lomalla sitä koulua joka tarjoaa päivän ainoan lounaan.


Veikkauksen Nalleretki-video on suoraan elävästä elämästä. Se on koskettava, ahdistava ja todellinen. Siinä äiti yrittää viimeiseen asti suojella lapsia totuudelta ja tekee pakenemisesta leikin. Haluaa pitää lapset ulkopuolella omista huolistaan, ei halua, että lapset näkevät isänsä väkivaltaisena, joka yrittää vahingoittaa heitäkin. Mainoksen äiti haluaa pitää lasten mielet huolettomina ja puhtoisina. Pienetkin lapset ovat kyllä jo niin fiksuja ja taitavia tulkitsemaan tunteita, että varmasti tuollaisessa tilanteessa aavistavat, että tämä ei ole normaalia elämää. 



Nalleretki-videon perheen talo näyttää ihanalta idylliltä, lapset söpöiltä ja äiti rakastavalta. Todennäköisempää toki on kunnan vuokrakaksio jossain ei niin kivalla alueella, likainen kämppä ja päihteitä käyttävät molemmat vanhemmat. Lapset saavat itse piiloutua sängyn alle piiloon tai juosta rappukäytävään pakoon kun väkivalta alkaa. Mutta tietysti tämän mainoksen onkin tarkoitus hätkähdyttää ja kertoa, että perheväkivaltaa voi olla kaikenlaisissa perheissä myös lapsettomissa. Myös niissä, jotka vaikuttavat ihanalta idylliltä. Tänäkin jouluna turvakodeista löytyy liian paljon perheitä. Aina väkivallan harjoittaja ei ole mies, mutta suurimmassa osassa tapauksista kylläkin, kun seuraa tilastoja. Olen itse ollut töissä turvakodissa ja joulun aikaan siellä oli useita perheitä paossa väkivaltaista isää. Toki parempi olla turvassa, mutta millainen fiilis on viettää joulu laitoksessa? Siltikin pelko siitä, että isä tulee haulikon kanssa turvakodin pihalle uhkailemaan perhettään.



Uskon vahvasti siihen, että on olemassa karma, jos toivot toiselle vain pahaa tai vahingoitat häntä fyysisesti tai psyykkisesti, niin joudut siitä vastuuseen ennemmin tai myöhemmin. Hyvä kiertää, niin pahakin. Elämä on omistajansa kädessä, onnea ei kukaan tarjoile suoraan tarjottimella tuotuna. Yksi valinta johtaa toiseen ja toinen toiseen suuntaan. On valittava tarkasti, koska ei ole olemassa aina poispääsyä valinnasta saatikka ei ole pelastajaa, joka tulisi aina pelastamaan, kun olemme valinneet väärin. Toivon, että kaikki ne jotka hiemankin tuntevat tarvitsevansa apua, niin hakisivat sitä ennen kuin on liian myöhä.


Luonnossa liikkuminen vahvistaa mielenterveyttämme ja saa aikaan uusia ajatuksia. Se auttaa vaikeuksien keskellä ja edistää mielenrauhaa. Liikunta ja mielekäs tekeminen edesauttavat hyvinvointiamme ja mielenterveyttämme. Asiat eivät edisty ja parane angstaamalla, hakkaamalla toisia tai haukkumalla. Ei haukku haavaa tee, näin sanotaan, mutta kyllä se vaan tekee. 


Jospa tänä jouluna otettaisiin perinne viettää ihan "normaalia joulua" ilman riitoja, ikävää mieltä ja stressiä. Otettaisiin rennosti, kuunneltaisiin toisiamme ja muistettaisiin joulun aito sanoma ja annettaisiin kaikille hyvä joulumieli. Hyvä fiilis jää helposti päälle, joten siitä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen ja siitäkin eteenpäin. Kalliskaan lahja ei korvaa huonoa fiilistä tai sitä ettei olla yhdessä.

Tänäkin jouluna jaan jouluruokaa niille, joilla ei ole varaa siihen muuten. Haluan mahdollistaa joulun koteihin ja lapsille joulutunnelman. Sen, että pöydässä on ruokaa vaikkei lahjat olekaan välttämättä juuri siltä toivelistalta. 


Hyvän ruuan täyttämää, pelotonta, säihkyvää ja stressitöntä joulua kaikille!


















SHARE:

lauantai 12. elokuuta 2017

Viikonlopun kujerrus ja koliseva sielu

On ollut elämän äärikokemuksia ja tunteita.
Raskasta. Ahdistavaa. Stressaavaa. Se, kun ei pidetä kiinni luvatusta. Mutta olen osannut vetää roolini hyvin, hymy huulille ja menoksi vaikka sisin on sekaisin. Huijari!
Sielu kolisee. Niinkai kaikilla joskus, toisilla useammin kuin toisilla. Elämä on säröistä kasattu kokonaisuus, välillä reunat ovat liian teräviä ja niihin satuttaa itsensä, mutta elämä opettaa. Hienotunteisuus ja hienovaraisuus, mutta myös se ronskius on tärkeää elämässä.
Elämänkameleonttina oleminen ja tilannetaju.
Antaa välillä vaan soljua elämänvirrassa, muttei silti menetä otettaan oman elämänsä hallintaan. Arki on parhaimmillaan sulaa lumoa!

Olen nähnyt monet asiat unessa ennen kuin ne ovat tapahtuneet päiväelämässä. Aavistammeko tulevan surun? Pelottavaa ja samalla lohdullista. Näin usein unia, jotka ovat kuin elokuvia. Niissä on selkeä juoni, muistan yksityiskohdat ja nimet herättyäni. Kai tämäkin on jokin lahja, nähdä asiat jo ennalta unessa. 


Minulla on myös näitä muita "outojajuttuja": luen kuolinilmoitukset ja pidän oudolla tavalla hautausmaista. Niitä tarinoita siellä. Voin lukea kaikki kivet, kuvitella kaikki elämät, viipyä vieraana. Hautausmaalla kenelläkään ei ole kiire. Minutkin kyllä aikanaan tuhkataan, sillä en halua, että mato syö tunnelin pääni läpi, vaikka ajatukseni kaipaisivatkin varmasti tuuletusta ;D Eräs tuttava totesi minut tavattuaan taannoin, että olen oikea enkelityttö, jäin miettimään.

Olen yleensä etuajassa ja olen kuullut olevani aikaani edellä. Aika kuluu, loppuuko se? Älkäämme hävittäkö elämän punaistalankaa ja tätä aikaa, eläkää ystävät täyttä elämää, juuri oman näköistänne!
Helli sielua, koeta antaa huolille oma lokeronsa.
Pidä itsestäsi huolta ja jos yksi toimintamalli ei toimi, niin muuta sitä. Hoida lyhyen ihmiselämämme ajan sieluasi, siitä kumpuaa ulkoinenkin hyvinvointi. 
Ps. Helpommin sanottu kuin tehty!

.






Muista, The Sun always shine on TV!





SHARE:

torstai 4. toukokuuta 2017

Profeettojen keikalla & pari tarinaa merestä*

Olin sunnuntaina Profeettojen eli Cheekin ja Elastisen keikalla Hartwall Arenalla. Show oli huikea ja se oli todellakin viimeistelty viimeisen päälle. Todella mukaansatempaava pari tuntinen. 

olen ollut neljästi aiemmin katsomassa Cheekiä, mutta Elastisen näin ensimmäisen kerran. Todella hyvä yhdistelmä, joka toimii! Profeetat!Tanssittiin paljon vaikka olikin istumapaikat. Saimme ihan tsägällä hyvät istumpaikat, josta oli esteetön näkyvyys lavalla. Vierailevina artisteina olivat Diandra ja Pete Parkkonen sekä Cheekin tuplaaja TS. Hittisadetta ja mieletön fiilis! 


"Mul on ysiysi ongelmaa kaikki ämmii. Hurskastelijat voi liueta suksien skutsii mun todellisuus on erilainen kun sulla mun kanssa samaan kuplaan on perin vaikee sun tulla!
Anna mun säilyttää se voima mun sisällä,

se sama voima, kun isällä.

Erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä,

oon yksi heistä, anna jalat maassa silti pitää."

*

Vappua juhlin rennosti läheisten kanssa. Hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Aurinkokin päätti paistaa koko terältään.
Kultalyyraiset valkolakit piknikillä ja kevään kepeää sekä poreilevaa iloa. Kevät saapui valonsa ja lämpönsä kera ♡ Tämä hetki. Purkitan sen muistoihini. Merenrannassa kävely on voimauttavaa. Katsella hetki merellä, sulkea silmät ja antaa tuulen kertoa merelliset terveisensä. Olla hetkessä, pysähtyä, antaa ajatusten tulla ja mennä. Katsahtaa taivaalle, sulkea silmälle ja ihailla ulappaa. Niin muuttuva kuin elämäkin. Yhtäkkiä mereltä voi nousta raivoava myrsky, kun taas siellä voit nähdä myös auringonkultaaman kauniin meren, kuin se olisi miljoonia timantteja täynnä.


Meri tekee hyvää. Aina. Merivoimaa ja meriterapiaa. Kunhan kuolen, niin tuhkani täytyy ehdottomasti ripotella mereen. Siellä saa olal vapaana tuulen, kellua aalloilla.
Meri, se on jo kaunis sanana. Uutta luova, silottaa kiviä ja ihmisten mieliä. Meressä asuu monenlaista väkeä ja se on kirvoittanut tutkijoita tutkimaan sitä vuosisatojen ajan.
Meri on ja pysyy.
Lempeyttä ja valtaisaa voimaa.
Kiitollisuus siitä, että saan asua lähellä merta.

Merituuli ja sieltä kantautuvat äänet ovat musiikkia korvilleni, kuten Profeettojenkin musiikki.

Muutama kuva kuluneelta viikonlopulta:

































Teatteri ravintolan karitsankyljykset eivät pettäneet tälläkään kertaa. Tosin punaviini jäi juomatta, olen enemmän valkoviinin ystävä. Mutta ruoka upposi hyvin myös veden kera.




 Engelissä Tuomiokirkkoa vastapäätä oli maan makoisimmat munkit ja simat, vaikka hinta olikin varsin korkea.






SHARE:

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Savon sydämessä - KUOPIO

Viikonloppumatka vetelee viimeisiään. Edessä monta tuntia istumista, autossa ja junassa. Lopulta olen kotona iltamyöhällä rakkaideni luona. Joululomaankaan ei ole enää kuin puolitoista viikkoa. JA se loma onkin pitkä. 

Sunnuntai heräsi lämpöisenä aamuteen tuoksuun ja keikautti hetkeksi sohvan nurkkaan ystävän kaveriksi. Tunnelmien siivillä ja hyviä kohtaamisia. Käytän junassa aikani matkojen selailuun ja junaelämän seurailuun. Viime yönä olin unissakin lämpöisessä maassa. Otin taas ravintolavaunun yläkerrasta istumapaikan, siellä on yleensä aika rauhallista ja viihtyisääkin. 


Aamuun jää lepäämään kanssani tyyneys. Annan päivien hoitaa ja helliä. Vaalin hiljaisuutta vieressäni. Pidän rakkaimmat lähelläni.  Hiljalleen harmaa väistyy ja jättää tilansa talvisiveltimen maalaamille sävyille. Sisimpäni talvimaisema herää. Jokin hyvä kietoo pumpulinpehmeyteensä. Sisin löytää valonhäivän.


 Superlaiskaa sunnuntaita!







SHARE:

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Saara Aalto: Homecoming Queen, vahva tahdonvoima ja unelmiinsa uskomisen tärkeys*

Huikean taitava Saara Aalto. Senaatintori. X Factor UK. Upea Show! Winner Takes It All oli paras biisi tässä illassa. Aivan mielettömän lahjakas, positiivinen ja unelmiinsa uskova rakkauden lähettiläs!

Myös juontaja X Factor UK :sta Dermot O´Leary oli paikalla. Tosin ainut pitkä miinus oli se, että jouduimme odottamaan tunnin pakkasessa ennen kuin Saara esiintyi. Mutta odotus palkittiin. 
Saara esitti kappaleet, Chandelier, Let it Go, The Winner Takes It All ja No Fearin. En voi kuin ihailla tuota monilahjakkuutta. Hän kertoi uskoneensa aina unelmiinsa, tehneensä kovasti töitä ja kuuntelevansa aina sydäntään.
Erittäin hyväå esikuva nuorille ja aikusillekin!


Olitko torilla katsomassa Saaran esitystä?

Instasta löydät pari videota, satumkirjainen

*

Olet täällä elääkseesi elämän, jota rakastat vai etkö uskalla toteuttaa unelmiasi, ja olet ikuisesti se haaveileva nakkikioskin Pirkko? 
Unelmien toteuttaminen vaatii rohkeutta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se antaa enemmän kuin ottaa.


Maailmassa on niin paljon onnettomia pessimistejä, jotka ovat luopuneet unelmistaan ja sanovat sinulle: "Tuhlaat vain aikaasi - ei tuosta tule ikinä mitään." On siis tärkeää ymmärtää, että oman tien kulkeminen on uskomattoman palkitsevaa, mutta helppoa se ei ole. Toisinaan menee paremmin kuin muilla, joskus taas elämä on yhtä kaaosta. Jotkut elävät kaksoiselämää. Tällä tarkoitan sitä, että koettaa elää sellaista elämää, jota ei vaan oikeasti pysty elämään. Aika raskasta ja kuluttavaa. Sitten on niitä energiasyöppöjä, jotka haluavat olla aina eri mieltä kanssasi ja ovat peruspessimistejä vaikka kuinka muuta yrittäisivät. Sydämelleen, kun ei voi valehdella. Olen diagnosoinut läheisieni kanssa, että heillä on ollut jonkinlainen vajavaisuus ja katkeruuden sekainen kateus jo lapsuudestaan saakka. Kaikesta tehdään vaikeaa ja aina ollaan lopulta pulassa ja yllättäen tyypit ympäriltä kaikkoavat yksi kerrallaan.


Ihmiset katsovat sinua oudoksuen, kun kerrot heille suunnitelmistasi, ja sinä alat kuunnella arvostelijoitasi ja epäillä kysyjäsi. "Olisko sittenkin pitänyt jäädä nakkikioskin myyjäksi? Jospa se sateenkaari päättyikin snägärille." Jotkut kulkevat koko elämänsä laput silmillään, ja vertaavat koko ajan itseään toisiin ihmisiin, toiset elävät elämäänsä ja toteuttavat unelmiaan, niitä pieninpiäkin :)Toki unelmat muuttavat elämän aikana muotoaan ja niin kuuluukin olla. Mutta jos toteutat unelmaasi, väsytät itsesi tekemällä sitä, mitä eniten rakastat. Kun elät täydesti pienintä yksityiskohtaa myöten, loppujen lopuksi bileet ovat sinun!



Kun teet sitä mitä rakastat, voit nousta jokaiseen uuteen päivään intoa puhkuen ja säteille iloa, joka tarttuu. Jos vain kuuntelet sydäntäsi ja käytät päätäsi, et voi olla väärässä.Voi kun voisi välillä pistää itseensä piikillä reilun annoksen spontaaniutta, extrapositiivisuutta ja huolettomuutta ( tai ehkä nauttisin sen kuitenkin mielummin tablettina) ja osais olla jotenkin rennommin.Tosiasia on, että usein keskitymme niin paljon siihen, mitä teemme, ettemme pysty näkemään, mihin olemme menossa. Seuraa vain unelmiasi vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä se siitä sitten helpottaa. Kokemusta on.(toki ei kannata lyödä päätä toistuvasti seinään) Jos se äiti, mummo ja naapurin Jorma ovat sanoneet sinulle, että laulat kuin enkeli, niin älä silti lähde soitellen sotaan Idolsiin, josta tulet itkien ja katkerana pois, kun ne tuomarit olivatkin eri mieltä :D 


Kun unelmoi suurien unelmien ohella pienistä asioista, pienet unelmat toteutuvat helpommin ja useammin! Ei se päämäärä vaan matka, jolla opitaan elämästä ja huomataan, että kaikella on ollut tarkoitus matkan varrella. Olen huomannut, että joillakin on kiire, kiire, kiire kohti jotakin ihanteellista elämänvaihetta, ja mitä sitten? Ja kun tiedät, tai sinusta tuntuu siltä että tiedät, mitä sinun pitäisi elämällesi tehdä, tee se!  Ihan kuin joskus kun ajaa täyttä vauhtia kauppaan, hyppää autosta eikä sitten muistakaan, mitä piti ostaa. Hyppää vaikka suoraan tuntemattomaan, jos tarpeen on, ja pane juoksuksi heti, kun osut maahan, koska aikaa ei ole hukattavana. 
Follow your dreams. No Fear!

Ettei päivät mene täysin uneksimiseksi, niin tehdään välillä töitä/opiskellaan ahkerasti :)












SHARE:
Blog Design Created by pipdig